Aihkipolku Inarin Kaamasessa (2km)

Aihkipolku on uudistettu luontoreitti, joka houkuttelee nelostietä matkaavia happihyppelylle.

---

Ajankohta: 8.7.2026

Lähtöpaikka: Vastusjärven levähdyspaikka 21km Inarista pohjoiseen ja 7km ennen Kaamasta. Koordinaatit 69°02.894 P, 027°06.964 I.

Reitti: Aihkipolku on 2km pituinen rengasreitti, joka teki matkan varrella piston Vuopajanvaaran huipulle. Kiersin reitin myötäpäivään reittiopasteiden mukaan. Matka alkoi ja päättyi pitkospuuosuuteen. Muu osa reitistä oli luonnontilaista polkua, joka oli välillä kivikkoista ja juurakkoista. Reitti kulki ensin järven rannassa, nousi sitten vaaralle ja laskeutui toiselta puolelta vaaraa takaisin lähtöpaikalle. Polun varrella oli reittiopasteita, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Kohdekyltit polun varrella perehdyttivät mäntyjen elämään.

Kesto: Noin tunti.

Kuva Aihkipolun lähtöpaikan opastaulusta.

---

Nelostien (E75) varrella Vastusjärven levähdyspaikalla oli avannut kesäkuussa 2026 ovensa kotakahvila Váibmu. Levähdyspaikan tuntumassa oli myös uudistuskohde Aihkipolku, joka oli infotaulun tiedotteen mukaan valmistumassa heinäkuussa 2026. Nyt tuli tilaisuus tutustua molempiin!

Levähdyspaikan laidalla olevan käymälän oikealta puolelta alkoi Aihkipolun merkitty reitti. Polun uudistamisen on toteuttanut Kaamasen kyläyhdistys ry.

Pienen suolämpäreen ylittäminen onnistui vaivattomasti uudenkarheita pitkospuita pitkin.

Ensimmäinen mäntyaiheinen kohdetaulu tuli kohdalle pian metsätaipaleen alettua. Sen mukaan aihki on iso, tupsulatvainen mänty, jolla on paksut sivuoksat ja kilpikaarnaa. Piirroskuvassa vasemmalla oli Lapin mänty ja vierellä etelä- ja keskisuomalainen mänty. Lapin mäntyä käytetään kohdetaulun mukaan joulukuusen korvaajana näillä seuduin, missä ei kasva kuusia.

Aihkimetsää.

Polku kulki pienen matkaa lähellä Vastusjärven rantaa.

Aihkipolun läntisessä päässä kohtasin sävyjä myöten upean näkymän. Tuntui kuin olisin hetkessä hujahtanut Eero Järnefeltin (1863-1937) siveltimellään tallentamiin maisemiin. Rantaan piti jäädä istumaan toviksi silläkin uhalla, että saderintama oli lähestymässä.

Luontopolku jatkui kapuamisena Vuopajanvaaran rinteessä.

Myös luppo tai naava viihtyi Vuopajanvaaralla.

Nousun edetessä alkoivat avautua näkymät Vastusjärven yli luoteeseen.

Ihmeteltävää riitti lähellä ja kaukana.

Kohdetaulussa kerrottiin mukura- eli visamännyn (Pinus sylvestris f. gibberosa) olevan männyn erikoismuoto. Mukuroiden kehittymiselle ei ole löydetty yksiselitteistä syytä, arveluja toki on. Mukuramännyistä voi lukea lisää esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen sivuilta.

Ihasteltavaa riitti edelleen.

Polku eteni pienen lammikon ohi varvikossa kiemurrellen.

Halusin käydä myös maisemapaikalla, joten käännyin tässä kohtaa oikealle.

Luoteessa avautui kohdekyltin mukaan Muotkatunturin erämaa-alue.

Vaaran laella maata kellotti myös valtava kivi. Tieteen termipankin mukaan siirtolohkareet ovat jäätikön tai mannerjään siirtämiä/kuljettamia lohkareita. Ne kuuluvat geologisesti osaksi maaperää, sillä ne ovat kallioperästä irrotettuja kappaleita. Jää on tehnyt kovaa työtä.

Tämä aihki syntyi kohdekyltin mukaan jo 1620-luvulla. Vanhimman Lapissa elävän männyn kerrottiin olevan tiettävästi 800-vuotias eli vielä tuplasti vanhempi! Tällaisten asioiden käsittämiseen on ihmisikä lyhyt.

Aihkipolku kaartoi ja laskeutui takaisin lähtöpaikkaa kohti.

Ehdin aprikoida, että polun yli kaatunut kelo olisi helpompi alittaa kuin ylittää. Sitten kävikin niin, että polku kääntyi juuri ennen keloa vasemmalle laskeutuen suon laitaan.

Pitkospuita pitkin oli helppo askeltaa.

Erotin suolla marjan (tasan yksi kappale), jolla on monta nimeä: se tunnetaan Pohjois-Suomessa hillana, Itä-Suomessa lakkana ja Länsi- sekä Etelä-Suomessa muuraimena. Kaikista näistä nimistä on myös erilaisia muunnelmia. Näin kerrottiin LuontoPortissa.

Vasta kypsymässä olevasta lakasta ei ollut nälän taltuttajaksi, mutta kotakahvilan maukas tarjonta korjasi tilanteen. Kota tarjosi myös suojan ukkoskuurolta, joka alkoi pian Aihkipolulta palaamiseni jälkeen.

Kylläpä on taas kerran aihetta kiittää kyläyhdistystä, tällä kertaa Kaamasen kyläyhdistystä hienosta työstä yhteiseksi hyväksi. Tällaiset vaivannäöt tuottavat iloa ja hyvinvointia monelle niin läheltä kuin kaukaa saapuvalle.