Helposti saavutettava päiväretkikohde Pallastunturien ja Pallasjärven tuntumassa.
Ajankohta: 29.9.2024
Lähtöpaikka: P-alue Pallasjärventien varressa aika tarkalleen 2km Pallastunturin risteyksestä Pallasjärvelle päin. Koordinaatit 68°00.375 P, 024°07.884 I.
Reitti: Reitti oli vähitellen tunturin rinnettä nousevaa, monin paikoin kivikkoista luonnonpolkua, joka oli alkumatkasta oranssein maalimerkein merkittyä. Polku haarautui sitten vasemmalle merkitystä reitistä kohti Lommoltunturin huippua.
Kesto: Noin kaksi tuntia.
P-alue Pallasjärventien varrella oli selvästi erottuva. Ohi oli tullut ajettua monesti ja ihmeteltyä, että mihinkähän ihmiset tältä paikalta suunnistavat. Reittejä lähtikin moneen suuntaan.
Pysäköintialueen nurkalta etelään läksivät Rauhalaan ja Mustakerolle vievät reitit. Noiden viittojen mukaisesti läksin etenemään.
Lommoltunturin rinne on upeaa nähtävää ja koettavaa talvisinkin, kun puut ovat tykkylumen kuorruttamia. Rinteeseen nousevaa polkua on pystynyt kulkemaan talvellakin kenkäpelillä ainakin joitakin satoja metrejä, mutta lumikengillä tai liukulumikengillä liikkuminen olisi toki ollut helpompaa. Jos kapealta talvipolulta (ei huolleta) polkaisee askeleenkaan sivuun, löytää itsensä helposti reittä myöten hankeen uponneena.
Reitin ainoat pitkokset osuivat kohdalle aivan alkumatkasta eikä niitä ollut kovin pitkästi.
Tässä kohtaa merkitty reitti kaarsi oikealle (korostin kuvassa oranssia maalimerkkiä juurakossa). Lommoltunturiin suoraan nouseva reitti jatkui vasemmalle ylös aiempaa kapeampana polkuna.
Taakse tuli katseltua monet kerran nousun aikana sen jälkeen, kun Pallastunturit alkoivat erottua maisemassa.
Tästä eteen osuneesta vimpaimesta oli vaikea löytää yksielitteistä tietoa. Kyse oli kaiketi jonkinlaisesta sää- tai muusta tutkimuslaitteistosta. Ylimmäisen osan kyljestä löytyi kaikenlaista käsin kirjoitettua tekstiä, mm. nimi Juha Mieto.
Syksyinen sää oli retkipäivänä kerrassaan upea, sen pystyi päättelemään ilman laitteistoakin. Aluskasvillisuus oli kuurassa yöpakkasen jäljiltä.
Metsä mataloitui sitä mukaa, kun tunturin huippu lähestyi.
Lommoltunturilta länteen näkyi suoaluetta ja sen takana Mustavaara.
Koillisessa alkoi avautua näkymä Pallasjärvelle.
Sadevesipuro oli jäätynyt yöpakkasella. Onneksi kuivaakin polkukaistaa riitti kuljettavaksi.
Lommoltunturin huipulla oli pari viehättävää lammikkoa. Näkymät avautuivat hulppeina jokaiseen ilmansuuntaan.
Etelän suunnassa näkyi Lommoltunturin matalampaa lakialuetta sekä Sammaltunturi ja Keimiötunturi, jonka juurella erottuivat puolestaan Keimiöjärvi ja vielä kauempana Jerisjärvi.
Pallasjärven uljaus laittaa huokailemaan pelkkää kuvaakin katsoessa. Kesällä 2024 suppailin helminauhamaisen saarijonon väliköstä Punaisellehiekalle. Siitä SUP-retkestä löytyy juttu täältä.
Lommoltunturin korkeudeksi on internetissä ilmoitettu 557-574mmpy lähteestä riippuen.
Taustalla Pallastuntureita.
Pallaskeron (oikealla) takana häämötti lumipeitteisenä Taivaskeron (809mmpy) huippu ja näiden vasemmalla puolella Laukukero. Taivaskerolta lähti olympiatuli Helsingin olympialaisiin vuonna 1952.
Kiertelin ihastelemassa näkymiä pitkän tovin. Suunnitelma oli myös ollut syödä eväät huipulla, mutta kova tuuli vei sen suunnitelman mukanaan.
Jos olisin ollut kauaskatseisempi tunturin huipulle saapuessani, olisin painanut mieleeni maamerkin tai -merkkejä, joiden avulla löytää oikea polku paluumatkalle lähtiessä. Aloittaessani laskeutumista läksin kulkemaan liiaksi oikealle enkä meinannut osua tullessa kulkemalleni polulle. Varsinaisesta eksymisestä ei ollut ihan puhtaasti kyse, kun Pallastunturien perusteella oli helppo pitää karkeaa suuntaa. Tuttu polkukin löytyi ennen pitkää.
Hyvä evästauon paikka oli tässä! Tuuli ei puistellut eväspussia eikä jäähdyttänyt termarin sisältöä sekunnissa. Maaruska viimeisteli maiseman yltäkylläisyyden.
Viimeisetkin ruskan värjäämät puut sirottelivat lehtiään polulle. Lommoltunturi ympäristöineen käy mielenkiintoisesta retkikohteesta ympäri vuoden! Tunturin huiputtaminen onnistuu ilman välineitä hangettomaan aikaan.
Comentarios