Taskun saaresta löytyy vierassatama, uimaranta, pooki, kalamaja, taukotupa, kuivakäymälä, nuotiopaikka sekä kirsikkana kakun päällä jatulintarha!
Ajankohta: 14.6.2024
Lähtöpaikka: Taskun laituri, minne ystävä auliisti kuljetti veneellään. (MeriRaahen venekuljetukset oli ehditty varata loppuun, kun tiedustelin kyytiä.)
Tietoa Taskun saaresta merenkulkijoille:
Sijainti 64°42'30.5"N 24°23'21.2"E
Merikarttasarja: G
Satamanumero: 1870
Reitti: Hiekkarannalta laiturin liepeiltä lähti saaren läpi kulkeva polku, joka oli osin pitkostettu ja osin luonnonpolkua. Korkeuseroja ei ollut mainittavasti lukuun ottamatta pientä penkerettä hiekkarannalta polulle noustessa. Paluu toteutui samaa reittiä. Opastaulussa oli kartta ja polun varrella infotauluja.
Kesto: Noin 45min (poutasäällä tekisi mieli viipyä paljon pitempään)
Opastaulun karttaan oli merkitty luontopolun reitti ja muita oleellisia seikkoja.
Taskun laituri on pitkä! Merisää oli erilainen laiturin eri puolilla.
Ranta-alue laiturin tyynemmällä puolella oli hiekan ja kivikon sekoitusta. Liekö aallokko huuhtonut hiekkaa mukanaan.
Uimarannan länsipuolella erottuivat sadekuurot. Viheriöivän Taskunlukon takana häämötti Kallan saari.
Rantapenkereeltä pääsi nousemaan luontopolulle, jonka alkupäässä oli infotaulu.
Opastaulusta löytyi tervetulotoivotus Taskuun. Kiitos, kiitos! Kyllä tänne pääsyä oli odotettukin!
Sade oli kastellut pitkokset, joten liukastumisriski kannatti pitää mielessä.
Pihlajat kukkivat Taskussa kesäkuun puolivälissä.
Taskussa on Suomen pohjoisin tunnettu keltakynsimön luonnonvarainen kasvupaikka, kerrottiin infotaulussa. Erittäin uhanalainen keltakynsimö tuli alun perin Suomen etelärannikolle viikinkien mukana. Mahdollisista keltakynsimöhavainnoista voi ilmoittaa Suomen lajitietokeskukseen esimerkiksi iNaturalist-sovelluksella. Tällä kertaa en havainnut keltakynsimöä - enkä kyllä viikinkejäkään.
Merinätkelmä (lat. Lathyrus maritimus) on monivuotinen ruoho, joka viihtyy hiekkaisilla ja kivikkoisilla merenrannoilla - siis Taskussa!
Polku johti vuonna 2008 valmistuneelle taukotuvalle, joka on usein ahkerimmassa käytössä talviaikaan. Silloin Taskuun voi päästä hiihtäen jäätilanteesta riippuen. Taukotuvassa on runsaasti tilaa sekä sisällä että katetulla terassilla.
Tuvassa on kotakeittiö ja seinävierillä runsaasti istumapaikkoja.
Nuotiopaikalla ei ollut sateisella säällä ruuhkaa niin kuin ei saarella muutenkaan.
Kalamaja ja taustalla pooki. Raahen kalastajainseuran kalapirtti valmistui kalastajien yöpymispaikaksi 1900-luvun alkuvuosina, näin kerrottiin infotaulussa.
Kalamaja sisältä.
Tulisijaan oli lisätty tiiliskiviä kaiketi lämpöä varaamaan.
Kuivakäymälä sijaitsee puiden suojissa. Taskun maasto on saaren keskiosissa kivikkoista.
Taskun nykyinen pooki rakennettiin infotaulun mukaan 1853. Pookit olivat purjelaivakaudella tärkeitä merimerkkejä kaupunkeihin johtavien pääväylien varrella. Taskun saaresta ja pookista voit lukea lisää täältä.
Mahdollisesti vielä pookiakin vanhempi rakennelma, jatulintarha löytyi pookin liepeiltä. Sitä olin itse asiassa lähtenyt etsimään, koska en ollut aiemmin tiennyt sitä hakea. Vanhimmat jatulintarhat ovat jopa 5000 vuoden ikäisiä ja viimeisimmät aidot 1800-luvulta.
Vaikka arkeologit ovat tutkineet jatulintarhoja pitkin maailmaa, mistään ei tiettävästi ole löytynyt tietoa niiden alkuperäisestä tarkoituksesta. Ainoa yhdistävä tekijä tuntuu olevan sijainti rannoilla ja kalastuspaikkojen läheisyydessä. Yksi esitetty teoria on, että jatulintarhojen uskottiin tuottavan kalaonnea. Näin kerrottiin Ylen artikkelissa vuonna 2015.
Samaisessa Ylen artikkelissa kerrottiin, että Suomessa on vielä säilyneitä jatulintarhoja Euroopan maista eniten, noin satakunta. Niistä useat kymmenet sijaitsevat Pohjanlahden rannikolla ja Merenkurkussa. Lähes kaikki vielä säilyneet kivikehät löytyvät saarilta.
Jatuli-sanan juuret ovat Perämerellä ja se tarkoittaa alun perin jättiläistä. Esimerkiksi ruotsin kielessä yksi nimi kivikehälle on jättiläisen labyrintti. Varsinkin Pohjoismaissa jatulintarhaan yhdistetään usein myös tytöt ja neidontanssi.
Paluumatkalla oli viivähdettävä saaren idänpuoleisen poukaman äärellä. Se on kaunis huonommallakin säällä.
Tasku jatulintarhoineen oli tarjonnut ihmettelemistä kerrakseen, mutta niin tarjosi myös taivaankansi paluumatkan alkaessa.
Kommentare