Pallaslompolon veneenlaskupaikalta Punaiselle hiekalle ja Aittalahdelle, maisemakehyksenä Pallastunturijono.
Ajankohta: 18.7.2024
Lähtöpaikka: Pallaslompolon veneenlaskupaikka, Majavajantie, Muonio (lähellä Kittilän kuntarajaa).
Reitti: Pienen ja tuulensuojaisan Pallaslompolon ylitin keskeltä, mutta Pallasjärvellä seurailin rantaviivaa niin läheltä kuin kivikkojen puolesta oli mahdollista. Paluumatkalla tulin Lompolonsaarten välistä etelämpää kuin mennessä. Sitä reittiä suosittelen vain sellaisille, jotka nauttivat juuttumisesta melontavälineensä kanssa kiviseen matalikkoon.
Kesto: Noin kaksi tuntia + oleilut Punaisella hiekalla sekä Aittalahden rannalla.
Kartassa näkyy punaisella tyyliteltynä melontareitti. Pullea katkoviiva kertoo Muonion ja Kittilän kuntarajasta. Tämäpä se olikin sitten ensimmäisen SUP-reissu, jolla meloin paikkakunnalta toiselle ja takaisinkin vielä! Seuraava tähtäin voisikin olla vaikka SUP-maakuntamatkailussa.
Veneenlaskupaikalla oli Pallas-Yllästunturin kansallispuiston opastaulu. Kansallispuisto alkoi ei kovinkaan pitkän matkan päässä taulun takana.
Veneenlaskupaikalta oli helppo lähteä vesille. Tavoitteena oli ollut päästä liikkeelle niin varhain aamulla, että olisi vielä tyyntä. Pientä tuulenvirettä oli ehtinyt kuitenkin jo nousta.
Pallaslompolo on tuulensuojaisempi kuin saarten välistä näkyvä Pallasjärvi, missä tuulet voivat voimistua puhureiksi nopeastikin. Meloin Pallasjärvelle kuvassa oikeanpuoleisena näkyvästä välistä. Paluureitti jäi juuri ja juuri oikealle kuvan ulkopuolelle. (Tosin palatessa luulin kulkevani samaa reittiä kuin mennessä.)
Tällä kertaa tuuli lakkasikin puhaltelemasta Pallasjärvelle tullessa. Päätin kestää sen.
Vaihdoin hetkeksi kulkusuuntaa niin, että sain otettua kuvan Pallastuntureista.
Punaisen hiekan rannan ja päivätuvan liepeillä ei näkynyt vielä liikehdintää maihin saapuessani.
Ranta aidattiin muutamia vuosia sitten maaston suojelemiseksi liialliselta kulumiselta. Telttailijoille on nykyään leiriytymiseen tarkoitettu alue päiväkämpän, nuotiopaikan, puuvajan ja kuivakäymälän eli kaikkien fasiliteettien lähettyvillä. Telttakuntia oli muutamia majoittuneena siellä nytkin.
Hiekkaranta oli aamuvarhaisella vielä varjossa, mutta auringonpaistetta tulikin sen jälkeen riittämään rannalla yötä myöten. Punainen hiekka on suosittu kesäretkikohde eikä ole vaikea kuvitella miksi. Loivasti syvenevä hiekkaranta sopii lapsillekin. Vesi ei tapaa olla huippulämmintä, mutta kyllä sinne silti oli mukava nytkin pulahtaa.
Oleellinen osa Punaisella hiekalla vietettyä aikaa on Pallastunturinäkymään vaipuminen.
Olin aiemmin SUP-melonut Pallasjärvellä vain Punaisen hiekan lähistöllä ja hieman siitä itään päin. Päätin nyt käydä katsastamassa rantaa vielä pidemmälle itään ja löysin kuvassa näkyvän Aittalahden. Sielläkin oli hiekkaranta. Istuskelin rantapenkalla juomatauolla pitkän tovin. Rannalla näkyi jalanjälkiä ja puiden takana metsässä pilkisti jokin rakennus. En arvannut mennä tutkimaan sitä lähempää, kun en tiennyt, oliko paikka yksityinen vai ei. Myöhemmin selvisi, että kohde oli Metsähallituksen autiotupa (3 hlölle), joten hyvinhän sen olisi voinut käydä katsomassa.
Aivan järven itäpäässä on Hietalahden autiotupa, minne on Aittalahdesta ehkä noin 4km melottavaa. Hietalahteen melominen toisaalta houkuttelee, toisaalta tuuliolojen mahdollinen vaihtuminen saa arastelemaan reissun toteutusta. Hietalahden autiotuvalle ei mene tietä, joten meloen pitäisi päästä tulemaan takaisinkin.
Aittalahden rantaa.
Äänetön kesämaisema hiveli aisteja takaisin Punaiselle hiekalle palatessa.
Pallasjärvimaisemaa Aittaniemen liepeiltä nähtynä.
Punaisella hiekalla vierähti vielä jokunen tunti ennen paluumatkaa. Aamupäivän edetessä oli rannalle saapunut jo monia kesäpäivän viettoon tulleita seurueita.
Saapuessani takaisin Pallaslompolon veneenlaskupaikalle täyttelivät seuraavat retkelle lähtijät SUP-lautojaan - hieno reissupäivä ja -kohde oli odottamassa heitäkin!
Comments