Pikku-Viitajärven polku Raahessa (9km)

Pikku-Viitajärven polku Raahessa on päivitetty versio aiemmasta Viitajärven kierroksesta.

---

Ajankohta: 2.5.2026

Lähtöpaikka: Raahen hiihtokeskus, Hiihtomajantie 142, Raahe. Lähtöpaikan koordinaatit näkyvät alempana valokuvassa.

Reitti: Pikku-Viitajärven polut ovat kaksi uudistettua rengasreittiä, joista lyhyemmällä on mittaa 7km (mukailee aiemman Ahtimuksen kierroksen 5,5km pituista reittiä) ja pidemmällä 9km (aiemmin 7.7km).

Entinen Viitajärven luontopolku/kierros ei järvialueen maanomistajamuutosten takia kierrä enää Viitajärveä vaan Viitajärven ja Pikku-Viitajärven välistä. Kokonaismatka on kuitenkin pidentynyt, sillä reitin alku- ja loppuosan kulkua on muutettu. Reitin alkupuolen metsätieosuuksia on vaihtunut luonnonpoluksi, samoin lopussa kuntoradan sijasta saa patikoida metsäpolulla. Pitkospuuosuudet on uudistettu ja reittimerkinnät maastossa on päivitetty. Pidempi Pikku-Viitajärven polku on merkitty sekä karttaan että maastoon keltaisella ja lyhyempi sinisellä värillä. Kiersin reitin vastapäivään, mutta reitin voisi yhtä hyvin patikoida/maastopyöräillä toisinkin päin.

Maastossa ei ole valtavia korkeusvaihteluja, ainoastaan lyhyitä ja loivia mäentönkyröitä välillä. Polku on välillä helppokulkuista neulaspolkua ja hetkittäin kivikkoista, juurakkoistakin. Matkalle osui myös metsähakkuualueita. Työläimmin kuljettavaa oli järvien välinen maasto, mutta sekin oli patikoitavissa varhaisen kevääntulon takia kuivin jaloin ilman kumisaappaita. Loppumatkan uudistetulla osuudella yllätti mainio nuotiopaikka ja tupa. Hiihtomajan päärakennuksessa oli WC-tilat auki.

Kesto: Reilu kolme tuntia + tauot.

Kuva lähtöpaikan kartasta.

---

Raahen hiihtomajan pysäköintialueella ei aivan heti lopu tila. Vasemmalla osin näkyvän päärakennuksen WC (pysäköintialueen puolella) oli 2.5.2026 auki. Tämä WC-mahdollisuus kannattaa huomioida, sillä muita WC-tiloja ei Pikku-Viitajärven polkujen varrella ole. Polkujen lähtöpaikan opasteet näkyvät kuvan oikeassa reunassa.

Pikku-Viitajärven polkujen lähtöportti karttoineen. Opasviittojen alapuolelle oli lisätty paikan koordinaatit.

Reitiltä löytyivät sijaintikoodinaatit paitsi lähtöpaikalta niin useasta muustakin paikasta matkan varrella.

Pikku-Viitajärven pidempi polku oli merkitty keltaisella ja lyhyempi sinisellä. Merkintöjä oli riittävästi niin, ettei eksymistä tarvinnut pelätä.

Polku kulki alkumatkasta samassa metsässä frisbeegolfradan kanssa. Tämä kannattaa huomioida, jos väylillä näkyy pelaajia.

Palonkylästä Palontien varresta tuleva 650 metrin pituinen yhdysreitti liittyi Pikku-Viitajärven polkuihin tässä kohti. Kyseinen reitti oli merkitty punaisella.

Pikku-Viitajärven reitin luontotaulutkin oli päivitetty. Tässä kerrottiin lettosuosta.

Polku oli muutamin paikoin kivikkoista.

Reitti ylitti kuntoradan ja jatkui sitten noin 600 metrin matkan maaseututietä pitkin ennen kuin se pujahti takaisin metsään ja pirunpellolle.

Tässä kohtaa on arviolta 2200 vuotta sitten liplattanut merivesi. Maankohoamisen jäljiltä paikalla on pirunpeltona tunnettu kivikko. Pitkospuut oli sitten viime reissun uudistettu. Samalla pirunpellon ylittävästi pitkospuuväylästä oli tehty entistä leveämpi.

Reitille osui muutama hakkuuaukea, joista tämä oli ensimmäinen.

Pikku-Viitajärven poluista lyhyempi haarautui tässä kohtaa vasemmalle (sininen merkki). Itse jatkoin oikealle, mutta sitä ennen pidin juomatauon.

Polku teki kiepin siirtokivilohkareen kautta. Muinoin uskottiin luontotaulun mukaan, että hiidet, pirut tai jättiläiset olisivat viskelleet näitä hiidenkiviksikin kutsuttuja möhkäleitä. Nykykäsityksen mukaan siirtokivet ovat jääkauden aikaisen mannerjään emokalliosta kauas lähtöpaikaltaan siirtämiä. Hurjaa sekin!

Tällä metsätyömaalla oli kaadettu (ainakin) kuuset, mutta jätetty haapapuut. Reitin varrella tuli kohdalle toinenkin haapapuupalsta, jollaiset ovat Suomen metsämuodoissa harvinaisia.

Uudistetulle reitille osui aiempaa useampi metsätyömaa.

Hakkuuaukealla osui kohdalle myös kyy, joka luikerteli vauhdikkaasti karkuun kulkijan huomattuaan.

Reitin kenties työläin osuus oli tässä tai ainakin olisi ollut, ellei poikkeuksellisen varhainen kevät olisi jo kuivattanut maastoa "luomupitkosten" ympäriltä. Nyt reittiä pystyi kulkemaan pitkoksiksi asetettujen puunrankojen vierelläkin.

Viitajärvestä Pikku-Viitajärveen virtaavan puron yli pääsi kulkemaan tukevaa siltaa pitkin. Vedestä kuuluva loiske kiinnitti pian huomioni. Ensin mietin, että olisivatko sammakot jo liikkeellä. Sitten näytti, että vedessä olisi sujahtanut Viitajärven suuntaan ahven - epäilin kyllä havaintoani saman tien. Kohta erotin jonkin muunkin lajisia kaloja, joita parveili kumpaankin suuntaan. Sekin tuntui kyllä oudolta, olihan puro aika kapea ja vähävetinen.

Viitajärvi jäi uuden reitin oikealle puolelle.

Epätasaisemman taipaleen jälkeen tuntui suorastaan juhlavalta astella uudenkarheilla pitkospuilla.

Pikku-Viitajärvi jäi reitin vasemmalle puolelle. Metsässä näkyvän penkin edessä oli nuotion jäänteet ja muutama polttopuu odottamassa seuraavia tulistelijoita. Pidin Pikku-Viitajärvellä pitkän evästauon, mutta sytyttämättä tulta - maastopalovaroitus oli kyllä annettu ihan aiheesta. Kulloinkin voimassa olevat varoitukset voi tarkistaa Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Tällä paikalla kohtasin reitin ensimmäisen ihmiskulkijan. Hän tiesi kertoa, että järvellä pesii joutsen. Olin huomannut vain sen linnun, joka lipui vedessä. Kulkija kertoi myös, että Viitajärvissä elää ahvenia ja särkiä - niitähän ne olivat ne kalat, joita olin aiemmin ihmetellyt!

Olin käynyt ennen evästauolle asettumista rannan tuntumassa ja ottanut kuvan järvellä ruokaa etsiskelevästä joutsenesta. En silloin huomannut, että vastarannalla oleili toinen joutsenyksilö kaiketi hautomispuuhissa. Kanssakulkija tiesi neuvoa pesäpaikan sijainnin järven vastarannalla. Sitä sitten kurkisteltiin puiden lomasta, jotta ei oltaisi häiriöksi lintuparille.

Matka jatkui ennen pitkää. Sivuutin vanhan, romahtaneen ladon. Tällä paikalla oli aikoinaan 2,5km pituinen peltoalue. Sitä olisi ollut vaikea kuvitella, mutta apuna oli kuva luontotaulussa.

Ruonaojan yli ja pienen haapametsän läpi kuljettuani saavuin risteykseen, jossa Pikku-Viitajärven lyhyempi kierros yhdistyi pidempään.

Mikäpä oli tallustellessa tasaisella neulaspolulla.

Pikku-Viitajärven polku ylitti viistosti hiihtomajalta lähtevän 4/5km valaistun reitin. Kaikki risteävien reittien ylitykset oli merkitty näkyvästi kelta-punaisin merkein.

Aukiosuon nuotiopaikka tupineen tuli itselleni täytenä yllätyksenä - se oli hyvin ilahduttava sellainen. Tästä ei ollut enää kuin puolisen kilometriä hiihtomajalle. Jäinpä kuitenkin juomatauolle, kun oli niin mukavaa! Veikeä puukatos oli täytetty polttopuilla, joita voi pieniä paikoilleen kiinnitetyllä halkomisvekottimella.

Aukiosuon tupa ja nuotiopaikka. Tuvan suuri etuikkuna ja pitkulainen sivuikkuna mahdollistavat ympäristön havainnoinnin heikommallakin säällä. Tällä kertaa tosin poikkeuksellisen lämmin toukokuun alun päivä houkutteli istuskelemaan pöllipenkillä ulkona.

Tuvassa ei ollut tulisijaa, mutta joku oli tuonut puita ilmeisesti kuivumaan nuotiopaikkaa varten. Olipa joku veistellyt muutaman kiehisenkin sytykkeeksi - huomaavaista!

Loppumatkasta ihmettelin silmulla olevia pajuja - ihan niin kuin ne olisivat ehtineet pulpahtaa vihreiksi muutaman tunnin kestäneen reissuni aikana. Mahdollista kaiketi sekin.

Pikku-Viitajärven polku putkahti takaisin hiihtomajan alueelle 1km pituisen kuntolenkin sisäpuolelle jäävästä metsästä. Polkuosuuksien lisääminen reitin alku- ja loppupäähän on kyllä hieno muutos!

Ja jos reissun jälkeen olisi vielä eväitä jäljellä, niitä voisi (maastopalovaroitusten niin salliessa) mennä halutessaan paistelemaan vaikkapa hiihtomajan grillikatokseen.