Pitkospuita astellen rehevän kurun läpi ja sieltä tunturin huipulle tähyilemään Pirunkurulle ja Kesänkijärvelle.
Ajankohta: 23.7.2021
Lähtöpaikka: Luontokeskus Kellokas, Tunturintie 54, Äkäslompolo, Kolari.
Reitti: Varkaankurunpolku on 4km pituinen rengasreitti, joka on alustaltaan helppokulkuinen. Kurua on helppo kulkea myötäpäivään pitkoksia pitkin. Polku on merkitty vihrein opasviitoin. Kodan kohdalta poikkesin Kellostapulille, jonne ei ole merkittyä reittiä. Nousua tuli koko reissulle matkamittarin mukaan noin 275m ja laskua 280m.
Kesto: Noin 3h
Luontokeskus Kellokas tarjoaa monipuolisesti matkailupalveluja ja näyttelyitä. Talosta löytyy myös elokuvateatteri ja pihalta Savottamuseo. Patikkareittejä lähtee Kellokkaan molemmin puolin. Läksin Varkaankurunpolulle luontokeskuksen vasemmalta puolelta kiertäen.
Kiersin Varkaankurunpolun (vasemmalla) myötäpäivään ja Kellostapulin lenkin vastapäivään.
Hyvä, että Varkaankurunpolun reitti oli merkitty selvästi eri värillä kuin muut, jotta en epähuomiossa olisi kävellyt vaikka Leville tai Hettaan.
Heti Kellokkaan takana oli kota. Pohjustettu polku kulki sen vieritse.
Opastaulu kertoi maapallon valtiaista.
Varkaankuruun pääsee kiviportaita. Jos haluaa tehdä tässä kohti porrastreenin, kannattaa reitti kiertää vastapäivään.
Varkaankurussa nousu tapahtui liki huomaamatta pitkospuita pitkin.
Pitkosreitti ylitti vastaan virtailevan puron muutamaan otteeseen.
Kurun jyrkähköä loppunousua oli sorastettu.
Näköalatasanteella oli hyvä paikka ihastella kirkasvetistä putousta.
Koska aikeenani oli käydä Kellostapulilla, poikkesin Varkaankurunpolun ringiltä ja jatkoin nousua kodan editse itään.
Sain muutamaksi sadaksi metriksi matkaseuraa belgialaisesta retkeilijästä, joka jatkoi vielä pidemmälle itään poiketessani itse vasemmalle kohti Kellostapulia.
Kellostapulin rinteeseen lähti parikin polkua, joista valitsin tämän jälkimmäisen.
Polku ei vienyt Kellostapulin korkeimmalle huipulle vaan hieman idemmäksi. Hyvä niin - eteen avautuivat kerrassaan hulppeat näkymät!
Kesängin huippujen väliin pujottautui Pirunkuru.
Kesänkijärvi.
Jatkoin matkaa Kellostapulin huipulle (503m). Suurin osa tästä etapista oli kivirakkaa. Notkossa ennen viimeistä nousua osui eteen pieni pätkä polkuakin.
Kiersin Kellostapulin etelärinteelle sen verran, että löysin tämän kuljetumman oloisen reitin. Kivet pyörähtelivät askelten alla, joten tarkkana sai olla.
Äkäslompolo.
Kesänkijärvestä Äkäslompoloon mutkitteleva joki sopii hyvin melontaan ainakin veden ollessa tarpeeksi korkealla.
Luonnonvoimien muotoilema mänty. Tuuli puhalteli nytkin tuntuvasti.
En osunut Kellostapulilta laskeutuessani millekään polulle, joten suuntasin kohti Varkaankurun kotaa pitämällä Ylläksen pohjoisrinteet edessäni.
Tästä kelosta ei ollut oikein istumapaikaksi, joten piti pitää juomataukoa seisaaltaan.
Polulle osuin lähellä kotaa.
Polku putkahti metsästä kodan takanurkalle.
Jatkoin matkaa Varkaankurunpolulla. Silta saatteli jo kapeaksi kuivuneen purouoman yli.
Reitti lähti laskeutumaan kohti luontokeskusta seuraillen Varkaankurun läntistä rinnettä. Valkoisen viitan suunnassa olivat Ylläksen pohjoiset rinteet.
Tätä penkkiä en pysty sivuuttamaan istumatta siinä edes pientä hetkeä. Penkiltä avautuu näkymä kurun yli Kellostapulille.
Liekö tässä luppoa vai naavaa vai molempia, mutta ainakin kahta sävysorttia näyttäisi olevan.
Loppumatkalle osui notkoja ja nousuja ja viimeiseksi tasainen osuus.
Kellokkaan opaskatoksen sisäosa oli koronaepidemiatilanteen takia suljettu. Ulkokehälläkin olisi ollut tutkittavaa, mutta jalat sanoivat, että me ei kyllä jäädä enää katselemaan. Reissu oli kyllä hyvä!
Comments