Karhuviian siirtolohkare Luohuan kylässä Siikajoella
- mari-kaarinahiltun
- Jul 16
- 2 min read
Piipahdus Suomen suurimpiin kuuluvalle siirtolohkareelle, joka on etenkin kiipeilijöille mieleinen.

Ajankohta: 25.5.2025
Lähtöpaikka: Isomaantie, Siikajoki. Google Maps tuntee kohteen nimellä "Karhuviian kivi". Lähtöpaikan koordinaatit 64°30.001P 025°14.063I.
Reitti: Siirtolohkare löytyi metsätietä patikoiden joidenkin satojen metrien päässä Isomaantiestä. Korkeuseroja reitillä ei juurikaan ollut.
Kesto: Noin 20 minuuttia.
Siirtolohkare jäi kulkemallani reitillä punaisen lenkuran sisälle.

Siikajoen Ylipääntieltä oli viitoitus Karhuviian kivelle kummasta tahansa suunnasta tullessa (kävin tarkistamassa).

Kun takana oli noin neljä kilometriä Isomaantietä, saavuin tällaiseen risteykseen. Varsinaisia pysäköintipaikkoja ei ollut, mutta jätin auton Isomaantien vasemmalle puolelle ojattomalle kohdalle.

Metsätie näytti helppokulkuiselta.

Kevään merkkejä.

Matkan varrella oli mukavan näköistä metsää.

Tästä piti kääntymän oikealle.

Jopa pilkottikin siirtolohkare puiden takaa.

Sinipohjaisessa kyltissä sanottiin Karhuviian kiven olevan Suomen suurin siirtolohkare. Eri nettilähteiden mukaan kivi ei olisi kuitenkaan suurin, mutta silti suurimpiin kuuluva huikealla seitsemän metrin korkeudellaan.

En ollut lukenut Karhuviian lohkareesta etukäteen niin tarkkaan, että olisin muistanut kiven olevan hyvin suosittu kiipeilijöiden keskuudessa. Siksipä en ihan heti hoksannut, mitä olivat valkoiset laikut kiven kyljissä.

Sivustolla nulu.fi kahden nuoren kiipeilijän haastattelussa kumpikin nimesi suosikikseen Luohuan siirtolohkareen, joka tunnetaan hyvin ainakin Oulun alueen kiipeilijöiden keskuudessa.

Karhuviian kivi on suosittu monien erilaisten ja eri vaikeusastetta olevien kiipeilyreittiensä takia. Itselleni ainoa vähänkään realistinen reitti olisi ollut kuvassa näkyvät tikapuut. Muutaman askelman kiipeämisen jälkeen totesin, että enpä ala yksinäni töttöilemään sateen liukastamilla tikkailla ja kivellä.

Jos sade olisi äitynyt ihan hurjaksi, olisi kiven juurelle voinut hyvin vetäytyvä sadetta pitämään.

Kiven lähettyvillä oli nuotiopaikka, jota tuuli ei kyllä ihan äkkiä repisi mukaansa - niin paljon kiviä siihen oli ladottu.

Sivustolla luohua.fi kerrotaan Karhuviian kiven olevan suojeltu. Hyvä niin! On kyllä erikoinen paikka. Hyvin voin kyllä ymmärtää näkemäni perusteella sen, että kiipeilijät mieluusti matkustavat Karhuviian kivelle matkojenkin takaa.




Comments