Metsänvartijan jalanjäljissä eränkäyntiä oppimassa. Palosaaressa sijaitsee yksi vanhimmista Metsähallituksen metsänvartijatiloista.
Ajankohta: 29.7.2021
Lähtöpaikka: Palosaarentie 107, Pyhäjoki
Reitti: Palosaaren luontopolku eli Metsänvartijan polku on rengasreitti, jolla ei ole juurikaan korkeuseroja. Reitin varrella olevista opastauluista löytyi luontoaiheisia kysymyksiä. Vastaukset löytyivät taulujen takapuolelta. Oransseja maalimerkkejä ja opasviittoja näkyi matkan varrella.
Kesto: Vajaa 1h
Palosaaren luontopolku kiertää metsämaisemissa entisöidyn metsänvartijatilan ympäristössä. Tilan rakennukset savusaunoineen ovat vuokrattavissa. https://www.luontoon.fi/palosaarivuokratupa
Pihalle ei päässyt parkkeeraamaan, joten jätin auton portin etupuolelle tien sivuun.
Opastaulusta löytyi kattavasti infoa sekä kartta. Hetki meni etsiskellessä luontopolkua, mutta sieltä se löytyi kartan alalaidasta.
Läksin liikkeelle sinisen pallukan kohdalta ja kiersin reitin vastapäivään.
Luontopolun lähtöpaikka löytyi metsävartijantilan kohdalta Palosaarentien vastakkaiselta puolelta.
Liekö asukas ottanut niin vahvan lähdön kotipöntöstään, ettei majasta jäänyt kuin riekaleet roikkumaan.
Nykyään Palosaari on Eräpalvelujen mallitila, jonne on perustettu 27 ihannealuetta eri riistalajeille. Näin kertoo VisitPyhäjoki. Enpä tiedä käyskennelleeni aiemmin pyy-ympäristössä!
Opastauluista löytyi tietoutta ja kysymyksiä, joiden vastaukset löytyivät taulujen takaa. Muistiinpanojen tekeminen omista oikeista vastauksista olisi auttanut loppuarvioinnissa!
Polku oli välillä melko lailla hyvin aluskasvillisuuteen kätkeytynyt.
Tällaisia merkintöjä näkyi paikoin.
Helpointa oli päätellä reitin kulku opastauluista, pois purettujen pitkospuiden pinoista ja pitkospuiden painaumista maastossa.
Mustikoita oli helppo napsia polun varrelta.
Luontopolku ylitti Palosaarentien. Yhtään kulkijaa en nähnyt koko reissulla missään, en tiellä enkä polulla.
Liekö reitille tulossa uudet pitkospuut, en tiedä.
Kosteikkomaisemaakin oli välillä.
Näihin luihin liittyi läheisen opastaulun kysymys. Enpä paljasta enempää.
Kuusimetsää.
Luontopolku kulki välillä metsätietä pitkin. Kääntyä piti oikealle.
Pienen matkan päässä polku palasi takaisin metsän uumeniin.
Tässä kohtaa kysyttiin kuinka monelle yöpyjälle ja kuinka moneksi tunniksi nämä rakotulet riittävät. Vastaus piti varmaankin päätellä, ei kokeilla!
Kuivaa kangasmetsää.
Riistapelto.
Jokunen sienikin kasvoi reitin varrella.
Pitkokset helpottivat ojan ylitystä.
Luontopolun loppupäässä kasvoi koivupuita.
Koivumetsä kruunasi reissun.
Nyt olisi ollut aika laskea omat oikeat vastaukset, joiden perusteella olisin saanut palautteen aineksestani metsänvartijaksi. Olin valitettavasti hampsinut joidenkin kysymysten yli, joten lopputulos jäi arvoitukseksi.
Tauluista löytyi tekstiä myös englannin kielellä.
Reitin lopussa oli pieni etappi Palosaarentietä. Polulta tielle tullessa piti kääntyä vasemmalle.
Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) väritti metsätien vartta. Koko reissusta jäi hyvä mieli, vaikka ennalta vieraissa, sakeissa metsämaisemissa kulku vähän jännää olikin.
Comments