Mainioita metsämaisemia ja uudenkarheita retkeilyrakenteita Korpilammen rannalla.
Ajankohta: 8.11.2024
Lähtöpaikka: Loppulan pysäköintialue, Korpiseläntie 2, Oulu.
Reitti: Korpilammen kierros on tasaisessa maastossa kulkeva rengasreitti, jonka suositeltu kulkusuunta on vastapäivään. Reitti kulki niin luonnontilaisilla poluilla, pitkospuilla kuin metsäteillä korpikuusikoissa, kuivissa kangasmetsissä ja pienen matkaa avosuollakin. Reitti oli viitoitettu osin kiintein ja osin vasta väliaikaisin merkein. Merkit auttoivat joka tapauksessa pysymään oikealla polulla metsissä, joissa risteili paljon muitakin polkuja. Korpilammen rannalta löytyivät monipuoliset retkeilyrakenteet laavuineen, puuliitereineen, tarkkailulavoineen ja kuivakäymälöineen.
Kesto: Noin kaksi tuntia + evästauko.
Korpilammen kierros oli merkitty lähtöpaikan opastaulun karttaan tummansinisellä. Lähtöpaikka oli Loppulan pysäköintialue. Samasta paikasta olisi päässyt myös Isokankaan kierrokselle (11,3km), Loppulan kierrokselle (4,2km) ja Loppulan esteettömälle elämyspolulle (1km). Korpilammen kierros valikoitui kohteeksi vajaa tunti ennen retken alkua. Reittivalintaan vaikutti oleellisesti se, että marraskuisena iltapäivänä ei ollut monta valoisaa tuntia käytettävissä ja se, että lähtöpaikka olisi helposti saavutettavissa.
Ajatus marraskuisesta retkestä Sanginjoen luonnonsuojelualueelle oli kytenyt ajatuksissa kotvasen, koska Oulun seutu oli vielä lumetonta. Eipä tullut mieleen, että jäätä saattaisi silti olla jo tuntuvasti! Sanginjoen retkeilyreiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta pysäköintialue aurataan talvella. Silloin Korpilammen kierroksen voi kiertää lumikengillä.
Loppulan pysäköintialueen laidalta löytyivät retkeilyalueen kartta ja opasviitat.
Korpilammen kierroksen suositeltu kiertosuunta oli vastapäivään, joten pysäköintialueen takanurkalta kulkevan metsätien alusta piti kääntymän oikealle.
Pian kävi selväksi, että polku olisi sangen jäinen niin kuin oli pysäköintialuekin.
Puiden katveessa (kuvan vasemmassa reunassa) oli jätelajittelupiste.
Pitkospuilla on tavallisesti leppoisaa kulkea, mutta tällä kertaa se oli ennemminkin jännittävää - vähän turhankin. Takaisinkin olisi voinut tietty kääntyä, mutta se ei tuntunut vaihtoehdolta. Oli vain sovitettava vauhti olosuhteisiin niin, ettei reitiltä suistumisia tai muita haavereita tulisi.
Kierros eteni vaihtelevissa metsämaastoissa, tässä kohtaa eräänlaisella koivukujalla.
Sanginjoen luonnonsuojelualueen pinta-ala on 2567 hehtaaria. Retkeilyreittejä on kaikkiaan reilu 40 kilometriä, joten valinnanvaraa on runsaasti. Lue lisää Sanginjoen retkeilyreiteistä.
Tässä kohtaa olisi pitänyt viimeistään päättää, lähteäkö Isokankaan kierrokselle. Matka jatkui kohti Korpilampea. Jospa ensi vuonna Isokankaalle!
Auringonlasku kultasi upeasti kangasmetsän.
Matkan varrelle osui joku opastaulukin. Nyt liikuttiin pyyn kanssa samassa ympäristössä.
Korpilampi idästä länteen nähtynä.
Mahdollisesti liukkaista pitkospuista varoitettiin viisaasti Korpilammen kierroksen tuotekortissa.
Korpilammen rannan tuntumassa oli uudenkarhea, ei ihan perinteisesti muotoiltu laavu.
Piipahdin ensimmäiseksi tarkkailulavalle. Sille on pienimpienkin retkeilijöiden helppo kavuta, koska porraskorkeus on hyvin maltillinen.
Korpilammen ruovikkoisilla rannoilla saattaa kevään tultua näkyä vesilintujen liikettä ihan toiseen malliin kuin nyt talven kynnyksellä. Nyt oli hiljaista.
Laavussa oli tilaa kahdelle tulisijalle ja suurelle joukolle ruokailijoita.
Retkiruoanlaittoon olisi ollut erinomaiset olosuhteet, mutta tällä kertaa ei ollut aikeita tulistella.
Eväät maistuivat pöydän ääressä istuskellen. Penkit eivät olleet keikuteltavaa mallia.
Kierros jatkui laavun takamaastoon. Parinsadan metrin jälkeen Isokankaan kierros yhtyi takaisin Korpilammen kierrokseen.
Tässä oli yksi tämänkertaisin reissun helpommista osuuksista - ei jäätä! Kaunistakin oli.
Korpilamminsuo. Suomaisemaan olisi ollut mahdollista pysähtyä syventymään maisemapenkillä istuen, mutta laskeva aurinko kannusti kipittämään eteenpäin.
Välillä oli pieni etappi metsätietä.
Loppumatkasta polku oli korotettu muuta maastoa ylemmäksi. Tämän voisi kuvitella olevan toimiva ratkaisu etenkin kevätaikaan, kun lumet muutoin sulaisivat kertyen helposti vesiuomiksi poluille.
Aurinko ei aivan ehtinyt taivaanrannan taakse ennen reissun kiertymistä takaisin lähtöpaikkaan. Maastossa näytti olevan vielä montakin retkeilijää ainakin autojen määrästä päätellen.
Loppulassa on kyllä monen mainion retken alkupiste!
Comments