Hummastin alueen pisin rengasreitti, joka piipahtaa pienen järven tuntumassa.
Ajankohta: 31.7.2021
Lähtöpaikka: Harakkamäntie 12, Raahe.
Reitti: Hummastin ulkoilureitistön pisin reitti on 25km pituinen rengasreitti, joka on merkitty punaisin maalimerkein ja punaisin raidoin tolpissa. Korkeuseroja reitillä ei juurikaan ole. Juurakkoisia osuuksia on paikoin, samoin kivikkoa etenkin kesäreittiosuudella. Hummastin reitistön pitkospuut uudistettiin kesällä 2021. Reitin varteen tuli penkkejä. Jotkin reittiosuudet ovat patikoijien ja maastopyöräilijöiden lisäksi hevosella liikkuvien käytössä.
Kesto: 6-7h
Kaikille Hummastin reiteille pääsee Harakkamäen lähtöpaikalta. Pisimmille, 15km ja 25km reiteille pääsee myös Valtatie 8:n varrella olevalta parkkialueelta (Mäntykankaan levähdysalue, Moottoriradantie, Raahe).
Opastaulun karttaan oli merkitty 25km reitti punaisella. Punainen katkoviiva oikeassa reunassa osoitti kesäreitin kulun. Kesä- ja talvireitin välille jäi louhosalue. Mustalla täpläviivalla oli merkitty hevosreitti.
Kesällä 2021 uusittua opasviittamallistoa.
Polku kulki ensin omakotiasutuksen takaa ja sitten kaurapellon laidassa.
Pian metsäosuudelle siirtymisen jälkeen ohitseni polkaisi maastopyöräilijä. Muut reissulla näkemäni puolen tusinaa ihmistä olivat liikkeellä jalkaisin, niin myös koira.
Harakkamäeltä lähtiessä ensimmäiset 1.2km kaikista reiteistä on edestakaisin kuljettavaa osuutta. Sitten alkaa rengasreittietappi, jota voi sulan maan aikaan edetä kumpaan suuntaan tahansa. Hiihtokautena kuljetaan myötäpäivään, minkä kiertosuunnan itsekin valitsin.
Kierroksen varrelle mahtui monenlaisia metsätyyppejä.
Pitkospuuosuuden ympäristö oli tuuheutunut valtavasti kesän aikana.
Muutaman kilometrin jälkeen 10km reitti kääntyi oikealle ja pidemmät reitit etuvasemmalle.
Hiekkatie ei pölissyt sateen jälkeen.
Liikennemerkki varoitti ajamasta sillalle moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla.
25km kierros erkani vasemmalle 15km reitistä.
Peltoaukealla riitti näkyvyyttä silmänkantamattomiin.
Mehuhetken paikka oli tässä. Paussin aikana kulki ohi yksi pariskunta. Tuntui aivan mukavalle tietää, että kierroksella oli muitakin kulkijoita.
Minne lie ollut menossa tämä kulkija, mutta ainakin se poikkesi merkityltä polulta.
Hummastinjärvi jäi hieman sivuun reitistä. Käväisin katsastamassa rannan.
Hummastinjärvi.
Järveltä oli enää pikkumatka laavulle, jonka kautta kesäreitti kulki. Lähettyvillä oli myös kyltti Louhosalueita 2.5km. Oma reissuni osui viikonlopulle, joten louhostyömailta ei kuulunut räjäyttelyjä eikä muita työn ääniä.
Pidin ensimmäisen evästauon laavulla, joka oli sangen hyvin varusteltu kirvestä ja rottinkikoria myöten.
Punavalkoinen kesäreittimerkki opasti suomaisen maiseman läpi. Pitkokset helpottivat kulkua.
Polku saapui louhostien varteen. Tien oikealla puolella oli tervahauta, jota en yrittänytkään kuvata. Pitäisi varmaan käydä tervahauta- ja peurakuoppakuvauksen kurssi, jotta edes joku kuva niistä onnistuisi.
Reissun koettelevin osuus oli tässä! Taivallus myllerretyssä, kivikkoisessa, pusikoituneessa rontteikossa jo pikkuisen väsyneenä laittoi miettimään, miten paljon helpompaa olisi ollut kulkea viereistä louhostietä pitkin. Mutta niinpä se vain eteni taival ja alkoi palauttava pitkospuuosuus.
Kesäreitti jatkui kivikkoisessa metsämaisemassa. Tämä kivikko oli kuitenkin helpompaa kuljettavaa kuin louhostien varsi.
Näköalalavalle oli 200 metrin pisto varsinaiselta 25km kierrokselta.
Näköalalavalla ei ollut suunnattomasti korkeutta, mutta alakertakin siihen oli saatu mahtumaan. Eväät maistuivat ylätasanteella istuen.
Reitti kulki näköalalavalla käynnin jälkeen 8-tien tuntumassa levähdysalueelle saakka. Maasto oli hyvin helppokulkuista.
Mäntykankaan levähdysalueen takaa löytyvällä nuotiopaikalla hörpin juotavaa ja lepuutin jalkojani. Edessä oli vielä reilu 7km reittiä, joka oli tuttua 15km kierrokselta.
Levähdysalueen luo oli pystytetty lähteen kyltti. Portaita pääsi alas notkoon vesiaiheen äärelle.
Matka jatkui kohti Harakkamäkeä.
Upeat kangasmetsämaisemat ympäröivät kulkijaa.
Nyt oli enää pieni matka risteykseen, jossa 10km sekä15km ja 25km reitit kohtasivat.
Jäkälä ja kanerva peittivät hakkuuaukeaa.
Keväällä tämä pelto oli mustalla mullalla ja nyt se kasvoi kauraa.
Rengasreittiosuus sulkeutui. Reissun viimeiset kilometrit vaativat jo asennoitumista vähän lyhyempiin taipaleisiin tottuneelta kulkijalta.
Hummastin kierroksen keltainen kukka oli heinäkuussa keltakannusruoho. Se kannusti askeltamaan viimeisetkin metrit. Kylläpä oli hyvä mieli reissun onnistumisesta!
Comments