Edustava otos Saariselän tunturi- ja kurumaisemista. Iisakkipäältä näkee Kaunispäälle, Kiilopäälle ja Nattasille saakka.
Ajankohta: 30.6.2024
Lähtöpaikka: Saariselän lähtöportti, Lutontie 12, Saariselkä. Koordinaatit: WGS84 lat: 68° 25.0985' lon: 27° 25.6142', ETRS-TM35FIN P: 7589563m I: 517523m.
Reitti: Iisakkipään polku on rengasreitti, joka kiertää Iisakkipään kautta. Reitin matalimman ja korkeimman kohdan välillä oli korkeuseroa noin 160 metriä. Merkittävin nousu oli Iisakkipäälle kipuaminen. Polku oli osan matkasta sorastettua, paikoin porrastettua ja muilta osin luonnonpolkua, joka oli paikoin kivikkoista. Polku oli merkitty vihrein reittimerkein ja viitoituksin, joita oli runsaasti. Noin 100m sivussa reitiltä oli Aurorapolun päivätupa, nuotiopaikat ja imukäymälä.
Kesto: Noin 2,5 tuntia.
Saariselän lähtöportti oli kokenut muodonmuutoksen sitten viime näkemän!
Lähtöportilla oli nyt digitaaliset infotaulut. Maastoon merkittyjen reittien kerrottiin olevan patikoijien ja maastopyöräilijöiden yhteisreittejä. Herkkää, arktista luontoa kehotettiin vaalimaan.
Saariselällä ja Kiilopäällä on monenlaisia reittejä sekä patikoijille että pyöräilijöille. Voi valita, haluaako huiputtaa tuntureita (Kaunispää, Iisakkipää, Kiilopää) vai vaellella kuruissa tai niiden lähistöllä (mm. Ristikuru, Pääsiäiskuru, Rumakuru). Iisakkipään polku tarjosi makupaloja kummankinlaisista maisemista.
Iisakkipään kautta kiertävä reitti oli merkitty karttaan vihreällä. Iisakkipään suunnalla voi kiertää myös lyhyemmän 3km polun, joka ei nouse tunturin päälle saakka. Lähtöportti oli "Olet tässä" -täplän osoittamalla paikalla. Violetilla oli merkitty Aurorapolku ja punaisella Rumakuruun vievä reitti. Nämä kaikki kolme reittiä kulkivat yhtä matkaa ensimmäiset sadat metrit.
Lähtöportilta etelään lähtevä reitti vie Laanilan suuntaan. Viimeksi olin kulkenut tästä suksilla. Iisakkipäälle johtava polku haarautui vasemmalle ennen notkonpohjaa. Suksilla ei sinne kannata yrittää kääntyä. Jalkaisin voi kyllä talvellakin kulkea ainakin Aurorapolkua.
Seurasin opastusta "Iisakkipää 6,8km".
Aurorapolun, Iisakkipään polun ja Rumakurun reitin merkit.
Kansallispuiston alue alkoi juuri ennen Luttojoen ylittävää kaarisiltaa.
Luttojoki on yli 230 kilometriä pitkä joki, joka virtailee Inarin ja Sodankylän kuntien itäosissa ja laskee Venäjän puolella Ylä-Tuuloman tekojärveen.
Opasteita oli reitin varrella paljon. Kartat auttoivat helpommin hahmottamaan, missä kohtaa reittisikermää olin milloinkin menossa.
Ristikurun äärellä oli tehty jykevä penkki. Siinäpä olikin hyvä ensimmäisen juomatauon paikka.
Poikkesin Iisakkipään reitiltä Auroratuvalle. Tuvan lähettyvillä Ristikurun laitamilla oli kolme tulistelupaikkaa.
Oletko aina käyttänyt käymälää väärin? Näinhän sitä tavataan nykyään kysyä melkein asiassa kuin asiassa. Auroratuvan läheisyydessä oli tämä käymälä, joka on tyypiltään imukäymälä. Luontoon.fi onneksi opastaa käymälöiden oikeanlaisessa käytössä.
Auroratupa valmistui vuonna 2012.
Tämä oikeanpuoleinen osa tuvasta avoinna ja toinen osa lukittu. Lukitulla puolella oli keinutuoleja ja räsymatot lattialla - ikkunasta näin. Viihtyisä oli kyllä tämä avoinkin puoli.
Ristikurun puolella tupaa oli suuri näköalatasanne ruokailuryhmineen. Retkeilijöitä kyllä hemmotellaan loistavilla olosuhteilla!
Palasin Auroratuvalta takaisin Iisakkipään reitille eli jatkoin Iisakkipään ja Rumakurun viittojen osoittamaan suuntaan.
Ristikurun päässä haarautuivat Iisakkipään ja Rumakurun reitit eri suuntiin. Tästä alkoi Iisakkipään reitin rengasosuus, jota läksin kiertämään opasteen osoittamaan suuntaan eli myötäpäivään. Paluumatkalla tulin tähän samaan paikkaan Rumakurun viitan suunnasta.
Alkoi loiva ja lyhyt kipuaminen Ristikurun eteläiselle rinteelle.
Auroratupa jäi kurun toiselle puolelle. (No se se olisi puuttunut, ettei olisi jäänyt.)
Iisakkipään suunnalta laskevan puron solinaa.
Hetepuron kohdalla haarautuivat Iisakkipään 3.0 ja 6.8km reitit. Jatkoin vasemmalle.
Iisakkipään rinnettä oli sorastettu ja tehty portaitakin jyrkimpiin kohtiin.
Puusto pieneni korkeusmetrien lisääntyessä.
Ennen pitkää saavuin avotunturiin. Muita kulkijoita ei aamuvarhaisella ollut vielä liikkeellä.
Iisakkipäältä etelään näkyi Kiilopää (vasemmalla) ja kaukaisuudessa Nattasten huiput. Pyhä--Nattasen polusta voi lukea täältä.
Iisakkipään korkeudesta löytyy netistä ainakin sellaisia mittoja kuin 420 ja 454 mmpy. Joka tapauksessa huipulta ylettää näkemään vaikka minne, mm. kuvassa erottuvan Kaunispään suuntaan.
Kauas itään avautuva erämaamaisema houkutteli tällä kertaa eniten. Tässä oli siten erinomainen evästauon paikka!
Tauon jälkeen aloitin laskeutumisen kohti Pääsiäiskurun rinnettä. Näillä kulmilla olen osunut näkemään aikamoisiakin porotokkia, kerran kurun vastakkaisella rinteellä ja viimeksi Iisakkipään huipulla. Arvostavat hienoja maisemia näköjään nekin! Tosin enemmän ne näyttivät syventyvän ruokailemiseen kuin maisemien katseluun.
Pääsiäiskurun opasteen kohdalta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa kurun kautta Vellinsärpimälle, mutta näin ei ollut nyt tarkoitus tehdä vaan jatkaa rengasreittiä. Kuvaa ottaessa olin siis selkä menosuuntaan - tilapäisesti vain.
Vasemmanpuoleinen polku olisi vienyt Rumakurulle. Jatkoin leveämpää polkua, joka alkoi kiertyä vähitellen takaisin Saariselän suuntaan.
Poroja oli liikkeellä tälläkin kertaa, mutta nyt vain pienehkö "seurue", joka otti jalat alleen huomattuaan ihmiskulkijan. Viimeisellä porolla näytti olevan vino päivä.
Kelotaidetta.
Tämän suo-osuuden kulkemisesta oli kyllä vierähtänyt tovi, sillä silloin suon ylitys tapahtui pitkospuita pitkin.
Rengasreittiosuus sulkeutui. Saariselälle oli matkaa enää 800 metriä.
Lähtöpaikan liepeillä oli palatessani useampikin retkeilijä, jotka hajaantuivat kuka minnekin UK-kansallispuiston maisemiin. Lähtöportin pysäköintialueen koostakin pystyi päättelemään, miten suositusta kohteesta on kyse. Liikkeelle pääsee ympäri vuoden vaikkapa jalkaisin, pyörällä, hiihtäen tai lumikengillä.
Comments