Metsäistä rinnettä Ylläksen kupeeseen Pikkulaelle.
Ajankohta: 4.7.2023
Lähtöpaikka: Ellenpolku, mutta reissulla selvisi, että parempi lähtöpaikka olisi ollut Palovaarassa reittien lähtöpaikalla nro 9 Hotelli Ylläsrinteen (kartassa Ylläs Fell Hotel) läheisyydessä; Hotellintie 6, Kolari.
Reitti: Läksin liikkeelle Ellenpolulta, jolloin alkumatkasta oli patikoitavana pienen metsätaipaleen jälkeen tikkusuoraa soratietä pitkospuuristeykseen saakka. Palovaarasta lähtiessä pitkospuut olisivat alkaneet aiemmin ja soratieosuus jäänyt pois. Suon vaihtuessa metsäksi alkoi loivahko kipuaminen kohti Pikkulakea luonnonpolkua pitkin. Maisematien alittamisen jälkeen rinne jyrkkeni. Kivirakkaa oli lakialueella. Reitti oli merkitty opasviitoin, oranssein maalimerkein ja hetkittäin myös sinisillä puista roikkuvilla merkeillä.
Kesto: Noin kolme tuntia.
Näkymä Ellenpolulta (tien nimi) Maisematielle. Metsässä vasemmalla näkyi moottorikelkkareitillä kulkeva polku, jota läksin seurailemaan.
Polku eteni Maisematien ja pienen soratien välisellä metsäkaistaleella.
Reitti siirtyi soratielle. Ojaa ylittäessä ei tehnyt mieli kokeilla kahden viimeisen vielä ojan yli yltävän puun kestävyyttä.
Soratie kutsui. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että seuraa tulisi riittämään! Ensimmäisen kerran tälle kesää hyttysiä oli vaivoiksi asti.
Pitkospuuetappi oli sata kertaa mieluisampi kuljettava kuin soratie.
Metsäpolku oli luonnontilassa.
Tavallisin näkymä koko reitillä oli mäntyvaltainen metsä.
Vastaantuleville oli opaste varustettuna päätepisteen numerolla 9. Päätin käydä reissun jälkeen katsomassa tuon paikan.
Tämä rakennelma oli kenties tarkoitettu pyöräilijöille, joiden kanssa alkuosa reitistä oli yhteiskäytössä.
Polku kääntyi pohjatulle reitille.
Matka jatkui Maisematien ali. Tällä etapilla osui kohdalle reissun ainoa muu kulkija - jos ei loppumatkan kettua lasketa.
Pikkulaelle oli opaste pian Maisematien alituksen jälkeen.
Polku koukkasi pienen kurun kautta. Tässä oli reissun jyrkin lasku/nousu.
Metsäkurjenpolvi ja niittyleinikki värittivät kurun pohjaa.
Metsässä oli hyvin mieluista kulkea.
Juomatauon paikka.
Lieneekö salama saanut tämän aikaiseksi vai ihminen?
Esimakua tulevasta.
Kumpikin polun haara oli merkitty oranssipäisin tolpin. Maaston ja kartan perusteella päätin valita vasemmalle haarautuvan reitin - hyvä niin.
Polku oli merkitty pääasiassa oranssipäisin tolpin ja välillä myös rautalangasta roikkuvin sinisin merkein.
Pikkulaki oli kivirakalla kuorrutettu.
Iso-Ylläs.
Kuusella oli tutu yllään.
Kaukaisuudessa näkyi Hannukaisen kaivoksen torni. Rautakaivos toimi Kolarissa Wikipedian mukaan vuosina 1978–1990.
Evästauolle löytyi hyvä paikka.
Ihmettelin tätä rakennelmaa jo menomatkalla. En rohjennut kokeilla hyppyriä kummallakaan kertaa.
Paluumatkalla silmäilin kaihoisasti Palovaaraan vieville pitkospuille.
Itselläni edessä oli reilu puoli kilometriä soratietä! Mielenkiintoa etappiin toi pöheiköstä ilmaantunut kettu, jonka kanssa tuijottelimme toisiamme hetken. Kettu ei jäänyt odottelemaan, kun aloin hapuilla kameraa hyppysiini.
Reitti Pikkulaelle oli kyllä hyvä löytö!
Reissun päätteeksi ajalsin katsomaan ulkoilureittien lähtöpaikan nro 9 Palovaarassa. Sieltä löytyi kuin löytyikin alimpana viitta "3 Pikkulaki".
Comments