top of page
  • Writer's picturemari-kaarinahiltun

Aittajärveltä Suomujoen kolttakentälle (2.5km x 2) UK-kansallispuistossa

Updated: Jul 5, 2023

Historiallinen kolttasaamelaisten asuinpaikka mukavan metsätaipaleen takana.


Kotajärven kolttakenttä UKK-kansallispuistossa

 

Ajankohta: 6.7.2021

Lähtöpaikka: Polku kolttakentälle läksi Aittajärven P-alueelta, jonne pääsi kääntymällä nelostieltä Kuutuantielle ja ajamalla sitä noin 35km. Matkan varrella oli jokunen opasviitta Aittajärvelle. Autoiltava etappi oli välillä hyvinkin monttuista soratietä, joten aikaa matkantekoon kului tuntuvasti. Yksi poroportti oli matkalla.

Reitti: Polku Aittajärveltä Suomun kolttakentälle on ns. janareitti. Polkua ei oltu erikseen merkitty. Kun piti vesistön näköpiirissään oikealla puolella, niin eksymisen vaaraa ei ollut. Maasto oli helppokulkuista eikä korkeuseroja ollut mainittavaksi asti.

Kesto: Ainakin 2h

 

Aittajärvi on suosittu vaellusreissujen lähtöpaikka, joten pysäköintitilalle on kysyntää. Luontoon.fi-sivuston mukaan Aittajärven P-alueella on tilaa 50 autolle. Heinäkuisena aamuna paikkoja oli käytössä noin puolet. Parkkialueelta on noin 300 metrin kävelymatka järvelle.

Aittajärven parkkipaikalta on pieni kävelymatka järven rantaan


Aittajärven rannan tuntumassa on laavu. Pari telttakuntaa oli leiriytynyt lähimetsään.

Aittajärven laavu UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Opastaulun kartasta selvisi Aittajärven ja Suomujoen sijainti aivan UK-kansallispuiston pohjoisreunalla. Sodankylän ja Inarin kuntarajakaan ei ollut näköjään kaukana.

Aittajärvi sijaitsee UKK-puiston pohjoisrosassa


Opasteet neuvoivat suuntaamaan itään.

Polku Kotajärven kolttakentälle kulkee alussa Aittajärven pohjoisrannasta


Reitti seuraili Suomujoen pohjoisrantaa.



Parinsadan metrin jälkeen tuli kahluupaikka, jota ei ollut nyt tarvetta käyttää. Kerran olen ylityksen tehnyt Paratiisikurulta palatessa. Silloin köysi oli viritettynä joen yli kahluuta helpottamaan, mutta nyt se näytti roikkuvan nipussa pylvään kyljessä. Veden syvyys vaihtelee ajankohdan mukaan, mutta taannoin vettä oli korkeimmillaan pohkeeseen saakka.

Aittajärven ylityspaikka UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Katse lepäsi joenvarsinäkymissä.

Suomujoki UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Polulla ei ollut erillisiä reittimerkintöjä.

Polku Kotajärven kolttakentälle kulkee kauniissa kangasmetsässä


Jokivesi oli kirkasta niin kuin Lapin vesillä on tapana olla.

Suomujoen kirkasta vettä


Tätä voisi kutsua jo idylliksi.

Suomujoki Sodankylässä


Matkalle osui yksi puron ylitys. Tällä paikalla oli mukava pysähtyä mennen tullen.

Puro lähellä Kotajärven kolttakenttää Sodankylässä


Reissun ainoa muu kulkija juosta hökelsi vastaan epäselvissä olosuhteissa - vai liekö käteni tutissut kuvatessa.

Poro jolkottelee Kotajärven kolttakentän suunnasta


Kotajärven tulistelupaikka tuli kohdalle noin 400 metriä ennen kolttakenttää. Lähettyviltä löytyivät myös kuivakäymälä ja puuvaja.



Kolttakentän opastaulusta löytyi monenlaista tietoa, mm. tämä aluekartta.

Suomun kolttakentän opastaulu UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Suomujoen kolttakenttä oli Petsamon Suonikylästä kotoisin olleen Semenoffin perheen kesäasuinpaikkana vuosina 1946-1948. Se on nykyisen Suomen alueella parhaiten säilynyt kolttasaamelaisten rakennuskokonaisuus, joka on tehty vanhan Suonikylän rakennusperinteen mukaisesti. Paikka on rakennushistorian ja kolttaperinteen kannalta arvokas. Näin kertoo https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2438.

Suomun kolttakenttä UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Opastaulussa kerrottiin, että jalka-aitta oli rakennettu vuonna 1947 maahan kaivetuille irtokannoille. Kannot oli veistetty sileiksi myyrien torjumiseksi.

Jalka-aitta Suomun kolttakentällä Sodankylässä


Jalka-aitan jalka. Eipä näkynyt myyriä!

Jalka-aitan jalka Suomun kolttakentällä Sodankylässä


Kota oli rakennettu vuonna 1946 ensimmäiseksi asunnoksi.

Kota Suomun kolttakentällä Sodankylässä


Asuinkäytön päätyttyä kota jäi keittokodaksi. Semenoffien talvipaikka löytyy 12km päässä Luttojoen varrelta Oskarinkoskelta. (Linkki Oskarinjärven ja Oskarinkosken tarinaan löytyy tämän jutun lopusta.)

Kota Suomun kolttakentällä UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Alkuperäisen pirtin arvellaan valmistuneen vuonna 1947. Pirtti rakennettiin uudelleen vuonna 1983. Se toimii kansallispuiston huoltotupana ja on yleisöltä suljettu.

Suomun kolttakentän huoltotupa UKK-kansallispuistossa Sodankylässä


Alueella on ollut 1400 metriä poroaitaa, jolla on korkeutta 150cm. Opastaulun mukaan aidan vitsaksina on käytetty sodanaikaista saksalaista puhelinkaapelia ja nauloja.

Suomujoen kolttakenttä Sodankylässä


Rannan kelopuulla oli hyvä istuskella ja pitää evästaukoa. Jos olisin jatkanut toiset pari kilometriä itään, olisin saapunut Metsähallituksen autiotuvalle, Snellmaninmajalle. Joki on majan kohdalla kapeampi, mutta syvempi kuin Aittajärven kahluupaikalla. Vettä oli ehkä metrin verran Paratiisikurun reissulla yli kahlatessa.

Eväspaikka Suomun kolttakentän rannassa


Paluumatkan vastatuuli virvoitti oloa mukavasti. Ilman lämpötila kipusi reissun aikana kolme astetta hellerajan tuntumaan.

Maisemat hivelivät silmää myös takaisin Aittajärvelle palatessa


Mistäpä sen tietää, montako poroa tuossakin metsässä lymyili.

Metsää Aittajärvellä Sodankylässä


Paluumatkani loppupuoliskolla valitsin enemmän kuljetun näköisen oikeanpuoleisen polun, mutta jonkun ajan päästä alkoi mieleen hiipiä epäily väärästä reitistä. Ranta tuntui kaikkoavan liikaa, joten päätin kääntyä takaisin. Kokeilin sitten vasemmanpuoleista polkua, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Polku Aittajärvelle


Aittajärvellä telttailijat purkivat leirejään. Olivatko kenties menossa Sokostille tai palaamassa sieltä, tiedä häntä. Mänty pysyi vakaasti sijoillaan Aittajärven törmässä.

Aittajärvi UKK-kansallispuistossa Sodankylässä

bottom of page