Merenrantamaisemia veneveistämö- ja sahahistorialla ryyditettynä sekä ainutlaatuinen roopenkki.
Ajankohta: 16.5.2021
Lähtöpaikka: Varvin matonpesupaikan pysäköintialue, Varvintie 53, Raahe. Reitille pääsee myös esimerkiksi Varvin uimarannasta, Varvintie 51.
Reitti: Varvin luontopolku on janareitti, joka seurailee meren rantaa. Korkeuseroja ei ole. Maasto on helppokulkuista.
Kesto: Noin 1.5h
Läksin liikkeelle Telatekin vierestä, Varvintie 53. Polku kulki mattolaiturin rantaan, minne pääsi myös autolla opastaulun ja Telatekin väliin jäävää tietä pitkin.
Opastaulusta löytyi tällainen kartta.
Mattolaiturin liepeiltä reitti läksi seurailemaan rantaviivaa lännen suuntaan.
Varvi-Välikylän kyläyhdistys ry:n pystyttämässä opastaulussa kerrottiin Varvissa toimineesta Raahen Veneveistämöstä, joka laski vesille viimeisen kaljaasin, Tiiran reilu 100 vuotta sitten vuonna 1921.
Varvin uimarannasta löytyy monenlaista tekemistä.
Kyläyhdistys rakensi Varvin uimarannan läheisyyteen vuonna 2010 Varvinpooki-nimisen kodan, jossa on tilaa 42 henkilölle.
Luontopolun varrella kasvaa suikeanoidanlukkoa ja ketonoidanlukkoa. Itse en onnistunut niitä tunnistamaan.
Jätöksistä päätellen sillalla oli hengaillut pari muutakin lintusta.
Reitti kulki Varvin leikkipuiston (Purjehtijankatu 14-16) kautta. Siellä oli liukumäkeä ja muuta mukavaa pikkuväelle. Varttuneempien käyttöön oli kuntoilulaiteitta.
Luontopolku jatkui asutuksen kohdalla hyvin helppokulkuisena.
Pirttiniemessä toimi aikoinaan saha. Kuvan perusteella alue on kokenut valtavan muutoksen vuosikymmenten saatossa.
Entisen sahan alueella sijaitsee nykyään venelaituri.
Pirttiniemestä löytyy myös koirien ulkoilualue ja uimaranta.
Venerannan kulkupeleissä oli huomioitu vuodenkierto.
Venerannan tienoilta luontopolku jatkui luonnonpolkuna.
Polulta oli lyhyt matka poiketa rantaan ihmettelemään.
Luonto oli jatkanut siitä, mihin saha oli lopettanut.
Nuotiopaikalle oli opastus.
Pitkulainen Iso-Kraaseli näkyi hyvin nuotiopaikalle.
Olipa hyvä, etten ollut pyrkimässä rantaan SUP-laudalla.
Valkovuokot somistivat polunvartta.
Kaikki oli otettu taaskin huomioon: märällä kelillä voi kulkea pitkospuita ja vielä märemmällä hypätä veneeseen.
Rentukat värittivät rantamaisemaa.
Hautoiko joutsen, se jäi arvoitukseksi.
Kaisla oli kestänyt tuulet ja tuiskut.
Pirttiniemen saha työllisti enimmillään 400 henkeä, kertoi opastaulu. Varvin reitti jatkui taulun kohdalta oikealle.
Luontopolku jatkui Maivaperälle saakka. Maivaperän roopenkki on rakennettu 1800-luvun puolivälissä, ja on tiettävästi ainoa Suomessa säilynyt laivankallistuspaikka. Roopenkissä laiva kallistettiin pohjan puhdistamista ja korjaamista varten. (Raahen Seutu 23.9.2020)
Viimeinen juna Maivaperältä keskustan suuntaan näytti lähteneen jo. Ei sitten auttanut kuin palata kävelemällä takaisin. Vaan mikäpä oli kävellessä. Evästauon pidin nuotiopaikan tietämillä.
Varvin reissu tarjosi luontokokemuksen lisäksi oivan katsauksen alueen historiaan.
Comments