Täyteläisiä ruskan sävyjä ja jääkauden muovaamia tunturimaisemia.
Ajankohta: 23.9.2021
Lähtöpaikka: Kivitunturin P-alue, Kivitunturintie, Savukoski. Pelkosenniemen ja Savukosken väliseltä tiellä nro 965 oli viitta ”Kivitunturi 11km”.
Kivitunturin korkeus: Korkeutta näytti olevan noin 400m lähtöpaikan kartan korkeuskäyrän perusteella.
Matka: 9.5km. Tunturi ei ole huippukorkea, mutta nousuja ja laskuja kertyi reitin polveillessa aina uudestaan ylös ja alas. Portaita oli runsaasti. Polku oli osin kivikkoista ja juurakkoista. Vaativimpia kohtia oli pitkostettu. Reitti oli merkitty keltaisin maalimerkein ja viitoin. Infotauluista löytyi runsaasti alueen maantieteeseen ja luontoon liittyvää tietoa.
Kesto: Viitisen tuntia.
Kivitunturin perusreitti on 5.9km, joka lisälenkin kanssa muodostaa Sotsonportin reitin, 9.5km.
Reittien lähtöpaikalla oli runsaasti parkkitilaa. Aamulla parkissa oli yksi auto ja iltapäivällä toista kymmentä.
Pian lähtöpaikan jälkeen tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus tulisteluun.
Perusreitti oli merkitty punaisin ja Sotsonportin reitti/kierros keltaisin maalimerkein.
Alkumatkan naavainen kuusimetsä oli häkellyttävä näky. Uudenkarheilla pitkoksilla oli helppo tallustaa.
Reitit voi kiertää myötä- tai vastapäivään. Infotaulujen numerointi eteni myötäpäivään, minkä suunnan itsekin sitten valitsin.
Ensimmäinen portaikko.
Portaikon yläpäässä avautui mitä mainioin maisema huilijan iloksi.
Luojanluomalaavu. Vaikka nimessä on laavu, ei tulenteko tällä paikalla ole luvallista.
Pirunkurun pääsi ylittämään riippusiltaa pitkin.
Pirunkurulla on ylityskohdassa syvyyttä 17.5 metriä, kertoi infotaulun teksti.
Kussakin infotaulussa oli kysymys, johon löytyi vastaus luukun alta. Arvaamiseksi meni.
Ruskan ympäröimä pikkulampi.
Sotsonportin reitti jatkui pitkosten suuntaan. Perusreitti kääntyi oikealle.
Puuta muodossa ja toisessa.
Tasaistakin maastoa oli välipaloina.
Kivikuru. Kurun pohjalla olleesta laavusta oli jäljellä vain tumma läntti maassa. Toiset kulkijat kertoivat laavun olleen huonokuntoinen, joten liekö uusi suunnitteilla.
Kummasti alkoi kiinnostaa yksityiskohtiin syventyminen portaissa. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi jaksanut kiivetä yhtä soittoa ylös saakka. Ei tietenkään ollut. Ei varmasti. Ei.
Mannerjäätikön sulamisvesi koversi tällaisen onkalon, kerrottiin infotaulussa.
Katajat eivät olleet ruskasta tietääkseenkään.
Ihmettelin rinteessä näkyvää valkoista juostetta. Infotaulu valaisi pienen matkan päässä asiaa: kyseessä oli lumikvartsijuoni.
Sotsonportin nuotiokatoksessa oli tulet, mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Pidin kunnon eväspaussin, koskapa kartta lupaili seuraavaksi aikamoista kipuamista.
Maisemat avartuivat askelma askelmalta.
Näkymiä Sotsonportilta. Kirkkaalla säällä voi erottaa vajaan 60km päässä olevan Pyhätunturinkin (luontoon.fi).
Sotsonportin näköalapaikalle piti poiketa 100m varsinaiselta reitiltä - kannatti kyllä.
Kivitunturin molemmat reitit oli merkitty hyvin. Ympäri puun kiepaistut maalirannut erottuivat joka suuntaan. Liekö maalien sävyt valikoitu ruskapaletista - hyvin sointuivat syksyiseen luontoon joka tapauksessa.
Puolukkaankin oli tarttunut ruskan sävyjä.
Portaikot ja pitkokset saattelivat kulkijan taas uudenlaiseen maisemaan.
Kiviä.
Äitipetäjänlammen molemmat tulipaikat olivat vilkkaassa käytössä.
Äitipetäjänlampi oli pikkuruinen mutta kaunis.
Keltaisen rannun vierelle ilmaantui Äitipetäjänlammella punainen rantu eli tässä kohtaa Sotsonportin reitti ja perusreitti jatkuivat taas yhdessä. Kulkijoitakin alkoi olla enempi.
Näkymää Kivitunturilta pohjoiseen.
Kivitunturin nimi ei tuntunut kaukaa haetulta.
Osa opasteista viittoi historiaan.
Loppumatka oli enimmäkseen alamäkeä.
Alkumatkasta tutut pitkokset ja naavakuuset vihjasivat matkan olevan pian päätöksessään. Vielä oli mahdollisuus pysähtyä ihmettelemään. Hyvä reissu oli.
Comments