Kilpiaavan retkeilyreitti Pelkosenniemellä

Kilpiaapa on Suomen kymmenenneksi suurin aapasuo.

---

Ajankohta: 25.9.2025

Lähtöpaikka: Kilpiaavantie, Pelkosenniemi. Pysäköimään pystyi koulun ja urheilukentän liepeiltä löytyneelle pysäköintialueelle.

Reitti: Kilpiaavan retkeilyreitti on janareitti, jolla on pituutta 2.8km x 2. Reitti kulki lähestulkoon tasaisessa maastossa, ensin pururadalla, sitten luonnonpolulla ja lopuksi pitkospuita pitkin. Matkan varrella oli kaksi katettua tulistelupaikkaa, joista ensimmäinen, pururadan varressa oleva oli esteetön. Kilpiaavan laidalla oli lintutorni ja löytyipä matkan varrelta myös frisbeegolfrata! Reitti oli hyvin viitoitettu.

Kesto: Noin kaksi tuntia + tauot.

---

Kilpiaavan lähiliikuntapaikasta löytyi taustatietoa karttoineen lähtöpaikan lähettyviltä. Monipuolinen kohde tarjoaa monenlaisia liikkumisen mahdollisuuksia niin joukkuepeleistä kuin muuten ryhmässä tai sitten yksikseen ulkoilemisesta pitäville.

Reitti Kilpiaavan lintutornille oli merkitty karttaan punaisella. Pienillä mustilla poikkiviivoilla oli merkitty reitin pitkospuuosuus.

Reitti oli hyvin viitoitettu.

Alkumatka oli hyvin helppokulkuista ja suoralinjaista pururataa, joka oli soralla kestävöitetty.

Frisbeegolfrata jäi reitin vasemmalle puolelle.

Koivut kasvoivat ladossa somasti kuin kukkaset ruukussa.

Ensimmäinen, esteetön tulistelupaikka puuliitereineen ja käymälöineen jäi pururadan sisäkaarteeseen. Pururadan ulkokaarteen puolelta erkaantui luonnonpolku Kilpiaavan suuntaan.

Pururadan tulistelupaikan koordinaatit oli merkitty opastauluun.

Kilpiaavan reitti kääntyi pururadalta oikealle.

Ojan ylittävän sillan luona oli ensimmäinen koululaisten tekemä luontotaulu. Niistä sainkin sitten ammentaa tietoa ja iloa pitkin matkaa!

Ensimmäinen polkuetappi kulki pellon laidalla.

Sitten seurasi pitkä, metsän ympäröimä suora. Mutta tämä ei ollutkaan vielä mitään tuleviin suoriin verrattuna - en vain tiennyt sitä vielä. Toki kartasta oli voinut päätellä jotakin.

Lintutornille vievä reitti kääntyi vasemmalle niin kuin Hyppylänlenkkikin.

Pitkospuut alkoivat jo metsätaipaleella.

Puusto pieneni ja harveni maaston muuttuessa suoksi.

Karpalot alkoivat olla syöntikelpoisia. Kaksi marjanpoimijaa osuikin reissun varrelle, ketään muita en kohdannut.

Tässä taulussa kerrottiin kapustarinnasta ja riekosta. Kuvien puhekuplissa oli hupaisia juttuja!

Kilpiaapa on pitkospuureiteistä pitävien unelmakohteita.

Suon erilaiset pintarakenteet ja ruskan taittamat sävyt hivelivät silmää saaden kulkijan pysähtelemään monet kerrat.

Reitti eteni taas pienen matkaa metsässä.

Ojan/puron ylityksen jälkeen pidin juomataukoa penkillä, jolta avautui taasen näkymä avosuolle.

Hyönteisten piirtäjät, Pelkosenniemen koulun eka- ja tokaluokkalaiset olivat retkeilleet Kilpiaavalla reilu viisi vuotta aiemmin.

Kilpiaapa on Suomen kymmenenneksi suurin aapasuo, ja se kuuluu Kemihaaran suot -nimiseen Natura 2000 -alueeseen.

Aloin olla perillä! Jatkoin ensin suoraan lintutornille ja palasin sitten tähän risteykseen, mistä poikkesin laavulle.

Lähes kahdeksan metriä korkea torni oli rakennettu haastavissa olosuhteissa ja nostettu paikoilleen keväällä 2025 taljojen, liinojen ja vinssin avulla. Näin kerrottiin Pelkosenniemen kunnan tiedotteessa 20.4.2025.

Tornissa oli tähystysaukkoja monen korkuisille retkeilijöille.

Kilpiaavan menoa ja meininkiä voi seurata livekamerasta. Kamera vaihtaa kuvakulmaa määrävälein. Kilpiaavan ympäristöstä voi siis saada käsitystä, vaikka ei kävisi paikan päällä. Tätä lausetta kirjoittaessa helmikuussa 2025 Kilpiaavan maisema on luminen, taivas pilvessä ja pakkanen -11.5°C.

Lintutornista pystyi ihastelemaan sekä Pyhän että Luoston maisemaprofiilia yhdellä kertaa. Ja maisemaa jäi vielä ylikin!

Pikkuhiljaa hiipinyt nälkä kannusti jatkamaan matkaa laavulle. Reitti laavulle oli hieman heinittynyt, mutta helppokulkuinen.

Tein pikkuruiset tulet ja pötköttelin eväiden nauttimisen jälkeen penkillä. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Lintutorni erottui taustalla tulisijan piisin oikealla puolella.

Näkymä Pyhä-Luoston maisemiin avautui laavultakin. Mikäs oli viipyillessä luonnon avaruuden äärellä! Paluumatkakin koitti ennen pitkää. Palasin lähtöruutuun samaa reittiä kuin olin Kilpiaavalle saapunut. Tänne on kyllä palattava.