Retki vanhassa, harvinaisessa aarnimetsässä vuodesta 1994 lähtien suojellulla alueella.
Ajankohta: 8.5.2022
Lähtöpaikka: Merijärveltä Alavieskaan päin ajaessa piti kääntyä vasemmalle Someronkylän viitasta. Sen tien varrella oli vasemmalle osoittava opaste "Luontopolku". Sen jälkeen jäi ajettavaksi noin 2,5km metsäautotietä polun lähtöpaikalle.
Reitti: Reittiin kuului puolen kilometrin pituinen edestakaisin kuljettava janareittiosuus, jota seurasi suojelualueella kulkeva rengasreitti tai oikeastaan kaksikin. Suojelualue oli harvinaista aarnimetsää. Janareittiosuudella oli loivan mäen ylitys, mutta muuten reitillä ei ollut suuremmin korkeuseroja. Juurakoita ja kiviä oli polulla jonkin verran. Reitti oli merkitty viitoin sekä valkoisin nauhoin ja maalitäplin.
Kesto: Noin kaksi tuntia
Someronkylällä vievän tien varressa oli luontopolun opaste. Viitan toiseen tolppaan oli kiinnitetty yksityiskohtaisempikin tiedote, jonka kävin katsomassa lähempää.
Tiedotteen kartta auttoi metsäautotien hahmottamisessa. Luontopolun reitti ei tässä kartassa vastannut maastossa nykyään kulkevaa reittiä. Ajantasainen karttaversio löytyi polun lähtöpaikalta.
Metsätien päätepisteessä oli hirvitorni ja sen vasemmalla puolella luontopolun lähtöpaikka karttoineen.
Karttaan oli numeroitu infotaulujen paikat. Reitin pohjukassa sijaitseva lenkki, ns. Anteron lenkki (taulut 10-13) jäi tällä kertaa kiertämättä. Kuten kartasta näkyy, sijoittuu luontopolku Alavieskan ja Merijärven kuntien rajalle.
Mukavan retkipäivän toivotus tuntui mukavalta!
Muutaman kymmenen metrin jälkeen alkoi epäilyttää, että mitenhän tässä vielä käy, jos koko matka on samanmoista. Mutta onneksi tämä oli ainoa näin vetinen kohta ja penkan kautta kierrettävissä.
Metsätie nousi loivaa mäkeä ylös.
Rinteessä oli muutama erityisen naavainen/luppoinen havupuu.
Mäki laskeutui alas kuusimetsään, joka näytti kauan sitten ojitetulta. Liekö vanhaa pellonpohjaa.
Ryökönkankaan suojelualueen reunalta alkoi luontopolun rengasreittiosuus. Opastetekstejä oli tällä kohtaa puussa jos toisessa. Punaisessa postilaatikossa oli kansio, joka sisälsi kopiot reitin infotaulujen teksteistä. Rengasreitin kiertosuunta oli merkitty myötäpäivään.
Antero Kodis (1932-2013) teki vuonna 1978 Alavieskan kunnalle esityksen Ryökönkankaan suojelusta ja luontopolusta. Alavieska-seura lähti toteuttamaan ideaa ja luontopolku avattiin jo seuraavana vuonna. Alue hyväksyttiin suojelualueeksi vuonna 1994 käsittäen 25 hehtaaria vanhaa, harvinaista aarnimetsää.
Aivan kuin karhu olisi kaapaissut muurahaispesää.
Joitakin lumen sulamisen jäljiltä jääneitä lammikoita löytyi vielä.
Mitäpä tähän lisäämään.
Infotaulusta kävi ilmi, että tätä puuta oli nakerrellut kaarnakuoriainen, yksi maamme yli 18 000 hyönteislajista. En taida sitten alkaakaan hyönteisbongaajaksi.
Muutama auringonsäde onnistui läpäisemään tuuhean kuusikon.
Polku saapui aukiolle, joka oli enemmän kuin sopiva taukopaikaksi. Tulta suojelualueella ei saa sytyttää, mikä oli onneksi ennakkoon tiedossa. Eväät oli varattu sen mukaisesti.
Tällä kelolla lienee eräskin kulkija istahtanut. Postilaatikossa oli istuinalusia lainattavaksi.
Luontopolun perukalla oli pieni, Anteron lenkiksi nimetty lenkura.
Mikä olento lie tehnyt tämän? Ihan hetkessä aikaansaannos ei näyttänyt syntyneen.
Suur-Kalajoen ja Pyhäjoen seurakuntien välistä rajankäyntiä toimitettiin vuonna 1760 tällä paikalla.
Rajapyykki oli Talusojan varrella. Hanki upotti kunnolla ja joessa virtaili niin tuntuvasti vettä, että yhtälö sai epäröimään matkan jatkamista. Anteron lenkki jäi näin ollen kiertämättä ja matka suuntautui takaisin taukoaukiolle.
Aukiolta reitti jatkui suoraan eteenpäin.
Luontopolku käväisi suojelualueen laitamilla ja jatkui sitten takaisin aarnimetsään.
Siirtolohkare.
Pieni suoalue.
Pakurikääpää löytyy infotaulun mukaan yleensä vain koivuista.
Suojelualueen luonto oli säilytetty muuten koskemattomana, mutta kaatuneista puista oli sahattu polun kohdalla pätkät pois. Näin vältytään siltä, että kulkijat tallaisivat kiertopolkuja kaatuneiden puiden ympäri. Tämän tiesi kertoa paikallinen kulkija.
"Metsäautotie 1.5km".
Jollakin oli jäänyt ruokailu kesken.
Ja joillekin oli ruoka odottamassa.
Rengasreitti sulkeutui. Jäljellä oli puolen kilometrin patikointi autolle jo tutuksi tullutta reittiä pitkin.
Ei ollut kuivunut vielä tämä notko, mutta lumi näytti jo vähentyneen himpun aamuisesta. Kävelyreissu oli antoisa. Metsässä kohdalle osunut paikallinen kertoi, että metsäautotien varrella oleva laavu on retkeilijöiden vapaasti käytettävissä, joten nuotiopaikkakin retkireitiltä löytyy!
