Kullankaivuun historiaa pursuileva kangasmetsäreitti, jonka varrelta löytyvät mm. Kerkelän, Everstin ja Kaarle Kustaan kaivokset.
Ajankohta: 3.7.2024
Lähtöpaikka: Lähtöpaikka oli Saariselän ja Laanilan suunnasta ajaessa oikealla puolella 4-tietä. Ajomatkaa Saariselän eteläisemmästä nelostien risteyksestä tähän saakka oli vajaa 6km. Lähtöpaikan koordinaatit 68°22.482P, 027°21.811I.
Reitti: Laanilan Kultareitti oli maastoltaan helppokulkuinen janareitti, joka alkoi 4-tien varresta ja jatkui Kutturantielle. Pääosa reitistä kulki mäntykankailla. Korkeuseroja polulla ei juurikaan ollut. Yksi pienen puronylitys oli sellainen, jossa piti tällä kertaa riisua kengät jalasta kahlausta varten (edellisellä kerralla oli kuivempaa). Reitti oli merkitty keltaisin tolpin ja opasviitoin. Matkalla oli alueen kullankaivuuhistoriaan liittyviä kohteita infotauluineen.
Kesto: Noin kolme tuntia + pysähdykset.
Kultareitin lähtöpaikka 4-tien varressa oli selvästi viitoitettu. P-alue oli pienempi kuin Kutturantien päässä reittiä.
Opastauluilla oli taustanaan vaskoolit reitin historiaan sopien. Vaskooli on kullanhuuhdonnassa käytetty väline, jonka materiaali voi Wikipedian mukaan olla metallia, muovia, lasikuitua tai ennen vanhaan puuta. Reitin ensimmäinen vaskooli sisälsi Kultareitin kartan.
Reitti oli pääosin hyvin helppokulkuista. Keltaiset tolpat opastivat jatkamaan ensimmäisestä risteyksestä oikealle.
Parissa kohtaa reittiä piti vähän tuumailla ennen puron tai ojan tai tulvapaikan ylitystä. Olin kulkenut reitin kerran aiemmin, mutta mieleen ei jäänyt siltä reissulta mitään ylitettävää tai kahlattavaa. Ehkäpä kesäsateet olivat nyt tehneet tepposensa. Tästä kohti onnistuin selviytymään harppomalla kiviä pitkin.
Joltakin oli tippunut matkasta jonkinlainen rautaosa. Kävin kokeilemassa jo ruostumaan päässeen esineen nostamista, mutta maahan se jäi.
Polku kulki Kerkelän asuinkentän halki. Henry Kerkelä oli aikoinaan keskeinen hahmo alueen kultakaivostoiminnassa. Hän rakensi 1900-luvun alussa kaksi taloa ja ulkorakennuksia Hangasojan lähettyville. Kentällä on nykyisin näkyvissä kämppien pohjat sekä maakellari. Tällaisia tietoja löytyi sivustolta kultahippu.fi.
Matkan varrella oli aitauksin suojattuja kaivoskuiluja, joista Kerkelän kuilu oli ensimmäinen.
Nettilähteiden mukaan kuilulla oli syvyyttä 50 metriä.
Kerkelän kuilun luota poikkesin 150 metriä kvartsikalliolle. Mieluummin kuljinkin maan pinnan suuntaisesti kuin kymmeniä metrejä maan sisään.
Lähellä kvartsikalliota oli hieno metsälaikku.
Laanilan kvartsikalliot olivat olleet kullanetsijöiden huomion kohteena jo 1800-luvun lopulta lähtien.
Kvartsi on hyvin yleinen hohkasilikaattimineraali maankuoressa, ja se on tärkeä kivilajeja muodostava mineraali. Kemialliselta koostumukseltaan se on piidioksidia (SiO²). Näin kerrottiin Wikipediassa.
Kvartsikallion juurella solisi puro, jota tyydyin ihastelemaan vain kallion päältä.
Matkanteko jatku pääreitillä. Risteyskohdissa keltaiset puutolpat opastivat oikeaan suuntaan - tässä kohtaa vasemmalle.
Koko retkelle tuli mittaa vähän vajaat 9km, kun mukaan laski poikkeamiset matkan varrella. Tässä kohtaa piipahdin tutustumaan Kuivakurun huuhtomolaitokseen.
Huuhtomolaitoksesta oli jäljellä jäänteitä, joiden käyttötarkoituksia en pystynyt päättelemään. Kottikärryt kyllä tunnistin.
Kuivakurulle oli kaivettu aikoinaan 200 m pitkä kanava, rakennettu kiskot, huuhdontalaitos murskaamoineen ja kaivosrakennuksia.
Tolosjokinäkymää huuhtomalaitoksen kohdalla pohjoisen suuntaan. Eväspaikka oli tällä rannalla. Likellä olisi ollut myös tulistelupaikka, mutta en ryhtynyt tällä kertaa tulentekoon.
Revityt koivujen kyljet ovat aina yhtä surullinen näky.
Palattuani 0,4km takaisin huuhtomolaitokselta tuli pian kohdalle tällainen aukea, jolla kasvoi urheita pikku männyntaimia. Mitä lie tällä kohtaa tehty aiemmin.
Reitti jatkui upeaan kangasmetsään.
Sitten edessä alkoi avautua näkymä soraiseen laaksoon, jossa näytti olevan edelleen jonkinlaista kaivuutoimintaa.
Tämän vesiuoman kohdalla oli reissun toinen tuumailun paikka. Totesin, etten millään onnistuisi hyppäämään vauhditonta pituutta puron yli tai tekemään sellaista loikkaa, joka ei johtaisi kastumiseen tai tapaturmaan tai pahimmillaan molempiin. Yhtäkkiä äkkäsin, että puron voisi kahlata paljain jaloin. Vähän vaivalloistahan se oli, mutta ehdottomasti järkevintä, mitä keksin.
Ei kovinkaan kaukana kahluupaikasta ohitin Everstin kuilun, jolla oli ollut aikoinaan syvyyttä yli 50 metriä. Prospektor Oy:ssä oli osakkeenomistajina useita aikansa suurliikemiehiä ja politiikkoja. Eräs heistä oli Aulangon puiston ja kartanon rakentanut eversti Hugo Standertskjöld, jonka mukaan vuosina 1902 – 1905 Pikku-Hangasselässä toiminnassa ollut kaivos sai nimensä. Näin kerrottiin sivustolla kultahippu.fi.
Juomatauon paikka.
Kohtasin reitillä kaksi pyöräilijäpariskuntaa ja yhden pyöräilijäperheen, joka tuli vastaan tällä aukealla. Jalkaisin kulkevia ei kohdalle osunut.
Aloin lähestyä reitin viimeistä kaivosta, joka oli nimeltään Kaarle Kustaan kaivos. Jo Everstin kaivoksen yhteydessä mainitun Hugo Standertskjöldin veli oli insinööri ja rautateiden liikennepäällikön apulainen Carl-Gustaf, jonka mukaan Kutturan tien läheisyydessä oleva kaivos oli saanut nimensä. Carl-Gustavkin oli osakkaana kultayhtiössä.
Tämänkin kaivoskuilun suu oli suojattu aitauksella, jonka yli ylettyi kuvaamaan.
Kaarle Kustaan kaivos oli lähellä tietä. Kultareitin varsinaiselle lähtö-/saapumispaikalle pääsi jatkamalla 200 metriä tien suuntaisesti metsässä kulkevaa polkua.
Kultareitti päättyi suurelle, asfaltoidulle P-alueelle, jolta löytyivät vastaavat opasteet karttoineen kuin 4-tien varrellakin oli ollut. Kultareittiä voi suositella kaikille, jotka haluavat kokemuksellisen katsauksen seudun kullankaivuuhistoriaan ja/tai jotka haluavat retkeillä nousematta tai laskeutumatta minnekään erityisen ylös tai alas. Tältä P-paikalta ei ole sitten kuin reilun 10km ajomatka Cafea Gufihtarille, jota voi lämpimästi suositella (avoinna kesäaikaan).
コメント