Iso-Soinin, Ämmän ja Äijän saaret ovat kasvaneet yhteen, joten kaikki kolme kierrosta voi kulkea yhdellä kertaa.
Ajankohta: 26.8.2023
Lähtöpaikka: Ämmän laavupaikka Ämmä-Äijän lahdenpohjukassa, jonne olin saapunut suppailemalla.
Reitti: Kiersin kaikki kolme kierrosta vastapäivään eli ensin suuntasin laavupaikalta etelään Iso-Soinin kierrokselle päästäkseni. Iso-Soinista jatkoin Ämmän kierrosta Ämmä-Äijän itälaidan kautta. Lopuksi kiersin Äijän kierroksen ja palasin laavupaikalle Ämmän kierroksen loppuosaa pitkin.
Iso-Soinin kierros oli merkitty punaisilla, Ämmän kierros keltaisilla ja Äijän kierros sinisillä merkeillä. Polkupohjaa ei ollut vielä koko matkalle tallautunut, mutta hyvät reittimerkinnät pitivät suunnassa. Korkeuseroja reitillä ei paljoakaan ollut. Rehevän aluskasvillisuuden ja etenkin nokkosten takia pitkälahkeiset housut olisivat olleet tarpeen. (Niinhän minä sanoin jo edellisellä Ämmän kierroksella!)
Kesto: Vajaa 1,5 tuntia
Matkamittarin reittipiirroksessa on viivasuora huitaisu saaren pohjoisosassa. Unohdin napsauttaa matkamittarin takaisin käyntiin merimerkin taukopaikalla ja siksi mittari oikaisi.
Pätevämmin piirtynyt kartta löytyi Raahen kaupungin retkikohteiden Instagram-sivulta.
Laskeuduin SUP-laudalta matalikkoon kahlaamaan Ämmä-Äijän rannan tuntumassa. Vettä oli ehkä parikymmentä senttiä, joten oli helppo kahlailla.
Ämmän laavu.
Laavun vierellä oleva kartta oli vielä aamukasteen peitossa.
Ensimmäiset Ämmän reitin merkit näkyivät laavulta katsoessa vasemmalla.
Ämmän polusta erkaantui punaisella merkitty Iso-Soinin reitti.
Lillukat sointuivat Iso-Soinin polkumerkintöihin.
Ihastuttava seikkailumetsä!
Ämmän ja Iso-Soinin yhdistävä kannas oli heinittynyt ja kivikkoinen.
Näkymää Ämmä-Äijän lahdelle. Kaukaisuudessa näkyi mm. Smittin saari.
Taukoa en malttanut pitää vielä tässä kohtaa.
Mutta tähän oli istahdettava juomapaussille!
Takki auki.
Myrkyllinen sudenmarja (lat. Paris quadrofolia) on mainio maaperän ravinteisuuden mittari, sillä maan täytyy olla vähintään kohtuullisen viljavaa kasvin menestymiseksi. Näin kertoi LuontoPortti.
No entäs sitten tämä! Tuomenkehrääjäkoi (lat. Yponomeuta evonymella) oli ahkeroinut puuhun harmaan peitteen.
Metsästä putkahdin pikkuniitylle.
Liekö kissan- vai kurjenkello, mutta kauniisti se helmeili aamukasteessa.
Näkymä Iso-Soinin ja Ämmän välistä kaupunkiin.
Juomataukopaikalla Ämmän metsikössä viihdyin pitkään.
Rupijäkälää kiven peittona.
Iso-Soinin kierros vaihtui Ämmän kierrokseksi.
Polkua ei joka kohdassa erottunut, mutta hyvät reittimerkinnät auttoivat välttymään eksymisiltä. Nokkoset polttelivat iloisesti sääriä, ellei niitä hoksannut väistellä.
Tuomenkehrääjäkoi oli kehitellyt aikaansaannoksiaan eri puolille saarta.
Ämmän niittymaisemaa.
Merimerkki sijaitsee pienellä mäkikumpareella. Sen juurella olevalla penkillä pidin evästaukoa ennen kuin jatkoin Äijän kierrokselle oikeanpuoleisen pihlajan takaa.
Aloin seurata sinisiä reittimerkkejä.
Äijän aluskasvillisuus oli rehevää ja maasto paikoin kivikkoista. Näillä liepeillä huomasin, että matkamittari oli jäänyt käynnistämättä edellisellä taukopaikalla. En viitsinyt enää lähteä patikoimaan etappia uusiksi.
Äijän rannalta tähyilin Iso-Soiniin päin.
Äijän kierros kaartui takaisin merimerkin juurelle.
Viimeinen patikointietappi vei merimerkiltä takaisin laavulle.
Huilipaikkoja löytyi kaikilta kolmelta kierrokselta.
Patikointiretki päättyi laavulle. Iso-Soinissa, Ämmässä ja Äijässä on mukava kuljeskella (kun vain suojautuu nokkosesiintymiltä). Erityisesti Ämmän eteläosassa ja Iso-Soinissa tunsi olevansa kuin E. Blytonin Seikkailujen saarella kuunaan.
Rantakivellä vierähti pitkä tovi ennen paluumelontaa Pikkulahdelle.
Comentários