Pikku-Viitajärven polku Raahessa (7km)

Pikku-Viitajärven polut Raahessa ovat päivitetty versio entisestä Ahtimuksen kierroksesta ja Viitajärven kierroksesta.

---

Ajankohta: 9.5.2026

Lähtöpaikka: Raahen hiihtokeskus, Hiihtomajantie 142, Raahe. Lähtöpaikan koordinaatit näkyvät alempana kuvassa.

Reitti: Pikku-Viitajärven polut ovat kaksi uudistettua rengasreittiä, joista lyhyemmällä on mittaa 7km (mukailee aiemman Ahtimuksen kierroksen 5,5km pituista reittiä) ja pidemmällä 9km (aiemmin 7.7km). Pikku-Viitajärven polkujen reitit ovat samat lukuun ottamatta sitä, että pidempi polku kiertää Pikku-Viitajärven eteläpuolelta ja lyhyempi "oikaisee" järven pohjoispuolelta. Kummankin kierroksen kokonaismatka on pidentynyt, sillä reitin alku- ja loppuosan kulkua on muutettu. Reitin alkupuolen metsätieosuuksia on vaihdettu luonnonpoluksi, samoin lopussa kuntoradan sijasta saa patikoida metsäpolulla. Pitkospuuosuudet on uudistettu ja reittimerkinnät maastossa päivitetty. Lyhyempi Pikku-Viitajärven polku on merkitty sekä karttaan että maastoon sinisellä värillä ja pidempi keltaisella. Kiersin reitin vastapäivään, mutta reitin olisi voinut yhtä hyvin patikoida/maastopyöräillä toisinkin päin.

Maastossa ei ole puuskuttamaan laittavia korkeusvaihteluja, ainoastaan lyhyitä ja loivia mäennyppylöitä välillä. Polku on välillä helppokulkuista neulaspolkua ja hetkittäin kivikkoista, juurakkoistakin. Loppumatkan uudistetulla osuudella on mainio nuotiopaikka ja tupa. WC-tilat sijaitsevat hiihtomajan päärakennuksessa pysäköintialueen puolella ja lienevät auki (ainakin 2.5.2026 oli).

Kesto: Noin kaksi tuntia ja vartti + tauot.

Kuva opastaulun kartasta.

---

Raahen hiihtomaja. Pääsisäänkäynti löytyy rakennuksen toiselta puolelta ja WC-tilat pysäköintialueen puolelta.

Pikku-Viitajärven polkujen lähtöportti sijaitsee pysäköintialueen perällä (kuvassa oikealla).

Kiersin viikkoa aiemmin keltaisella merkityn 9km polun ja nyt oli tarkoitus patikoida lyhyempi (7km). Rengasreitille olisi päässyt myös Palontieltä, mistä tulee yhdysreitti Pikku-Viitajärven poluille. Mutta jos tarvitsee pysäköintimahdollisuuden, on hiihtomaja paras lähtöpaikka.

Hiihtomajan pysäköintialueen koordinaatit. Paikannuspisteitä oli useassa muussakin kohdassa reitin varrella.

Reittien lähtöportti karttoineen. Opaskarttatauluja oli useita muitakin reitin varrella, mikä auttoi hahmottamaan etenemistä. Sinisiä ja keltaisia maalimerkkejä oli tolpissa ja puissa sen verran tiuhasti, että jos niitä vain seurasi, pysyi polulla. Yhdessä kohtaa en seurannut ja päädyin väärälle polulle, mutta ajauduin onneksi vain tilapäisesti sivuun reitistä. Metsässä tuli kohdalle monia risteileviä luonnonpolkuja, joten merkkien seuraamisesta oli todellakin apua.

Leskenlehdet olivat puhjenneet kukkaan viikon takaisen reissun jälkeen. Yksi selitys leskenlehden nimelle on se, että kyseinen kasvi kukkii ennen kuin sen lehdet kasvavat. Sen isot 10-30 sentin levyiset lehdet kasvavat vasta kukkien lakastuttua. Kukalla ja lehdillä ei siis ole seuraa toisistaan. Näin tiedettiin kertoa sivustolla kirjastot.fi

Raahessa on kaksi kaupungin liikuntapalveluiden ylläpitämää frisbeegolfrataa, joista pidempi, 18-väyläinen Kraken-rata sijaitsee Raahen hiihtomajan ympäristössä. Rata on toteutettu yhteistyössä frisbeegolfseura Brahestad Skippersin kanssa. Skippersien toiminnasta ja kaikista neljästä Raahen alueella sijaitsevasta radasta voi lukea täältä. Pikku-Viitajärven polku kulkee alkumatkasta parin väylän lähettyviltä, joten mahdolliset lentävät pelivälineet kannattaa huomioida!

Uudistetun reitin neulaspolku oli tässä kohtaa helppokulkuista.

Polku ristesi kuntoradan kanssa. Jokainen risteävä tie oli selvästi varoituskyltillä merkitty. Melko pian kuntoradan ylityksen jälkeen oli mahdollisuus paikantaa sijaintinsa opastaulun kartalta.

Vajaan 1,5 kilometrin taivalluksen jälkeen tuli kohdalle Palontien yhdyspolusta kertova kyltti, joka viittoi oikealle. Samalla kohtaa Pikku-Viitajärven polkujen reitti kääntyi vasemmalle.

Loivia nousuja tai laskuja oli matkan varrella jokunen.

Tämän risteyksen ylityksen jälkeen seuraavat noin 600 metriä oli helppokulkuista maaseututietä, jolla ei ole tavannut näkyä muita kulkijoita. Nyt näin yhden traktorin!

Viitat opastivat takaisin metsään.

Uudet, aikaisempaa leveämmät pitkokset saattelivat pirunpellon yli. Tässä kohtaa on aikoinaan lainehtinut merivesi. Voit lukea lisää pirunpelloista Suomen Luonto -lehden artikkelista.

Enpä ollut aiemmin huomannut kivimonttua pirunpellossa. Silläkin lienee ikää - ja selitys, jota en käy nyt arvailemaan.

Tämä rakennelma - pitkospuut - oli myöhempää alkuperää, ehkä jopa viime vuodelta.

Hakkuualueelle oli jo selvästi tallautunut polku.

Viikkoa aiemmin olin kääntynyt tästä risteyksestä oikealle Pikku-Viitajärven kiertävälle reitille. Nyt käännyin vasemmalle - ensin pidin kunnon juomatauon.

Vanhaa kuusimetsää.

Vähän nuorempaa mäntymetsää. Mietin astellessani, että milloinkahan tällaista nuorta metsää raivataan, sillä se näytti maallikon silmissä lähestulkoon tureikolta. No, pitkään ei tarvinnut pohtia! Rinteen toisella puolella oli nimittäin kaksi henkilöä raivaussahoineen töissä. On sitten erilainen näkymä vastassa seuraavalla reissulla.

Reitti jatkui peltoaukean reunassa kulkevaa peltotietä pitkin ja pujahti sitten takaisin puiden siimekseen. Metsän laitaan oli pystytetty poikkeuksellisen suuri reittimerkki, joka erottui erityisen hyvin jo matkan päästä.

Saavuin risteykseen, jossa Pikku-Viitajärveltä saapuva keltainen reitti yhdistyi taas siniseen reittiin. Tästä risteyksestä oli matkaa Pikku-Viitajärvelle 700 metriä.

Metsä- ja maastotyypit vaihtelivat kierroksen varrella monen monta kertaa. Tässä kohtaa maasto oli hyvin helppokulkuista. Työläimmätkään etapit eivät ehtineet alkaa varsinaisesti tympiä, koska nekin olivat aika lyhyitä.

Ylitin 4/5km pituisen valaistun kuntoratareitin. Aiemmin paluu hiihtomajalle tapahtui kuntorataa pitkin. Nykyään Pikku-Viitajärven polut jatkuvat radan vastakkaiselta puolelta metsään opasviittojen kohdalta.

Osa uudesta polusta oli vasta osin tallautunut maastoon, mutta välillä oli tällaisia vanhemmankin polun pätkiä.

Viikko sitten tämä rakennelma yllätti, mutta nyt tiesin jo odottaa sitä. Aukiosuon laitaan oli rakennettu pikkutupa, jonka pihalle oli nikkaroitu myös polttopuukatos.

Polttopuille olisi voinut olla käyttöä nuotiopaikalla, mutta tällä kertaa en aikonut tehdä tulia. En sitten ryhtynyt erikseen tarkistamaan Ilmatieteen laitoksen sivuilta, olisiko maastopalovaroitus estänyt aikomuksen. Eväät maistuivat pöllipenkillä istuen.

Puuska -nimisen tuvan eteläseinustalla oli kiinteä penkki. Sadeveden keräystä varten oli erillinen saavi.

Tuvassa oli runsaasti istuinpaikkoja ja otolliset olosuhteet luontohavaintojen tekemiseen. Tulisijaa tuvassa ei ollut.

Enää oli joitakin satoja metrejä hiihtomajalle.

Polku ristesi vielä kerran kuntoradan kanssa.

Hiihtomajan pihapiirissä taas! Joku oli jostakin syystä poistanut palkintopallista kakkossijan tunnuksen.

Uudistetut Pikku-Viitajärven polut ovat kyllä iloinen asia! Jos ei halua kiertää täysiä kierroksia, voi yhdistää osuuksia kuntoradalla kiertämiseen tai vaikkapa piipahtaa Aukiosuon nuotiopaikalla.