Kesäisen yön tunnelmia yhdessä Suomen kansallismaisemista.
Ajankohta: 22.7.2022
Lähtöpaikka: Rovaniementie 1513, Muonio
Reitti: Polku Särkitunturille oli suurin piirtein reitin puolivälissä olevalle kodalle saakka sorastettua ja esteetöntä. Sen jälkeen reitti jatkui edelleen melko helppokulkuisena polkuna, joka oli paikoin kivikkoista ja juurakkoista. Nousumetrejä reitillä oli opastaulun mukaan 180m ja laskua saman verran. Polun varrella oli useita penkkipaikkoja lepohetkiä varten.
Kesto: Reilu kaksi tuntia + tauot
Särkitunturin juurelta löytyy P-alueet molemmilta puolilta Rovaniementietä. Opastaulu oli Muonioon päin ajettaessa oikealla puolella tietä, samoin ruokailukatos.
Opastaulun kartta.
Tunturin puolelle tietä oli vastikään valmistunut edeltäjäänsä huomattavasti suurempi parkkipaikka, joten nyt pysäköinti oli aiempaa helpompaa ja turvallisempaa.
Polku tunturille alkoi P-paikan nurkalta hyvin helppokulkuisena.
Nousu Särkitunturille tapahtui alkumatkasta melkeinpä vaivihkaa. Parin jyrkemmän nousupätkän läheisyyteen oli varustettu penkit huilihetkiä varten.
Läksin kipuamaan P-paikalta vasta noin klo 22.15 illalla, joten kodan (puiden takana vasemmalla) kohdalle saavuin melko myöhään. Alueella oli yöpuulle asettujia, joten koetin hipsiä suuremmin meluamatta ohi.
Kodan lähettyvillä olevan lammen rannassa pidin juomataukoa.
Tuuli ei tuiverrellut suojaisalla lammella.
Lammelta polku jatkui enimmäkseen luonnontilaisena.
Pilvet peittivät laskeutuvaa aurinkoa.
Maasto muuttui karummaksi nousumetrien myötä.
Kelopuita komeili molemmin puolin polkua.
Mänty rakentaa käpyä kaksi vuotta. Ensimmäisenä vuotena syntyy pikkukäpy ja varsinainen käpy kypsyy seuraavana vuotena. Näin kerrottiin sivustolla puuntuottaja.com.
Puusto pieneni ja harveni huipun lähettyvillä.
Näkymää Jerisjärven suuntaan.
Tulosuunnassa erottuivat Pallasmaisemat. Näköala Särkitunturilta Pallaksen suuntaan on yksi Suomen kansallismaisemista.
Särkitunturin huipun tuntumassa on jokunen pieni lampi/järvi. Tunturi kohoaa 493 metrin korkeuteen, sanottiin lähtöpaikan opastaulun kartassa.
Pilvet pitivät jännityksessä - hälvenisivätkö ne ennen auringonlaskua?
Pari kulkijaa lisää saapui tunturin huipulle ennen h-hetkeä.
Tämän pienen auringon pistelin poskeeni.
Etelän suunnassa oli selkeämpää, joten Ylläksen rinteet saattoi erottaa kaukaisuudessa.
Ja eikö vain aurinko löytänyt tilaisuutensa pilkistää pilvien raosta! Yötön yö oli päättynyt Muonion korkeudella 17.7., joten aurinko oli nyt matkalla piiloon tunturien taakse.
Kesäyön punertava valo lämmitti sävyjä maisemassa. Muutoin alkoi olla aika koleaa varsinkin, kun tuuli puhalteli tuntuvasti.
Kahden tienoilla yöllä aurinko kohosi tunturin katveesta jo lähes pilvettömälle taivaalle.
Patikoidessani aamuyöstä takaisin lähtöpaikalle askarrutti mahdollinen metsäneläinten kohtaaminen, mutta eipä niitä osunut kohdalle tai ainakaan ne eivät näyttäytyneet. Auringonnousussa oli ihan riittävästi nähtävää!
Comments