Avaria ruskamaisemia tunturin huipulta - ilman karhuhavaintoja!
Ajankohta: 27.9.2021
Lähtöpaikka: Kun lähtöpaikalle etsiytyi Sallasta, niin ensin piti ajaa Savukoskelle päin noin 30km, sitten Naruskantietä noin 19km. Siinä kohti tuli risteys, jossa oli vasemmalle osoittava viitta Karhutunturintielle. Ajomatkaa oli visitsalla.fi:n mukaan jäljellä tuossa vaiheessa noin 7km. Pian joen ylittämisen jälkeen opasti Karhutunturi-viitta kääntymään oikealle.
Matka: Metsätietä 2 x 3km. Reittimerkkejä oli Karhutunturille vievällä polulla muttei metsätiellä.
Karhutunturin korkeus: 518,5m
Aika: Reilut kaksi tuntia.
Karhutunturille pääsee joko polkua pitkin tai metsätietä kulkien. Karhutunturintien varressa oli opaste molemmille reiteille.
Karhutunturin maastossa kiertää 13km pituinen rengasreitti. Myös UKK-reitti kulkee tunturin liepeillä. Tien varressa olevassa opastaulussa oli ilmeisesti rengasreitin kartta, mutta pikkuisen tuntui vaativan liikaa seikkailuhenkeä noin reippaasti patinoituneeseen karttaan turvautuminen. Onneksi suunnitelmana olikin kivuta tunturille metsätietä pitkin.
Metsätien (vasemmalla) ja Karhutunturintien risteyksessä oli aukio, johon pystyi jättämään auton.
Erillisiä reittimerkkejä metsätiellä ei ollut, mutta eipä juuri eksymisen riskiäkään ainakaan lumettomana aikana.
Tien vasemmalla puolella oli alkumatkasta lähde, joka oli merkitty kyltillä. Lähdeveden solina oli alkanut kuulua jo aiemmin puroveden virratessa tien lähistöllä.
Hakkuuaukealle oli levitetty punainen ruskamatto.
Juolukan punaa ja pisaroiden kimallusta.
Osapuilleen puolivälissä matkaa oli portti, joka oli kulkuhetkellä auki.
Portin lähettyvillä oli hulppea kota, missä oli hyvä piipahtaa mennen tullen.
Pian kodan jälkeen havupuusto harveni ja alkoi tunturikoivikko. Lehdet olivat jo karisseet.
Karhutunturin huipulla on rakennuksia, mutta retkeilijälle niillä ei ole käyttöä. Maaruskaa ja loputtomia maisemia riitti ihailtavaksi. Tunturin huipun kätkeneet pilvet olivat onneksi hälvenneet tulomatkan aikana.
Eri lähteet olivat ilmoittaneet Karhutunturille erilaisia korkeuksia: 518m, 518.5m, 519m, 520m. Ihan suunnattomasti nuo metrierot eivät matkasuunnitelmaan vaikuttaneet. Perusleiri oli joka tapauksessa kodalla eikä lisähapelle ollut tiedossa tarvetta.
Tunturin huipulta löytyi myös riekonmarjaa.
Kalliomosaiikkia.
Syyskuisena päivänä Karhutunturilla oli lämpöasteita enemmän kuin viisi, mutta 6.1.1985 Sallan Naruskajärvellä mitattiin -50,4 Celsiusastetta (foreca.fi).
Kotatulilla passasi viipyä paluumatkalla.
Kun kodalta jatkoi matkaa alaspäin, erottui selvästi polkureitin haarautuminen metsätieltä.
Ruskan iloittelua Karhutunturin rinteessä.
Sinnikäs puolukka.
Vaikka karhuhavaintoja ei tullut, tarjosi piipahdus Karhutunturille monenlaista muuta luontoelämystä. Naruskantietä vielä pidemmälle jatkamalla olisi päässyt poikkeamaan myös Kullaojan putoukselle.
Comentarios