Alpualaisen kirjailijan Impi Aronahon askelissa pitkin syksyisiä metsäteitä ja polkuja.
Ajankohta: 17.9.2021
Lähtöpaikka: Pienen matkaa 88-tien suuntaan entisen kaupan pihalta. Kauppapaikan osoite on Alpuantie 13, Vihanti, Raahe.
Matka: Noin 6.7km suuntaansa (oman matkamittarin mukaan).
Reitti: Reitti on janareitti, joka on merkitty sinisin maalimerkein ja sinipäisin tolpin sekä puisin viitoin.
Kesto: Noin 3,5h (+ tauko laavulla ja puolukanpoimintaa paluumatkalla)
Impinpolkujen lähtöpaikan infotaulu Alpuantien varressa esitteli kirjailija Impi Aronahon (1880-1945) elämää ja kirjallisia tuotoksia. Impi kirjoitti nimimerkillä Pauliina Mäkelä mm. Nyyrikkiin ja Kotilieteen. Aronahon teokset ovat infotaulun mukaan nähtävillä Vihannin kirjastossa. Impin päivänä 11.6. on ollut tapana patikoida porukalla Lumijärven laavulle kirjailijan kunniaksi. Nimikkoreitti perustuu Impin taivaltamiin teihin ja polkuihin.
Polku nousi harjulle, jonka toisella puolella on asutusta ja toisella maantie.
Impinpolut on osa Vihannin kinttupolkuja, joita on yhteensä jo pitkälti toista sataa kilometriä. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein ja tolpin. Laskeuduin harjulta alas ennen 88-tien ylitystä ja jatkoin sitten matkantekoa teollisuusalueen ja maantien välisellä harjulla.
Matka eteni helppokulkuisilla metsäteillä. Alkumatkasta polku seurasi tovin sähkölinjaa.
Polun varrella oli useita hiekan-/soranottoalueita, joista ensimmäinen oli mittavin. Reitti kulki kyseisen alueen takalaidalla tietä pitkin.
Osapuilleen kilometrin päässä lähtöpaikasta oli viitta "Laavu 0.1km" vasemmalle. Paikka erottui aukeassa maastossa jo pitkän matkan päähän. Laavulle näytti pääsevän autollakin, koskapa tie kulki aivan vierestä.
Meijerin lanssi toimi aikoinaan nimensä mukaisesti Alpuan seudun Osuumeijerin väliaikaisena myyntipuiden varastopaikkana (lähde: geocaching.com). Nyt alueelta löytyi laavun lisäksi puuliiteri ja kuivakäymälä. Linnutkin oli huomioitu.
Reitti polveili lähes tasaisissa mutta vaihtelevissa maastoissa.
Naava oli kietoutunut puun ympärille kuin joulukuusen koristekääty.
Tässä kohtaa oli loivaa ylämäkeä polun kulkiessa luonnonsuojelualueen ja hiekkamontun välistä.
Yksi soramontuista näytti puista ja muusta kasvustosta päätellen olleen jo pitkään käyttämättä. Sammalikko oli jostain syystä hyvin hailakan vihreää.
Reitti ylitti Vilmingontien. Taustalla pilkisti 88-tie, jota en olisi huomannutkaan ilman ohi ajaneen auton ääntä.
Impinpolut on oiva kohde, jos haluaa patikoida tasaisilla mäntykankailla.
Tuulenpuuska oli rymistellyt metsässä jättäen jälkeensä kaatuneiden puiden vanan.
Tien nro 88 ylityksen jälkeen reitti eteni vanhan maalaispihapiirin ja peltoaukean kautta uudelleen metsään.
Maasto oli yhtä vihreää mutta kivikkoisempaa kuin toisella puolella maantietä.
Maaruskaa erottui satunnaisina läikkinä.
Osin romahtaneen hirsirakennuksen ohittamisen jälkeen reitti jatkui heinittyneenä polkuna. Kosteikkokohtiin oli ajettu katekerrosta.
Hakkuuaukeilla oli runsaita puolukka-apajia.
Reitti kulki pienen matkaa Koivumaantietä ennen kääntymistä oikealle Mäkiahon laavun ja Rinnekankaan suuntaan. (Impinpolut-reitti oli Vihannin kinttupolkujen reittikartassa merkitty numerolla 3. Koivumaantiestä lähtien etapin nimenä oli "Lumijärven laavulle pisto Koivumaantieltä" ja numerona 16.)
Metsäpolun lähestyessä Lumijärven rantaa ilmaantui reitille yhden raiteen levyisiä pitkoksia. Ne olivat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta silti hyödyksi kosteassa maastossa. Rannan tuntumassa pitkokset levenivät. Käännyin laavun suuntaan - tauko alkoi olla paikallaan.
Pitkosreitti kulki suoaukealla aivan rannan tuntumassa, joten näkymät olivat avarat.
Lumijärven laavupaikalle oli edellisen visiitin jälkeen tuotu ruokailuryhmä.
Laavulle pääsee vaivattomasti autollakin.
Eipä käy maisemia moittiminen. Laavun läheisyydessä on veneranta ja siitä pienen matkan päässä uimaranta. Toisessa suunnassa noin 1.3km päässä on lintutorni, joten Lumijärven rannoilta löytyy monenlaista tekemistä.
Paluumatkan näkymiä.
Syötäviä tai syöntikuntoisia sieniä ei enää näkynyt, mutta kärpässieni näytti kestäneen kylmääkin säätä.
Tien nro 88 ylityspaikka näytti paluusuunnassa tällaiselta.
Nämä puolukat oli poimittava matkaan.
Impinpolkujen metsissä on oivat olosuhteet harjoitella erottamaan metsä puilta.
Sininen merkkitolppa oli vasta pienellä taimella, mutta viittilöi silti selvästi soramontun taitse kulkevalle tielle.
Tälle ruskan sävyttämälle kujalle voi vaikkapa kuvitella Impin taivaltamaan pakinoitaan kehitellen.
Aurinko kirkasti harjumaisemaa loppumatkasta.
Impinpolkujen alku- ja päätepisteestä Alpuantien varresta löytyi vielä hentoinen kesän merkki.
