Pitkulaisen keron huipulta avautuvat huikeat näkymät Ylläkselle, Leville ja Pallakselle.
Ajankohta: 8.7.2022
Lähtöpaikka: Äkäskero Nature Resort, Äkäskerontie 480, Muonio
Reitti: Erämaareitin alussa ja lopussa oli soratieosuudet, mutta väliin jäi mukavat 7km vaihtelevassa maastossa kulkevaa polkua. Juurakoita ja kivikkoa oli paikoin, samoin kosteikkoja, joihin kulkijat olivat kyhänneet pitkosten tapaisia ratkaisuja. Reitti oli merkitty puihin maalatuilla oransseilla kolmioilla ja muutamilla viitoilla. Alkupuolisko polusta oli enimmäkseen kipuamista Äkäskeron huipulle ja loppupuolisko laskeutumista alas.
Kesto: Noin 2,5 tuntia + useita pysähdyksiä
Äkäskero Nature Resortin pihaan pysäköiminen oli kielletty. Kuvassa näkyvän reittiopasteen kohdalla olevalle levikkeelle mahtui jättämään ajokin.
Läksin kiertämään reittiä vastapäivään. Ensimmäiset sadat metrit oli maantietaivalta. Viitoitettu polku erkani sitten Äkäskerontieltä vasemmalle.
Etukäteen jännitti vähän se, miten polku mahtaisi erottua maastosta. Mutta hyvinhän se erottui koko reissun ajan.
Polku kulki parin suolämpäreen kautta. Ensimmäinen suo oli alkumatkasta ja toinen ylempänä rinteessä.
Toinen etukäteen mietityttänyt asia oli vetisten paikkojen ylitys. Siitä aiheesta oli nimittäin ollut askarruttavaakin kuvausta netissä.
Tämä oli reitin ainoa sellainen vesipaikka, jossa oli aivan oikea silta. Mutta tämä oli onneksi myös ainoa kohta, jossa sellaiselle oli todella tarvettakin.
Yhden muun reitin infotaulusta olin lukenut, että pohjoisessa sekä luppoa että naavaa kutsutaan lupoksi.
Ryhdyin kuvamaan oranssia reittimerkkiä puussa. Samalla huomio kiinnittyi jonkin otuksen liikuskeluun vähän matkan päässä polulla.
Kuikuilimme aikamme toisiamme ennen kuin lintu lennähti metsän suojiin.
Tämän kosteikon ylitys onnistui kiviä pitkin kulkemalla, sillä vesi oli vähänä.
Puusto alkoi madaltua maaston korkeusmetrien lisääntyessä.
Linkusilmää en heti tunnistanut. Kartassa oli näkynyt toinenkin pieni vesistö, ja luulin olevani vasta sen kohdalla.
Linkusilmän yläpuolelta avautui näkymä pitkälle Levin suuntaan.
Rannan läheisyydessä oli nuotiopaikka. Tulta en tehnyt, mutta juomaa ja pienen haukkapalan otin ennen viimeistä nousua.
Linkusilmän vesi oli kirkasta. Pieni tuulenvire kävi luoteesta.
Linkukerolle oli enää pieni nousumatka.
Keron eteläpäästä näkyi Ylläs naapureineen.
Näkymät olivat hyvät myös Levin suuntaan.
Luoteessakin erottui tuntureita.
Äkäskeron korkeudeksi ilmoitetaan Wikipediassa Suomen korkeimpien kohtien luettelossa 508,2 metriä. Taustalla Pallasmaisemia.
Keron harjalla pääsi kulkemaan satoja metrejä, joten toinen toistaan hienompia näköaloja riitti ihailtavaksi. Tuulensuojaisella paikalla auringon paistaessa oli mukava pitää evästaukoa.
Pallasnäkymät hivelivät silmää eniten.
Ennen pitkää oli lähdettävä jatkamaan matkaa huipulta alas. Polku erottui pitkän matkan päähän.
En tiedä, minne oikealle haarautuva polku olisi vienyt. Viitatkaan eivät sitä kertoneet.
Metsä alkoi vähitellen tuuheutua. Kaatuneita puita rojotti polulla useita.
Tämän tapaisia ylityspaikkoja oli reitillä muutamia. Ne kyllä toimivat ihan kelvokkaasti. Ensin piti vain tunnustella, oliko ylityspaikkaan laitetuista puista jäljellä muutakin kuin tuohi vai oliko laho syönyt sisustan. Ei ollut syönyt.
Puitten takaa pilkotti Kerojärvi, joten matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä.
Resortin piha-alueen perukalla oli tämä viitta opastamassa niitä, jotka lähtisivät kiertämään erämaareittiä myötäpäivään.
Valitsin piha-alueelle tullessa vasemmanpuoleisen tien, jonka nimeksi osoittautui tien toisessa päässä Alalenkki. Oli aivan kelpo reittivalinta.
Pieni poro juosta hökelsi edellä lähestyessäni lähtöpaikkaa. Minne lie poron tie vienyt, mutta tässä risteyksessä tiemme joka tapauksessa erkanivat.
Comments