Jättilaissaarenkierros on soiden ystävien luontopolku Muhoksella

Jättiläissaarenkierros houkuttelee erityisesti soiden ja pitkospuiden ystäviä. Reitti kiertää myös jätinkirkon kautta.

---

Ajankohta: 28.9.2025

Lähtöpaikka: Tuppelantien pysäköintipaikka, Muhos. Tuppelantien ajaminen ei ollut loppumatkasta kiireisen hommaa. Epäilyksiäkin ehti hiipiä mieleen tien kaventuessa pikkuruiseksi metsätieksi. Mutta sieltä se vain putkahti toivottu määränpää kohdalle ennen pitkää!

Reitti: Jättiläissaarenkierros on rengasreitti, jolla on mittaa 4.2 kilometriä. Reitti kulki huomattavalta osin suoalueella ja puikahteli välillä metsäsaarekkeiden läpi. Korkeuserot olivat vähäisiä. Metsäosuuksilla oli luonnontilaista polkua ja vähän pitkoksiakin. Suotaipaleet oli pitkostettu. Osa pitkoksista oli vastikään uusittu ja osa odotti vielä päivitystä. Kierroksen kulkusuunta oli merkitty viitoituksilla myötäpäivään kuljettavaksi, mutta maaston puolesta ei ollut estettä kiertää reittiä toisinkin päin.

Kesto: Noin tunti ja vartti + tauot.

---

Lähtöpaikalla oli Jättiläissaaren opastaulu karttoineen sekä kuivakäymälä. Pysäköintitilaa oli muutamalle autolle. Reittiviivoitus opasti kulkemaan reitin myötäpäivään (ensimmäinen opaste näkyy kuvassa vasemmalla). Itse valitsin kiertosuunnaksi vastapäivään, sillä päätin lähteä paikalle samaan aikaan saapuneen ja alueen tuntevan marjanpoimijan völjyyn.

Suuntasin siis ensimmäisenä Iso Pytinkimaan suuntaan. (Kuva on osasuurennos lähtöpaikan opastaulun kartasta.) Löydät lisätietoa kierroksesta täältä.

Jättiläissaari kuuluu Matinsuon soidensuojelualueeseen. Kierroksen ensimmäinen etappi oli helppokulkuista metsätietä, jota patikoin noin 300 metriä ennen kääntymistä vasemmalle kohti suoaluetta.

Kaikki opasviitat opastivat siis tulosuuntaani, koska etenin kierroksella "vastakarvaan".

Polkua olisi tässä kohtaa ollut työläähköä tunnistaa, mutta oppaani vahvisti reitin olevan oikea. Tätä lyhyttä heinikkopätkää lukuun ottamatta reitti olikin helposti seurattavissa.

Ensimmäinen suo ja pitkospuuetappi odotteli pikkumatkan päässä.

Ruska oli sävyttänyt suovarvikon.

Käännöspaikat olivat selvästi merkittyjä.

Tässä taisi olla reitin kivikkoisin osuus - ei ollut liian vaikea.

Reitti polveili välillä metsä- ja välillä suomaastossa.

Avosuo-osuuksilla sai nauttia matalalta paistavan syysauringon hehkusta. Sää oli tyyni, joten pitkoksia pitkin oli hyvin miellyttävää tallustella.

Haavanlehdet olivat jo kellastuneet, mutta koivu sinnitteli vielä vihreänä.

Ihmettelin kaukana suolla näkyvää mötikkää. Nuotiopaikalla kuulin, että kyseessä on auto! Se ei jostakin syystä tullut itselle mieleen.

Osa pitkoksista oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Uudistustöitä olikin reitillä menossa.

Nuotiopaikalla istahdin juomatauolle jo aiemmin paikalle saapuneen lapsiperheen seuraan. He olivat aloittelemassa makkaranpaistoa. Polttopuita oli pinossa pienen matkan päässä puun juurella. Itse suunnittelin pitäväni evästauon Jättiläissaaren tienoilla.

Matka eteni neulaspolkua seuraillen.

Taivallus jatkui kohti Jättiläissaarta.

Pitkostyömaa oli tässä kohti menossa. Uusia pitkoksia pitkin oli helppo askeltaa.

Saavuin Jättiläissaareen, jonka huipulle oli pieni, loiva rinne kivuttavana.

Jätinkirkko löytyi Jättiläissaaren korkeimmalta kohdalta.

Jätinkirkot ovat Museoviraston suojelemia muinaisjäännöksiä. Ne ovat Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan mukaan esihistoriallisella ajalla rakennettuja suorakaiteen tai soikion muotoisia laajoja kivikehävalleja. Jätinkirkkojen tarkoituksesta ei ole päästy tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyteen. Niitä on arveltu mm. hylkeenpyytäjien tukikohdiksi ja linnoituksiksi. Voit lukea lisää jätinkirkoista täältä.

Vallirakenteet erottuivat maastossa, kun niitä osasi katsoa.

Syksyiset koivut kehystivät muinaisjäännöstä. Puut vaikuttivat hyvin, hyvin nuorilta tuhansien vuosien ikäisten jätinkirkkojen rinnalla.

Evästaukoa pidin pitkospuilla istuskellen. Luonnonrauhaa riitti oikein mukavasti.

Viimeinen suoetappi. Ympärille piti pysähtyä katselemaan monet kerrat.

Reitti pujahti viimeisen kerran metsään lähellä lähtöpaikkaa.

Metsäpolku/metsätie saatteli lähtöruutuun.

Jos reitillä oli avaria ja kauniita maisemia ihasteltavana, niin oli myös hienoja linnunpönttöjä! Tällä pikkukodilla oli osoite lähtöpaikan lähettyvillä.

Olipa mukava reissu! Muhokselle jäi edelleen patikoitavaa ties minkä verran - sen sain huomata kotimatkalla, kun kävin tutkimassa kohdalle osuneita ulkoilureittimerkintöjä maantien varressa.