Isokurun kautta kulkeva Karhunjuomalammen reitti Pyhä-Luoston kansallispuistossa

Retki Karhunjuomalammen kautta Uhriharjulle, Pyhänkasteenputoukselle ja Pyhänkasteenlammelle sekä Suomen suurimpaan kuruun Kultakeron ja Ukonhatun välissä.

---

Ajankohta: 9.7.2025

Lähtöpaikka: Ski-Inn hotellin pysäköintialue, Kultakerontie 21, Pelkosenniemi. Huom! Päiväkävijöitä opastettiin pysäköimään hotellin P-alueen sijasta Luontokeskus Naavan luona olevalle pysäköintialueelle. Itse olin saanut autokyydin lähtöpaikalle, mikä lyhensi kierrosta.

Reitti: Karttaan punaisella merkitty Karhunjuomalammen reitti on luontoon.fi -sivuston mukaan 9.1km pitkä. Hotellin pihalta lähtiessä matkaa kertyi noin 8.5km. Reitti oli luokiteltu keskivaativaksi korkeuserojen ja portaikkojen takia. Suuri osa reitistä oli sorastuksen puolesta hyvin helppokulkuista. Reitti oli hyvin merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ollut.

Kesto: Vajaa kolme tuntia + tauot.

---

Kiersin reitin vastapäivään. Kartassa näkyi luonnon säästymisen ja retkeilijöiden turvallisuuden takia perustettu Isokurun rajoitusalue, jossa liikkuminen on sallittu vain merkityllä reitillä.

Kuva opastaulun kartasta.

Oma reittini toteutui näin.

Tiedote Ski-Inn -hotellin piha-alueella.

Karhunjuomalammen viitta erottui Tajukankaan ja Aittakurun viittojen alapuolella. Lammen viitassa oli tässä kohtaa väärä kilometrimäärä, minkä korjaamisen tarve on luontokeskus Naavan tiedossa.

Ensimmäiset pari kilometriä oli laskettelurinteitä halkovaa tieosuutta, jossa oli yksi puuskuttamaan laittava nousu.

Karhunjuomalammen reitti oli merkitty maastoon oranssilla.

Alkumatkasta ohitin katsomon sekä kallioseikkailupuiston, jonka rakenteita näkyy mm. kuvan vasemmassa yläkulmassa. Tien oikealta puolelta haarautui alas Aittakuruun viettävä reitti.

Pyhäjärvi ja Soutajatunturi (370mmpy), jonne tekemästäni retkestä voit lukea täältä.

Tie jatkui Kultakeron (500mmpy) huipulle. Itse jatkoin Karhunjuomalammen suuntaan. Ylitettävänä olivat vielä Pyhän pohjoisrinteet.

Kun matkaa Karhunjuomalammelle oli jäljellä 1.6km, haarautui vasemmalle kilometrin mittainen polku Kultakeron huipulle. Jatkoin sitkeästi lammen suuntaan.

Saman risteyksen kohdalla alkoi Pyhä-Luoston kansallispuiston alue.

Isokurun lähestyessä näkyi tämän tästä keltaisia varoituskylttejä, joissa kehotettiin pysyttelemään merkityllä reitillä erittäin kulumisherkän maaston suojelemiseksi. Surullisen heikosti tunnumme noudattavan ohjeistuksia.

Karhujuomalammelle haarautui polku varsinaiselta rengasreitiltä. Tokihan piipahdin lammella, kun olin sinne menoa joka risteyksessä hokenut.

Karhunjuomalammelle on rakennettu monipuolisesti retkeilyinfraa. Vasemmalla puolikota, jossa oli lammella telttailevan perheen aamupalavalmistelut menossa. Keskellä liiteri ja oikealla imutankkikäymälä.

Päivätupa vaurioitui syyskuussa 2024 kaasuräjähdyksessä, kun retkeilijöiden kaasukeitin syttyi tuleen. Henkilövahinkoja ei syntynyt, mutta tupa oli suljettuna vaurioiden korjaamiseen saakka.

Karhunjuomalammen arvokkaan ympäristön suojelemiseksi on lammessa kiellettyä uida, uittaa koiraa tai tiskata astioita.

Lammen kaunista ympäristöä saa sen sijaan ihastella mielin määrin.

Karhunjuomalammella oli toinenkin puolikota, jonka penkille istahdin juomatauolle. Kota vaikutti nähneen jo parhaat päivänsä, mutta toimitti edelleen virkaansa uskollisesti.

Palasin lammelta risteykseen, josta jatkoin nyt oikealle kohti Uhriharjua ja Isokurua. Alempana vasemmalla näkyi Kiimaselälle vievän reitin opasviitta.

Uhriharjulla oli luonnontilaista polkua.

Uhriharju. Se ei ole nimestään huolimatta perinteinen jäätikön sulamisvesien kerryttämä harju, vaan Karhukurun ja Lampiokurun välinen kalliopahta. Näin kerrottiin sivustolla luontoon.fi .

Kalliopahta tarkoittaa jyrkkää kallionseinämää tai louhikkoa. Uhriharjun seinämää voi kyllä hyvästä syystä sanoa jyrkäksi.

Muinaiset metsäsaamelaiset uhrasivat tällä harjulla peuroja ja niiden sarvia hyvän metsästysonnen toivossa. Lue lisää täältä.

Uhriharjulta alkoi 447-askelmainen laskeutuminen teräsportaita pitkin Isokuruun. Portaikon reunassa oli puulla katettu kaista koiria varten. Portaat olivat paikoin sen verran jyrkät, että kulkijoita kehotettiin kyltissä liikkumaan varoen.

Alhaalla Pyhänkasteenlampi ja edessä Kultakero, jonka korkeus on 500mmpy.

Pyhänkasteenlammen rannalla pidin evästauon. Lampi on pikkuruinen, mutta sillä on syvyyttä 12 metriä.

Putous ja lampi ovat saaneet nimensä Esaias Mansveti Fellmanin toiminnasta 1600-luvulla, kun hän käännytti metsäsaamelaisia kristityiksi. Perimätiedon mukaan Fellman suoritti paikallisille saamelaisille joukkokasteen putouksen vedellä kesäkuussa 1648. Näin kerrotaan sivustolla suomenvesiputoukset.fi .

Suomen vesiputousten sivustolla kerrotaan myös, että Pyhänkasteenputouksella on korkeutta 17 metriä. Putous saa vetensä läheisessä Karhukurussa virtaavasta nimettömästä tunturipurosta.

Matka jatkui Pyhänkasteenputoukselta pitkin Isokurua, jolla on syvyyttä 220 metriä. Tämä Suomen suurin kuru on jääkauden sulamisvesien muovaama rotko Kultakeron ja Ukonhatun (oikealla) välissä. Kurun pohjalla on useita kirkasvetisiä lampia.

Koko kurun matkalla kulkee poikkilaudoitettu kävelysilta. Sen köysikaiteiden tolppien kiinnityksiä oltiin parhaillaan uudistamassa. Toinen työmiehistä kertoi aiempien kiinnitysten paikoin pettäneen lumivyöryjen painosta. Eipä Isokurussa ole suotta kielletty liikkumista talviaikaan juuri lumivyöryriskin takia.

Retkeilijöiden turvallisuus oli huomioitu myös kiinnittämällä hammastetut metallilistat kävelysillan kaltevimpiin kohtiin ehkäisemään liukastumisia.

Opastaulussa tämän kiven lähettyvillä kerrottiin, että Pyhätunturin kvartsiitille luonteenomaisia ovat kivien pinnoilla näkyvät aaltokuviot. Niitä kutsutaan aallonmerkeiksi. Ne ovat jäänteitä veden alle syntyneistä muinaisista hiekkasärkistä, joiden kerrospinnoille niitä aikoinaan syntyi.

Pihlajankukinta oli parhaillaan menossa.

Hillankukat olivat paikoin vielä nupullaan ja paikoin jo terälehtensä tiputtaneet.

Pian pääsisin kipuamaan portaita Isokurun kodan suuntaan.

Sitä ennen perehdyin viittoihin portaikon alapäässä. Jos olisin jatkanut opastaulun karttaan merkittyä reittiä, olisin jatkanut tästä kohti suoraan portaissa kiipeämisten sijasta.

Portaat selätetty! Taas oli tukku viittoja luettavana. Ylimpänä vasemmalla luki "1,5 Hotel". Sinne suuntaan siis.

Taukoa olisin voinut pitää Isokurun portaiden yläpäässä puolikodassa tai kokonaisessa kodassa. Istahdin nyt juomatauolle kodan edessä olevalle penkille.

Kota näyttää olevan ahkerassa käytössä ainakin sisäseinien "vieraskirjan" perusteella.

Loppumatka kansallispuiston rajalle asti oli helppokulkuista ja kaunista metsätaivalta.

Kansallispuiston portti kävijälaskureineen.

Jatkoin sorastettua reittiä laskettelurinteiden halki.

Menneen talven lumia oli vielä pieni läntti jäljellä.

Ympyräreitti sulkeutui saapuessani hotellin pysäköintialueelle. Oli oikein hyvä reissu! Reitin voi hyvin kulkea niin myötä- kuin vastapäivään. Itse valitsin kulkea vastapäivään, jolloin ensimmäiset kaksi kilometriä rakennetussa ympäristössä jäivät taakse jo alkumatkasta. Sitä osuutta kierroksesta elävöittivät avarat maisemat Pyhäjärvelle ja Soutajalle.