Muinaispolku kiertää Raahen Saloisissa Pirttivaaran jätinkirkon kautta.
Päivitys 1.9.2024: Lue juttu koko Laivavaaran muinaispolusta.
Ajankohta: 12.5.2024
Lähtöpaikka: Ajoin 88-tieltä Laivan kaivoksen (Laivakankaantie 503) viitoituksia seuraten lähelle kaivosaluetta. Viimeisessä oikealle kääntyvässä risteyksessä ennen kaivoksen porttia oli puinen opasteviitta, jossa mainittiin muinaisalueelle olevan matkaa 2,2km. Jatkoin autolla metsätietä pitkin, koska tie näytti selvästi ajetulta. Parin kilometrin jälkeen tuli vasemmalla kohdalle opasviitta PIRTTIVAARA 300 M. Opasteen luona oli tilaa parkkeerata, mutta varsinaista pysäköintialuetta ei paikalla ollut.
Reitti: Reitti oli merkitty keltapäisin puutolpin sekä keltaisin maalimerkein puissa ja kivissä. Matkan varrella oli myös infotauluja, joiden sisältämistä QR-koodeista löytyi vielä lisää tietoa.
Maasto oli työläskulkuista, koska reitti kulki suurimman osan matkaa myllerretyllä hakkuuaukealla. Onneksi olin lukenut Raahen Seudusta Jaatisen Sarin kirjoittaman jutun viime vuoden puolella. Sen kirvoittamana olin hoksannut varustautua retkeen nilkkaa tukevilla jalkineilla.
Kesto: Noin 40 minuuttia
Juuri ennen kaivosaluetta kääntyi oikealle metsäautotie.
Pirttivaaran kupeessa oli opasviitta ja riittävä läntti pysäköintiin.
Aloin tähyillä nuolen osoittamaan suuntaan.
Reittitallennus omalla laitteellani vinksahti niin vinoon, ettei siitä ole oikein hyötyä. Mutta linkistä löytyy Laivavaaran muinaispolun kartta .
Reitti oli merkitty keltaisella maalilla puutolppiin, puihin ja kiviin.
Ensimmäinen merkitty kohde oli keskuskuopallinen röykkiö, jollaiset ovat muinoin toimineet yhden sortin kellareina.
Keskuskuopallinen röykkiö! Ei olisi ollut mikään helppo tehtävä huomata sitä ilman opastaulua.
Sitten harhauiduinkin reitiltä, vaikka se olikin hyvin merkitty, ja läksin kipuamaan suoraan Pirttivaaran huipulle. Totaalista eksymisen vaaraa seudulla ei kyllä ollut, kun koko ajan pystyin näkemään lähes koko sen alueen, jolla reitti kulki. Tässä kohtaa tunnistin seisovani jätinkirkon reunamilla.
Jätinkirkko on rakennettu opastaulun mukaan 3000-2500eaa tienoilla. Noihin aikoihin merenrantavalli on ylettynyt näihin maisemiin!
Pirttivaaran huipulta näin tämän alempana rinteessä sijaitsevan opastaulun. Kiersin tästä lähtien numeroitua reittiä vastapäivään ja siten myös vastakarvaan opastukseen nähden. Saavuin näin ollen uudelleen alkumatkan röykkiölle. Toinen puolisko reitistä jäi siten kiertämättä.
Opastaulujen QR-koodit ovat näppärä tapa saatella kulkija vielä syvemmän tiedon lähteille.
Seuraavassa opastaulussa kerrottiin tervahaudasta. Metsän takana kaivosalueella kohoili eräänlainen nykyajan jätinkirkko.
Pahka oli näköjään äskettäin kuoriutunut.
Reittimerkit auttoivat suunnistamaan ryhelmäisessä maisemassa.
Jäkälöitynyt kalliosaareke oli reitin kauneinta osuutta.
Oma kierrokseni typistyi reitiltä harhaantumisen takia noin 1,2km pituiseksi. Koko reitti näytti kartan perusteella olevan reilun kahden kilometrin luokkaa. Matkan varrella on runsaasti muinaisjäännöksiä taustatietoineen, joten Laivavaaran muinaispolulla saa kyllä helposti vierähtämään tovin jos toisenkin! Täältä löytyy kertomus Laivavaaran koko muinaisreitistä.
Comments