Ukko-Luoston huippu Pyhä-Luoston kansallispuistossa
- mari-kaarinahiltun
- Jul 16
- 3 min read
Huippumaisemia Ukko-Luostolta kaikkiin ilmansuuntiin. Maisematuvasta on hyvä tähytä myös taivaalle!
Ajankohta: 12.7.2025
Lähtöpaikka: Luostontien päästä alkavan laskettelurinteiden pysäköintialueen luoteisnurkka. (Maastoreittien lähtöpaikan eli Luostonportin olin onnistunut vahingossa ohittamaan.)
Reitti: Ukko-Luoston huipun kautta kiertävä rengasreitti oli määritelty keskivaikeaksi korkeuserojen takia. Reitin voi kiertää niin myötä- kuin vastapäivään. Monen päätöksentekoon saattaa vaikuttaa se, haluaako nousta vai laskeutua 575 porrasta yhteen menoon. Reitti on suurelta osaltaan sorastettu. Karttaa ja maastoon se on merkitty sinisellä värillä. Reitti on hyvin viitoitettu.
Kesto: Reilu 2,5 tuntia + tauot.
Läksin patikoimaan punaisen pallukan kohdalta pysäköintialueen (harmaa) nurkalta, mistä olin kerran aiemmin lähtenyt kiertämään vaellusluontopolkua (vihreä reitti). Kiertosuunta oli nytkin siis vastapäivään.
Aivan ensimmäiseksi taivalsin P-merkistä katsottuna pysäköintialueen vasemmalle takanurkalle metsän laitaan. Asfalttiosuus oli siten kävelty alta pois heti alkajaisiksi sen sijaan, että se olisi kierroksen lopussa odottamassa.
Laskettelurinteen rakennuksia P-alueen kohdalla.
Pysäköintialueen nurkalta kipusin kohti metsää.
Reittivaihtoehtoja piisasi! Suuntasin Tikkalaavun ja maisematuvan kautta Ukko-Luostolle, jonne olisi opasviitan mukaan matkaa 4 kilometriä.
Ukko-Luoston reitti oli merkitty sinisin neliöin. Polku oli sorastettuna helppokulkuinen. Havumetsä suojasi auringonsäteiltä. Ajattelin olevan helpompi kiivetä metsän varjoisessa suojassa kuin avorinteessä.
Tikkalaavu sijaitsee 100 metriä sivussa Ukko-Luoston huipun reitiltä. Olin aikonut jättää piipahtamatta siellä, koska laavu sijaitsi selvästi alempana rinteessä. Kun laavun nurkkaa pilkotti siniselle reitille, niin poikkeaminen ei tuntunutkaan enää niin vaivalloiselta.
Tikkalaavu. Laavun kautta olisi voinut jatkaa rengasreittiä takaisin Luostolle. Tämä pieni rengasmatka saattaisi olla aivan mainio vaikkapa pikkulasten kanssa retkeileville.
Tikkalaavulta kipusin takaisin pääreitille. Nousu jatkui. Jyrkimpiin mäkiin oli rakennettu teräsportaat vaihtoehdoksi polulla kulkemiselle. Portaikon reunassa oli puulla katettu kaista helpottamaan koirien kulkua.
Rinteessä tuli kohdalle myös Pyhä-Luoston kansallispuiston raja.
Metsärajan lähestyessä ilmaantui näkyviin vuonna 2022 käyttöön otettu maisematupa. Hieman ennen tupaa haarautui oikealle reitti Torvisen tuvalle. Myös vaellusluontopolku kääntyi sinne suuntaan.
Merkki maisematuvan liepeillä kertoi siitä, että paikka on otollinen revontulten katseluun. Samanlaiset merkit olin nähnyt Pyhäjärvellä Astelin uimarannalla sekä Pyhän Tunturiaavalla.
Maisematuvan WC-rakennus.
Modernirakenteinen maisematupa palvelee päivätupana. Kattoikkunasta voi havainnoida vaikkapa tähtitaivasta tai revontulia. Niitä ei kyllä nyt heinäkuussa kannattanut jäädä tähyämään.
Tuvan ikkunoista avautuivat hulppeat näkymät eri ilmansuuntiin.
Vierasvihon perusteella tuvassa vieraillaan ahkerasti.
Tulisijan käytölle ei hellesäiden kynnyksellä ollut tarvetta. Kylmempään aikaan tulisijan äärellä on todennäköisesti hyvin mukava lämmitellä.
Tupatuokion jälkeen jatkui kipuaminen kohti Ukko-Luoston huippua. Reitti kulki edessä näkyvän maston ohi. Sitä ennen haarautui alempana vasemmalle polku, joka olisi vienyt laskettelurinteiden suuntaan ja sitä kautta lähtöpaikkaan.
Maston tuntumassa käännähdin toviksi ihastelemaan taakse jäävää maisemaa. Maisematupa erottui pikkuriikkisenä valkoisena pilkkuna metsässä sillä suunnalla, missä kuvan kaukainen polku sukeltaa metsään.
Nousun jatkuessa yllätyin jänösen näkemisestä. Mietin, että kunhan pääsisin ylös asti, selviäisi, olisiko jänis jäniksen vai talon kokoinen. Tunturissa kiivetessä kun on joskus vaikea hahmottaa kaukana olevien kohteiden mittakaavoja. No, mysteeri selvisi jo aiemmin, koskapa jänis otti ja loikki pois paikalta ihan jäniksen kokoisesti.
Seuraava mittakaava-arvoitus häämötti Ukko-Luoston korkeimmalle kurottuvalla kohdalla (514mmpy), nimittäin Ilmatieteen laitoksen säätutka. Hiljaisuus tunturiylängöllä oli erityisen puhuttelevaa ja sitä jäin vähän väliä kuuntelemaan. Usein tunturiylängöillä puhaltelee tuuli, mutta nyt liki tyynellä säällä ei kuulunut pienintäkään huminaa.
Kiirunaa en olisi hoksannut lainkaan, ellei se olisi liikahtanut rapistellen juuri, kun olin kulkemassa sen ohi. Nappasin kuvan ja jatkoin hissukseen matkaani. Kerrankin lintu, jonka ehdin kuvata.
Ukko-Luoston säätutka vihittiin käyttöön 20.9.2000. Lue lisää Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta.
Säätutkan toisella puolella erottui Lampivaara ja sen takana Pyhän tunturit. Pyhän ja Luoston tunturikeskusten välinen vaellusreitti on määritelty luontoon.fi - sivuston mukaan keskivaativaksi. Pituudeltaan reitti on 30km. Pyhä-Luoston alueen korkein huippu on Noitatunturilla (540mmpy).
Ukko-Luoston kartan edustalta haarautui vasemmalle pistopolku näköalapaikalle, minne oli matkaa 100 metriä. Kuvassa oikealle haarautui Luoston matkailukeskukseen vievä reitti.
Näköalapaikalla kelpasi pitää evästaukoa.
Opastauluista löytyi täydentävää tietoa tunturielämästä ja maantieteestä.
Oikein pitkän tähyämisen jälkeen pystyin tunnistamaan opastauluun nimettyjä maamerkkejä vaellusluontopolun varrelta.
Vähitellen tuli aika aloittaa laskeutuminen tunturin vastakkaiselle puolelle kohti Luoston matkailukeskusta.
Kulkua kivirakkaosuuksilla oli helpotettu rakentamalla kivistä portaat. Vaikuttava toteutus!
Ennen pitkää alkoivat maisemassa pilkottaa porraskaiteet.
Porrasosuuden yläpäässä oli yksi graffiti, liekö portaan rakentajan vai retkeilijän kirjaama. Jos ahkeruutta vaatii portaiden kipuaminen, niin rakentaminen varsinkin.
Portaikko oli tässä kohtaa sen verran jyrkkää, että asiasta varoitettiin erikseen kylteillä. Ukko-Luoston portaiden kiipeäjät eivät pääse helpolla, mutta kylläpä koetteli kinttuja laskeutuminenkin. Mikäli joku kaipaa lisää tunturiportaita, niin suosittelen lämpimästi Sotsonportin kierrosta Savukosken Kivitunturilla. Myös Pyhän Isokurussa voi käydä kipaisemassa vähän yli 200-askelmaiset sekä 475-askelmaiset portaat (lukemat sivustolta luontoon.fi).
Portaikon jälkeen oli jäljellä 1.4km loivasti alas viettävää ja lopussa tasamaastossa kulkevaa reittiä.
Tällä penkillä vietin viimeisen juomatauon. Ensimmäiset ihmiset koko reissulla kohtasin tällä polkuosuudella. Se ei ollut ihme, sillä olin lähtenyt liikkeelle hyvin varhain välttääkseni helteessä patikoimisen. Hyttysiä en tällä reissulla kohdannut lainkaan.
Sorastettu polku ristesi loppumatkasta soratien kanssa. Muistan aiemminkin ihmetelleeni tässä risteyksessä, että mihinkäs nyt. Suoraan jatkuva reitti voi opasteen mukaan Luoston keskukseen. Itse jatkoin vasemmalle. Soratietä ei tarvinnut kulkea pitkään, kun laskettelurinteiden pysäköintialue tulikin jo näköpiiriin.
Tänä kesänä on kiinnittänyt huomiota tupasvillojen paljous. Nämä tupasvillat ilahduttivat ojassa pysäköintialueen laidalla - hieno päätös muutenkin antoisalle reissulle!
Comments