Hiihtäjä Eero Mäntyrannan jalanjäljillä Pellon Pallistajavaaralla. Reitin varrelta löytyy huikeita maisemia, laavu ja Satuluola. Vaaralta laskeudutaan alas portaita pitkin.
Ajankohta: 28.9.2024
Lähtöpaikka: Rovaniementie 228, Pello.
Reitti: Eeron polku on rengasreitti, joka on merkitty oransseilla maalimerkeillä ja viitoilla. Matkan varrella on Eero Mäntyrannasta kertovia infotauluja, joissa on ilahduttavan paljon myös kuvia hänen maineikasta elämänhistoriaansa valottamassa. Eeron polku nousee Pallistajavaaren huipulle luonnonpolkuna, joka on paikoin kivikkoista ja juurakkoista. Paluupuoliskolla matkaa on pitkät portaat ja lopuksi 250 metriä metsätietä.
Kesto: Noin tunti.
Pellosta Rovaniemen suuntaan ajaessa Eeron polulle oli selvä opastus. Pellosta on matkaa Eeron polulle opastaulun kartan mukaan noin 22km ja Rovaniemeltä noin 78km.
Polun lähtöpaikalle mahtuu pysäköimään todistetusti ainakin neljä autoa. Osa oli pysäköinyt vasemmalla näkyvän metsätien varteen ja osa pienelle avoläntille lähtöportin läheisyydessä.
Eero Mäntyranta (1937-2013) on yksi menestyneimmistä suomalaishiihtäjistä, joka voitti 1960-luvulla kolme olympiakultaa, kaksi MM-kultaa sekä lukuisia muita mitaleita. Hän asusti Lankojärvellä Pallistajavaaran tuntumassa.
Polun lähtöpaikalla oli tukevarakenteinen katos, jonka suojissa oli otollista aloittaa kilpahiihtäjän historiaan tutustuminen. Lue lisää Eero Mäntyrannasta Ylen artikkelista.
Lähtöpaikan kartta.
Vaaranrinne oli alkumatkasta suorastaan suloista kivuttavaa, niin kaunista oli ympäröivä kangasmetsämaisema sekä polku jalan alla tasaista.
Polku oli merkitty oransseilla maalimerkeillä. Ylempänä näkyi seuraava infotaulu.
Infotaulussa kerrottiin paitsi Mäntyrannasta, myös taulun lähettyvillä kasvavasta männystä.
Vanhalla männyllä on arvioitu olevan ikää niinkin paljon kuin 770 vuotta! Näin kerrottiin sivustolla travelpello.fi.
Kipuaminen jatkui ruskan sävyttämissä maisemissa.
Tämän taulun liepeiltä avautuivat näkymät Eero Mäntyrannan kotikylälle Lankojärvelle ja Salmirovanvuomalle (retkikartta.fi:ssä Salmenrovanvuoma), missä on järjestetty porokilpailuja yli 30 vuoden ajan. Vuonna 2019 porocupin Lankojärven osakilpailussa menestyivät kuuman ryhmän välierässä parhaiten Velemu, Mellakka ja Annin Suivakko. (Näin tarkasti ei tokikaan kerrottu infotaulussa vaan porocupin nettisivuilla.)
Alhaalla Salmirovanvuoma, missä porot ovat tavanneet kisata kevättalvisin. Nyt vuomalla ei erottunut minkäänlaista liikehdintää.
Nuori haapapuu piti vielä itsepintaisesti kiinni lehdistään.
Maaruskan sävypalettia.
Polku eteni juurakkoisena ja paikoin kivikkoisenakin kohti vaaran lakea.
Katajanmarjat olivat niin oivallisen kypsiä, että niitä piti kerätä kourallinen talteen. Vasta myöhemmin opin, että helpoin tapa kerätä katajanmarjoja olisi ollut oksan ravistelu niin, että marjat olisivat karisseet vaikkapa pussiin. Kerätessä ihmettelinkin, miten herkästi varisevia marjat olivat.
Näkymää Pallistajavaaralta pohjoiseen.
Polku jatkui laavulle, mistä avautuivat uljaat, ruskan kultaamat näkymät kaukaisuuteen asti.
Laavulla oli retkeilyseurue paistelemassa makkaraa. Eeron polku on mitä ilmeisimmin suosittu retkikohde - enkä ihmettele sitä ollenkaan. Paikan kerrotaan olevan mieleinen myös maisema- ja revontulikuvaajille. Reitin portaatonta länsipuolta on mahdollista kivuta talvisin lumikengillä ylös (talvihuollettua polkua ei ole).
Metsän suojiin oli pystytetty puuliiteri ja kuivakäymälä.
Vaaran jyrkänne oli laavun kohdalla korkea ja jyrkkä, joten se oli ihan aiheellisesti rajattu - hyvin maisemaan sopivalla - aidalla.
Enpä arvaile laavulta näkyvän järven nimeä - niin monta vesistöä ympäröi Pallistajavaaraa. Suomessa on Tuhannet järvet -sivuston mukaan 168 000 järveä, jos mukaan lasketaan kaikki yli 500m2 kokoiset järvet ja 57 000 järveä, jos lasketaan vain vähintään hehtaarin kokoiset. Järviä on joka tapauksessa riittänyt hyvin Pallistajavaarankin ympärille!
Laavulta polku jatkui jonkin matkaa luonnontilaisena ennen porrasrupeamaa.
Jyrkänteestä varoiteltiin opastaululla.
Alas laskeutuminen tapahtui sen verran jyrkässä ja louhikkoisessa maisemassa, että ilman portaita se olisi ollut aikamoisen ennustamatonta ja tapaturma-altista touhua. Portaat olivat hyväkuntoiset.
Kivilouhikossa ei olisi ollut helppo edetä.
Portaikko-osuuden varrella oli jännä Satuluola, jossa oli mahdollisuus tutustua Unelias-nimisen karhun kiehtovaan tarinaan.
Portaita piisasi! Se se olisikin ollut yllätys, jos niitä olisi tehty vain puoleen rinteeseen asti.
Naavaa eri sävyissä.
Portaiden jälkeen oli pieni pätkä luonnonpolkua ennen metsätielle saapumista.
Maali! Palkintojenjakotilaisuutta ei oltu järjestetty, mutta patikoinnin ilo hienoissa maisemissa kävi hyvin palkinnosta. Loppuverryttelynä toimi 250 metrin kävely lähtöpaikalle.
Eeron polku on oikein oivallinen ja helposti saavutettava retkikohde etenkin Pello-Rovaniemi -tietä kulkeville, mutta kyllä paikka on tutustumisen arvoinen kauempaakin tuleville. Pellossa on muitakin huiputettavia vaaroja, joihin toivottavasti järjestyy mahdollisuus tutustua myöhemmin. Pelloon päin palatessa jäi matkan varrelle mm. Jaipaljukan näköalapolun lähtöpaikka.
Comentarios