Aakenuksen Vasalaki, Pallilaki ja Vareslaki sekä huippunäkymiä Pallakselle, Ylläkselle ja Leville.
Ajankohta: 28.7.2022
Lähtöpaikka: Totovaarantie 165, Kittilä
Reitti: Totovaarasta lähtee liuta reittejä, joista Aakenustuvan kautta kiertävä kulkee Vasalaen, Pallilaen ja Vareslaen kautta. Ensimmäiset 2,5km reitistä oli sorastettua polkua, jonka varrella oli myös parit rautapitkokset. Loppumatka oli luonnonpolkua, joka käsitti niin tasaisia osuuksia kuin juurakoita ja kiviä sekä jonkin verran kivirakkaakin. Muutama kosteikkopaikka osui reitille.
Kesto: Noin 5,5 tuntia
Totovaaran suuren pysäköintialueen reunassa oli kansallispuiston opastaulu ja jätelajittelupiste.
Opastaulun kartta.
Läksin seuraamaan Pyhäjärven viittoja.
Puolen kilometrin jälkeen matka jatkui oikeanpuoleisen viitoituksen suuntaan. Metsätietä olisi päässyt Haavepalon kodalle. Risteyksessä oli yksi opas-/luontotauluista, joita oli muutamia matkan varrella.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajalla oli kesällä 2021 asennetut rautapitkokset.
Moloslaenkierros kääntyi sorastetulta reitiltä oikealle ja jatkui luonnonpolkuna. Kerran olen sen polun kulkenut ja muistelen sen olleen aika kivikkoinen.
Puusto harveni vähitellen. Lähellä Vasalakea oli muutama lyhyt kivirakkaosuus. Avotunturissa reittimerkit olivat korkeita, suuntanuolella varustettuja tolppia.
Vasalaen molemmin puolin oli helppokulkuista maastoa.
Vasalaki on Aakenuksen eteläisin laki.
Vasalaen ylityksen jälkeen tunturirinne vietti alaspäin. Edessä näkyi Aakenuksen pitkä selkä, jota pitkin oli tarkoitus kohtapuoliin kulkea.
Päiväksi oli luvattu kuurosateita. Kuvanottohetkellä Ylläs ja Lainio erottuivat sateen himmentäminä.
Lepotuolit oli aseteltu Lainiotunturin suuntaan.
Vasalaelta laskeutumisen jälkeen polku haarautui vasemmalle Haavepalolle ja oikealle Pyhäjärvelle ja Aakenustuvalle, jonne olin seuraavaksi suuntaamassa.
Rinteessä oli sateiden jäljiltä muutama kosteikkopaikka.
Vanhalle porokämpälle vievä reitti oli suljettu ja pitkokset purettu - sen kävin valkoisesta infotaulusta lukemassa. Aakenustuvalle vievä uusi polku kulki ylempänä rinteessä.
Lähellä Aakenustupaa oli hyvä hilla-apaja, josta poimin kourallisen jälkiruoaksi tulevaa evästaukoa ennakoiden.
Aakenustupa oli rakennettu kesällä 2021. Kuulinkin silloin rakennustyön paukkeen Totovaaran kierrosta kiertäessäni.
Hyvän tuvan olivat rakentajat saaneet aikaiseksi. Makuusijoja oli kuudelle. Näkymät tuvasta olivat aivan kelvokkaat, mutta itseäni puhutteli myös käymälätasanteelta avautuva näköala - maisemaan syventyminen saattaisi jopa voittaa Aku Ankkojen lukemisen WC:ssä, voisi joku sanoa. Alueelta löytyy myös tulistelupaikka ja puuliiteri.
Matka jatkui tuvalta Pyhäjärven suuntaan.
Muutaman sadan metrin taivalluksen jälkeen haarautui vasemmalle ylämäkeen Pyhäjärvelle vievä polku. Suoraan jatkamalla olisin päässyt Junkersin hylyn jäänteille.
Nyt vuorostaan Levi oli sateen peitossa. Pitkällä tunturiylängöllä ehti hyvin havainnoida sadekuurojen kulkua. Omallekin kohdalle osui muutamia kepeitä kuuroja.
Sadevesi oli kertynyt lammikoiksi, joita piti välillä kierrellä.
Ylläs erottui nyt hyvin.
Pilvien lomasta kurkisteleva aurinko sai maaston sävyt hehkumaan.
Kivirakka oli hieroutunut askelten alla sorapoluksi.
Pallilaki on Aakenuksen korkein laki, 565mmpy.
Pallasnäkymät säväyttävät aina.
Sadekuuroja näkyi parhaimmillaan monta kerralla.
Notkossa polku haarautui Pyhäjärven autiotuvalle vievälle polulle (vasemmalla) ja Pyhäjärven P-paikalle vievälle reitille (oikealla).
Aikeeni oli alun perin kulkea autiotuvan kautta, mutta 2km lyhyempi reitti P-paikalle (alin viitta) vei tässä kohta voiton.
Maisemissa riitti vielä tässä vaiheessa avaruutta.
Reitin kiertyessä länteen tuli esiin Kukasjärvi.
Avotunturista laskeutumisen jälkeen polku kulki tovin matkaa reheväkasvuisessa kurussa. Oranssit maalimerkit varmistivat reitillä pysymistä.
Viimeisen kahden kilometrin matkalla polku kulki mm. metsätyömaan reunamilla.
Vilukko erottui edukseen muuten kolhohkosta maisemasta.
Tämä loiva kosteikkorinne palautui edelliseltä reissulta mieleen. En sentään repinyt viittaani sillä retkellä vaan ainoastaan housunlahkeen, joka tarttui terävään karahkaan. Ehkä siitäkin syystä tämä kolkka Aakenuksen rinteistä ei ollut jäänyt vetovoimaisimpana muistoihin.
Viimeisen parin kilometrin osuus oli yhteiskäyttöreittiä pyöräilijöiden kanssa. Ajajia ei nyt näkynyt, mutta muutamia renkaanjälkiä kyllä.
Näitten juurakoitten jälkeen P-paikka häämötti viimein edessä. Olin ehtinyt jo alkaa kaivata tasaista maata jalkojeni alle.
Pyhäjärven P-alueella oli muutamia autoja pysäköitynä. P-alueen läheisyydestä löytyy esteetön kota sekä laituri. Lisäksi veneiden vesillelaskua helpottamaan on tehty luiska, joten Pyhäjärveltä löytyy mahdollisuuksia monenlaiseen lähtöön ja ajanviettoon.
Aakenuksen reissuilla säätilat saattavat ehtiä vaihdella niin kuin nytkin kävi. Joskus on pitänyt kääntyä takaisin avotunturiin noustua, kun pilvisumu on estänyt näkemästä reittiä tarpeeksi pitkälle. Tällä kertaa Aakenus oli kuljettavissa päästä päähän ja maisemat palkitsivat vaivannäön runsaskätisesti!
Comments