Jo 1700-luvulla alkunsa saanut kahden maatalon välinen oikopolku, jonka kyläyhdistys jatkoi viime vuosikymmenellä tarinalliseksi rengasreitiksi.
Ajankohta: 5.9.2021
Lähtöpaikka: Linnalantie, Raahe
Matka: 6.5km, rengasreitti
Reittimerkinnät: Viitat ja keltaiset maalimerkit sekä infotauluja.
Kesto: Aikaa kannattaa varata ainakin 2h.
Viinapolun lähtöpaikalle pääsee helposti seuraamalla Kastellin linnanraunion opasteita. Lähtöpaikalla on parkkialue ja biokäymälä. Matalan tolpan nokasta löytyi reittikartta. Alkumatka oli helppokulkuista metsätietä, jota pitkin kulkee reitti myös Kastellin jätinkirkolle. Noin 100m päässä lähtöpaikasta oli oikealle viittova kyltti "Viinapolku n.300m". Sen osuuden päätin kulkea vasta reitin lopuksi.
Lasikankaan kyläyhdistys on nähnyt suuren vaivan raivatessaan polkupohjaa, merkitessään reittiä sekä kootessaan ja kirjatessaan tarinoita matkan varrelta löytyviin infotauluihin. Niiden sijainnit löytyivät lähtöpaikan kartasta (siniset ympyrät).
Metsäpolku Kastellin jätinkirkolle poikkeaa Viinapolun reitiltä vasemmalle. Tämä nähtävyys on kätevä käydä katsastamassa matkan varrella. (Jätinkirkosta löytyy oma tarinansa tämän jutun lopusta.) Oikealla pilkottavalta aukiolta löytyi pöytä-penkkiryhmä evästelyä varten.
Naavaa on aina ilo löytää.
Läksin kiertämään rengasreittiosuutta myötäpäivään. Polku ylitti pienen hakkuuaukean. Kulkuväylä ei vielä ollut tallautunut selväksi kaikin paikoin, joten tarkkana kannatti olla reitillä pysyäkseen.
Puolukat parhaimmillaan.
Polku puikkelehti völillä tuuheissa metsiköissä.
Muutaman rouskun pystyi keräämään suoraan polulta.
Infotauluissa kerrottiin Viinapolun syntyneen 1700-luvulla oikopoluksi, kun kahden talon syytinkiläisvaarit kulkivat toistensa juttusilla. Viinalekkeriä kuljeteltiin mukana ja piiloteltiin välillä tämän kiven juuressa osapuilleen puolivälissä parin kilometrin pituista polkua. Kiven vierellä olevassa infotaulussa mainittiin, että joku myöhempikin kulkija on saattanut piilotella pulloa kiven luona. Itse huomasin yhden putelin, mutta en arvannut mennä sitä näplimään.
Tämä mänty kurotteli yksikseen taivasta kohti.
Männyn liepeillä oleva erikoinen kivi olisi jäänyt huomaamatta, ellei infotaulu olisi vinkannut sen luo.
Reitti jatkui metsätietä pitkin.
En huomannut puuhun merkittyä kehotusta metsäpolulle kääntymiseen vaan käännyin kivien jälkeen metsätielle. Suunta oli joka tapauksessa oikea. Jonkun matkan päässä polku yhtyikin metsätiehen. Palasin uteliaisuuttani takaisin etsimään polun lähtöpaikan - tässähän se oli.
Viinapolku tuli Kastellintien varteen. Risteyksestä löytyi polun info ja reittikartta. Koska olin kiertämässä 6.5km rengasreittiä, jatkoin Kastellintietä oikealle.
Pattijokista maalaismaisemaa.
Tienpientareet olivat vielä kesäkukkien somistamia.
Kävellä huidoin Sorttasen risteykseen asti. Jo vähän aiemmin oli alkanut kalvaa epäilys harhaan kulkemisesta. Onneksi netistä löytyvän reittikartan pystyi suurentamaan lukukelpoiseksi niin, että sain varmistettua oikean reitin. Kääntyä olisi pitänyt ohittamani Pahkamaan risteyksestä, joten pikkumatka piti tallustaa takaisin.
Edettyäni Pahkamaantietä pittoreskilta peltoaukelta metsän laitaan näkyi vasemmalla puolella tietä infotaulu. Siinä kohtaa kerrottiin kulkeneen tien Kaaran junapysäkille. Lättähattuliikenne oli päättynyt 1960-luvulla. Tienpohja oli yhä näkyvissä.
Taivallus maantiellä jatkui, kunnes viitta opasti kääntymään oikealla näkyvälle heinittyneelle metsätielle.
Horsmankiharoita.
Tässä risteyksessä piti katsastella tovi ennen kuin hoksasin maalimerkin. Se opasti kääntymään oikealle.
Keltainen maalimerkki oli maastoutunut ruskan kellertäviin sävyihin.
Maalimerkit olivat erityisen tarpeen sakealla metsäosuudella, missä polku ei vielä joka askeleella erottunut.
Liekokankaalla oli nähtävissä lapinraunioiden jäänteet. Infotaulu valotti muinaisrakennelmien ja -esineiden löytymistä. Raunion läheisyydessä oleva penkki houkutti istahtamaan ja tuumailemaan entisaikojen elämää. Jatkoin kuitenkin matkaa pidettyäni vain vähän aiemmin evästaukoa.
Reitti jatkui Liekokankaalta eri-ikäisten metsien rajamaastossa.
Polku kiertyi seurailemaan pitkulaisen peltopalstan reunaa.
Tällä hakkuuaukealla oli selvät reittimerkinnät.
Hakkuuaukean reunassa oli Paskarämeestä kertova infotaulu. Paskaräme on 1920-luvulla suosta raivattu puolen kilometrin pituinen pelto, jonka mielenkiintoinen tarina ja nimen historia kannattaa kipaista lukemassa.
Reitti jatkui metsätienä.
Nämä horsmat eivät olleet vielä kiharoilla.
Rengasretttiosuus sulkeutui tässä kohtaa. Vastedes reitti olisi siis tuttua.
Jätinkirkon risteyksen ohittamisen jälkeen viinapolku kääntyi vasemmalle. Tämän etapin varrelta löytyi neuvo metsänpeittoon joutuneille eli eksyneille.
Noin 40m ennen Linnalantielle saapumista on lähde, jossa jäähdytettiin ennen vanhaan maitoa ennen meijeriin kuljetusta. Näin kerrottiin infotaulussa.
Vielä yksi mahdollisuus viipyilyyn.
Luonnonpolun päättyessä Linnalantielle jatkoin kulkua tietä pitkin oikealle. Viljavan peltoaukean jälkeen käännyin taas oikealle Kastellin linnanraunio -opasteen kohdalla.
Syksyinen pihlaja viimeisteli luontopolkuelämyksen. Samalla reissulla tuli sopiva siivu paikallishistoriaa!
Comments