Lullefossen -vesiputous, orkideoihin kuuluva tikankontti, hieno laavupaikka ja monenmoisia metsätyyppejä; matkaa noin 40km Kilpisjärveltä.
Ajankohta: 15.7.2024
Lähtöpaikka: Lulledalenin metsäpolun lähtöpaikka oli E8-tien varresta Kilpisjärven suunnasta ajaessa oikealla puolella tietä noin10km ennen Skibotnia. Tieltä oli viitoitus polun lähtöpaikalle, minne pääsi ajamalla kapeaa, hieman monttuista metsätietä. (E8-tiellä ennen metsäpolulle vievän tien risteystä oli toinenkin risteys, joka vei eräänlaiselle levähdysalueelle. Sen perukoilta ei osunut silmään opastusta metsäpolulle. Alueelle leiriytynyt asuntoautoseurue osasi neuvoa jatkamaan vielä pienen matkaa E8-tietä pohjoiseen.)
Reitti: Lulledalenin metsäpolku oli alku- ja loppuosastaan janareitti ja suurimmaksi osaksi rengasreitti, jonka kiersin vastapäivään. Ensimmäiset 500 metriä reitistä nuotiopaikalle asti oli esteetöntä. Muu reitti oli luonnontilaista polkua, joka oli juurakkoista, kivikkoista ja välillä tasaista. Esteettömän osuuden jälkeen oli vielä pieni tasamaastoinen osuus. Sitten alkoi kipuaminen rinteeseen ja sitä seurasi jonkun matkan päässä paluu takaisin alas. Korkeuseroa reitin korkeimman ja matalimman kohdan välillä oli erään nettimaininnan mukaan noin 100 metriä. Reitti oli hyvin viitoitettu, joten eksymisen vaaraa ei ollut.
Kesto: Vajaa kaksi tuntia + tauot.
Lulledalenin metsäpolku osui kohdalle etsiskellessäni tietoa Kilpisjärven liepeiltä löytyvistä luontopoluista. Kilpisjärveltä on matkaa Lulledaleniin osapuilleen 40km.
Metsäpolun lähtöpaikalla oli opastaulu ja pysäköintitilaa useammallekin kulkuneuvolle.
Opastaulun kartta. Bålplass oli nuotiopaikka. Lullefossen -putous sijaitsee Lullefjalletin rinteessä.
Reitin varrella oli luontotauluja, joista osasta löytyivät käännökset saksaksi, englanniksi ja suomeksi. Tässä taulussa kerrottiin jokamiehenoikeuksista.
Aukealta alkoi polun rengasreittiosuus. Tarkoitus oli lounastaa heti alkumatkasta, joten reitin kulkusuunnaksi valikoitui vastapäivään. Näin ollen matka jatkui oikealle havumetsään.
Reittiosuus laavulle ja ruokailupaikalle oli merkitty esteettömäksi.
Tuuhea havumetsä suojasi auringonsäteiltä.
Leiripaikkakin oli metsän suojissa.
En muista, oliko heinäkuun puolivälissä metsäpalovaroitusta voimassa, mutta nuotiotulta ei ollut tarkoituskaan tehdä.
Lounasruoka valmistui trangialla massiivisen ruokapöydän ääressä. Kahvipannu ja lyhty olivat rekvisiittana "talon puolesta". Ruisleipääkin oli kauniisti esillä, ulkoasusta päätellen suomalaista.
Nuotiopaikan lähellä virtaavan joen nimi oli - yllätys, yllätys - Lulleelva (näin se oli kirjoitettu opastauluun). Jokivesi oli pohjoiseen tapaan kirkasta.
Keskikesän rouskuja.
Lulledalenin metsäpolku sijaitsee luonnonsuojelualueella. Metsätyypit vaihtelivat hyvin rehevistä kuiviin.
Lullefossen -putousta kannatti ehdottomasti jäädä ihastelemaan ja kuuntelemaan toviksi.
Putoukselta länteen siinsivät E8-tien toisella puolella kohoilevat rinteet.
Pikkutalvikki (pyrola minor) kukkii kesä-heinäkuussa eikä vaadi opastaulun mukaan kovin kummoisia kasvuoloja.
Polku polveili pienen matkaa kivisessä rinteessä.
Ympäröivät maisemat vaihtelivat tämän tästä, joten pysähtelyjä tuli usein. Epätasaisella polulla ei kannattanut yrittää tähytä ympärilleen vauhdissa.
Mäntymetsääkin välillä.
Kamminraunio. Opastaulun mukaan tätä kammia oli käytetty maa- ja metsätöissä noin vuoteen 1940 asti. Samaa kammityyppiä on tavattu myös Ruotsissa ja Suomessa.
Näkymät länteen muuttuivat aina vain jyhkeämmiksi.
Aukko oli hakattu mäntyyn noin 100 vuotta sitten liittyen alueen metsänkäyttöön - näin kerrottiin opastaulussa. Hevosmuurahaiset olivat syödä maiskuttaneet ydinpuun. Puunkolossa säilytettiin nykyään vieraskirjaa. Raapustinpa siihen itsekin nimeni.
Nämä rannut männyn kyljessä olivat opastaulun mukaan pohjantikan (Picoides tridactylus) nokallaan koputtamia. Tikka pääsi näin männystä heruvan nesteen makuun.
Kurkistelin varovasti jyrkänteeltä alas jokiuomaan.
Varovaisuuteen kehotettiin opastaulussakin.
Ja taas uudenlaista metsää!
Tämä sammakkoyksilö oli loikkinut aika kauas rapakosta, joka tuli kohdalle myöhemmin.
Dammen, norja-suomi -sanakirjan mukaan rapakko, oli opastaulun mukaan sammakoiden asuinaluetta.
Opastauluinfoa oli myös se, että eräs Pohjolan suurimmista tikankonttiesiintymistä löytyy Skibotnin laaksosta. Tikankontti (Cypripedium calceolus) kuuluu orkideoihin. Se on rauhoitettu kasvi, joka oli ehtinyt kuluvalle kesää jo kukkia (kukinta-aika kesäkuussa). Lähtöpaikan opastaulun mukaan alueella kasvaa kaikkiaan 16 eri orkidealajia!
Jyrkähköä rinnettä melko pitkään laskeutuessa mietin, että vastakkainen kulkusuunta olisi ollut helpompi.
Pieni pätkä pitkospuuosuuttakin oli matkalla.
Aivan loppuosa rengasreitistä oli hyvin helppokulkuista.
Rengasreittiosuuden päätyttyä oli jäljellä enää 300 metrin taival lähtöpaikalle. Tässä opasteessa oli merkitty ympyräreitin kulkusuunnaksi myötäpäivään, mikä vaikutti itsestäkin toimivammalta kiertosuunnalta.
Lulledalenin metsäpolulle kannattaa kyllä poiketa. Ja jos haluaa vain ruokailla luonnossa, niin puolen kilometrin esteettömällä patikoinnilla pääsee oikein kivalle nuotiopaikalle.
Comments