Puljutunturilla ja Varkaanvaaralla Puljun erämaa-alueella (vajaa 7km)

Kaunista lähimaastoa ja hulppeita näkymiä ympäröiville tuntureille.

---

Ajankohta: 14.7.2026

Lähtöpaikka: Nunnasentie, Kittilä. Puljun kylän suunnasta pohjoiseen ajaessa ilmaantui ensin vasemmalle puolelle tietä viitta "Puljutunturin laavu". Tästä noin 200 metrin päässä oikealla oli P-alue. Lähtöpaikan (P-alue) koordinaatit: 68°15.940 P 024°47.511 I. Lähtöpaikalle ajaessa ei auttanut kiirehtiä, tie oli sen verran routinutta.

Reitti: Reitti oli janareitti, joka ylitti Varkaanvaaran ja jatkui sitten Puljutunturin huipulle. Matkalla poikkesin Varkaanvaaranjärven laavulle. Oma matkamittarini ilmoitti nousumetrien yhteismääräksi 155 metriä ja laskumetrien 170 metriä. Polku oli välillä tasaista, monesti kivikkoista ja hetkittäin juurakkoista. Opasviittoja oli risteyspaikoissa. Valkopäisiä merkkitolppia näkyi harvakseltaan.

Kesto: Noin 2,5 tuntia + tauot.

---

Puljutunturille pääsee ainakin kahta eri retkeilyreittiä pitkin. Huipulle kulkee myös sorastettu huoltotie. Nunnasentien varressa näkyvä valkopohjainen viitta opasti Varkaanvaaran ylittävälle reitille.

Noin 200 metrin päässä opasviitasta näkyi P-alue, jossa oli tilaa ainakin muutamalle autolle.

Retkeilyreitin alkukohta näytti P-alueen suunnasta katsottuna tältä.

Varkaanvaaralle kipuaminen alkoi tiheässä metsämaisemassa.

Merkkitolppia tuli kohdalle harvakseltaan.

Maasto oli hetkittäin juurakkoista.

Kasvillisuus harveni nousun edetessä. Maasto oli kulunut polun kohdalla peruskallioon saakka. Tuntui erikoiselta patikoida paljaalla kallioperällä.

Taaksepäin katsoessa pystyi tähyämään jo aika pitkälle.

Näin reissulla lintujen lisäksi kaksi sammakkoa, joista tämä loikki paikalle ensimmäisenä.

Kelottunut kuusi oli vaikuttava näky - niin oli moni muukin puu matkan varrella.

Polku laskeutui Varkaanvaaranjärvelle. Rannan opasviitta kertoi, että olin patikoinut maantieltä 1,5 kilometriä. Puljutunturille vievä polku kääntyi vasemmalle, mutta päätin käydä ensin katsastamassa laavupaikan - siispä käännyin oikealle.

Laavulle oli matkaa ehkä 200 metriä edellisestä risteyksestä. Huussi oli maastoutettu koivujen suojiin (kuvan oikeassa reunassa).

Laavu oli täytetty polttopuilla. En ryhtynyt sytyttelemään nuotiotulta, vaan jatkoin matkaani pienen juomatauon jälkeen.

Varkaanvaaranjärven vesi oli kirkasta niin kuin tunturijärvissä usein on.

Palasin rantapolkua pitkin maantielle vievän polun risteykseen ja jatkoin edelleen rantapolkua seuraten etelään. Ennen pitkää tuli kohdalle kahden polun risteys. Valitsin vasemmanpuoleisen reitin valkopäisen merkkitolpan opastamana. En tiedä, mihin sähkölinjan suuntainen polku olisi vienyt.

Maasto muuttui vähitellen avotunturiksi. Purosta kuului vieno veden solina.

Opaste viittilöi Puljutunturin huipulle. Olin kulkenut laavulta 1,2 kilometriä.

Puljutunturilla on kyllä kuljettu maastoa säästävästi. Polku oli kapea, välillä oikeastaan kourumainen.

Kaukana etelässä alkoi erottua tuntureiden ääriviivoja.

Polku yhtyi huipun tuntumassa soratiehen. Puljutunturin huippu ulottuu 471 metriin merenpinnan yläpuolella.

Lännessä erottui kaiketi Hetta-Pallas-vaellusreitin tuntureiden silhuettia.

Etelässä kohoili mm. Levin huippu.

Paluumatkalle läksin pidettyäni evästauon huipulla.

Muurahaisnaapurusto oli kiinnittänyt huomioni jo menomatkalla.

Varkaanvaaranjärvellä kävi hienoinen tuulenvire.

Uutta ja vanhaa, ehjää ja murtunutta, mennyttä ja tulevaa. Luonto puhuu monenmoista, jos sitä malttaa asettua kuuntelemaan. Puljutunturillakin on vielä paljon kerrottavaa.