Pientä seikkailuakin sisältävä kierros Pyhäjärven ja Kukasjärven väliin jäävän lompolon ympäri. Venelossi ja kaikkea!
Ajankohta: 2.10.2024
Lähtöpaikka: Pyhäjärventie 502, Kittilä.
Reitti: Pyhälompolon ympäri kiersi polku, joka oli merkitty oranssein maalimerkein venelossilta aina Pyhätunturille kääntyvälle polulle saakka eli myötäpäivään lompoloa kiertäessä osapuilleen ensimmäisen kilometrin matkan. Sen jälkeen merkintöjä ei ollut eikä polkukaan joka kohdassa erottunut. Välillä piti kulkea polun ulkopuolella märän maaston takia. Eksymistä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, kun vain pysytteli Pyhälompolon tuntumassa.
Kaivosojalta saakka eli Pyhälompolon pohjoispäästä takaisin lähtöpaikalle kulki selvä polku, joka oli suokohdiltaan pitkostettu. Osa pitkoksista oli tosin mennyt jo aika resuiseen kuntoon, mutta ajoivat silti hyvinkin asiansa. Vanhoja punaisia maalimerkkejä ja nauhoja näkyi harvakseltaan. Pyhälompolo sijaitsee kansallispuiston alueella, mutta lompolon itäpuolella polku koukkasi toviksi kansallispuiston ulkopuolelle. Korkeuseroja reitillä ei ollut oikein mainittavaksi asti, ainoastaan pientä maaston polveilua paikoin.
Aika: Noin kaksi tuntia + tauot.
Pyhäjärven rannasta lähtee patikointi- ja pyöräilyreittejä moneen suuntaan. Ei ole siis ollenkaan kumma juttu, että paikka on retkeilijöiden suosiossa. Kalastajatkin ovat löytäneet tiensä järvelle. Pyhäjärventie oli kyllä tällä kertaa aika monttuista ajettavaa. Metsähallitus oli tiedottanutkin tien huonokuntoisuudesta toukokuussa 2024 luontoon.fi-sivustolla.
Olin haaveillut Kukasjärvelle patikoimisesta jo parisen vuotta. Yritin nyt löytää enempi tietoa tästä syrjäisehköstä reitistä - se ei näyttänyt komeilevan matkaesitteissä eikä suosituimpien retkeilyreittien listoilla. Löysin Jenna Saaren blogikirjoituksen vuodelta 2019 - siitä olikin hurjasti apua! En ollut itse hoksannutkaan, että Pyhälompolon voi kiertää ympäri, vaikka asia olisi ollut retkikartoista nähtävissä kyllä. Kukasjärvellä käynti vaihtuikin nyt Pyhälompolon kierrokseksi.
Ennen lompolokierrokselle lähtöä oli käytävä toteamassa tilanne Pyhäjärven veneenlaskupaikalla. Upea syyssää olisi suosinut soutelemistakin! Vuokraveneitä oli rannalla vielä muutama, vaikka syksy oli vähitellen taipumassa talven suuntaan.
Järvivesi oli erinomaisen kirkasta.
Pyhäkodalle oli parkkipaikalta matkaa 200 metriä. Polku kodalle ja edelleen nuotiopaikalle oli esteettömästi kuljettavissa.
Polku oli merkitty oranssein maalimerkein. Kodalle oli helppo osata ilman merkkejäkin, sen verran leveää oli sorastettu väylä.
Ennen kotaa oli polun oikealla puolella esteetön kuivakäymälä sekä puuliiteri vähän alempana hyvin loivassa rinteessä.
Kodassa ei aamupäivällä ollut vielä ketään.
Kodan lähettyvillä, Pyhäjärven ja Pyhälompolon välisessä rannassa oli nuotiopaikka.
Etukäteen olin jännännyt sitä, miten täynnä lossivene olisi vettä ja olisiko veneessä äyskäriä.
Vene lipui vaivatta rantaan köydestä vetämällä. Kuivalle maalle asti venettä ei kannata vetää. Sattuipa kuluneena kesänä Lemmenjoella niin, että vaellusseurue, joka olisi halunnut ylittää joen venelossilla, ei ollut saanut nyhdettyä tukevasti vastarannalle maihin vedettyä venettä liikkeelle. He sitten huhuilivat meitä vastarannalle osuneita pukkaamaan veneen vesille. Niin tehtiin.
Lossiveneen pohjalla oli jonkun verran vettä, mutta sitä oli helppo äyskäröidä vähemmäksi takateljon alta löytyneellä ämpärillä. Varsinaisia soutuairoja veneessä ei ollut, ainoastaan lyhyet melat. Niihin ei tarvinnut koskea, koska vene kulki sujuvasti narusta nyhtämällä. Lossimatka oli kuvaa ottaessa jo onnistuneesti takana päin.
Kapea luonnonpolku vei venelossirannasta Pyhälompolon länsipuolta pohjoiseen.
Lompolo oli suurelta osin heinittynyttä, mutta avovettäkin näkyi paikoin. Yritin yhtenä kesänä suppailla Pyhäjärvestä Pyhälompoloon, mutta se yritys tyssäsi pian lossiveneen köyden alittamisen jälkeen tuuhenevaan ruohikkoon.
Noin kilometrin patikoinnin jälkeen erkani Kotamajalle kulkeva polku vasemmalle eli länteen. Polku kiertää Pyhätunturin (495mmpy) pohjoispuolelta. Tunturin huipulle ei mene retkeilyreittejä. Pyhätunturi kuuluu kansallispuiston erityisvyöhykkeeseen, jossa leiriytyminen on kielletty. Tunturissa liikkumista suositellaan välttämään lumettomaan aikaan.
Pyhälompoloon avautuvaa maisemaa oli helppo poiketa tähyämään Kotamajan reitin risteyksestä.
Pyhäpuro virtaili sen verran leveänä, että yli loikkaaminen ei suuremmin houkutellut. Pakon edessä sitäkin olisi tullut kokeiltua.
Loikkimispakkoa ei ollut, sillä muutama metri polusta vasemmalle oli luja, joskin epätasainen siltakyhäelmä, jota pitkin Pyhäpuron ylitys onnistui kelvokkaasti.
Polkuja risteili välillä useampikin rinnakkain. Kaikki veivät samaan suuntaan, joten kovin vakavia päätöksentekojapaikkoja ei eteen osunut. Valinta kohdistui yleensä reittiin, joka näytti kuivimmalta. Aina se ei silti ollutkaan sitä.
Tällä kosteikkopaikalla tunnustelin koivua ensin vain varovasti kengänkärjellä. Joskus koivupuusta on nimittäin ollut jäljellä vain tuohikuori, joka ei paljoa kannattele. Otin kuvan vasta puron toisella puolella, jolloin oli jo tiedossa onnistunut ylitys.
Polku jatkui helppokulkuisena.
Kaivosojan pääsi ylittämään ihan oikeaa siltaa pitkin. Kaivosojan vasemmalla rannalla kulkevaa polkua jatkamalla olisi päässyt Kukasjärvelle, mutta se reissu jäi vielä odottamaan toteutumistaan.
Kaivosoja. Mutkan takana näkymättömissä oli toinen silta.
Tällä sillalla oli juomatauon paikka. (Siltaa ei tarvinnut ylittää, koska ylitys oli jo tapahtunut kaiteellisen sillan kautta.) Olosuhteet olivat oikein leppoisat tyynenä ja sopivasti aurinkoisena syyspäivänä. Aakenuksen Vareslaski kohoili taustalla.
Metsäpolku oli hyvin miellyttävää kuljettavaa. Punaisia reittimerkkejä näkyi paikoin.
Ensimmäisten pitkosten jälkeen (kuvassa suon vastakkaisella puolella) päättyi kansallispuiston alue.
Kansallispuiston raja oli selvästi merkitty.
Pyhälompolon itäpuolella vuorottelivat metsäsaarekkeet ja suoalueet.
Pitkosetapeilla kannatti asetella askelensa tarkasti, sillä osa pitkospuista oli lahonsyömiä. Takaoikealla puiden välistä saattoi jo erottaa Pyhäjärven.
Pyhälompolon ja metsän takana kurkotteli kartan perusteella Pyhäjärvenlaki - kaiketi.
Polku jatkui pysäköintialueelle. Oikealla metsässä pilkotti kota oheisrakennuksineen. Sinne oli helppo oikaista metsän läpi.
Kotatulilla oli hyvä pitää evästaukoa ennen viimeistä 200 metrin hurjaa rutistusta. Juuri nyt ei ollut kiirettä mihinkään. Tulipa paikalle saapuneelta pariskunnalta taas uusi retkikohdeideakin.
Pyhäjärven laiturilta kelpasi käydä vielä uudemman kerran ihastelemassa ruskan viimeisiä merkkejä. On kyllä maanmainio retkikohde Pyhäjärvi ja Pyhälompolo ympäristöineen!
Comments