Leutsuvaara: merkitsemätön muttei merkityksetön luontopolku Kilpisjärvellä
- mari-kaarinahiltun
- Jul 19
- 2 min read
Updated: Jul 26
Upeita näkymiä Kilpisjärvelle, Saanalle sekä Norjan ja Ruotsin tuntureille.

Ajankohta: 17.7.2025
Lähtöpaikka: Suomen maanteiden korkein kohta Muotkatakka, jonka osoite on Käsivarrentie 13064, Enontekiö. Paikka sijaitsee valtatie 21 varressa noin 12km Kilpisjärven eteläpuolella. Löysin retkikuvauksen Leutsuvaaralle Kilpisjärven Retkeilykeskuksen sivuilta.
Reitti: Noin 1,1km pituista reittiä Leutsuvaaralle ei oltu merkitty, mutta maastossa näkyi niin selvät polut, että niitä seuraamalla pääsi perille. Joissakin kohdissa polkuvaihtoehtoja oli rinnakkain, valitsin tällöin yleensä eniten kuljetun näköisen. Polku oli kivikkoista ja joissakin yksittäisissä kohdissa kosteaa. Suomen maanteiden korkein kohta on 565,8 mmpy ja Leutsuvaaran huippu noin 740 mmpy eli nousumetrejä kertyi hieman reilu 170 metriä. Takaisin lähtöpaikalle palasin samaa reittiä, mitä oli kivunnut ylös, jolloin matkan kokonaispituus oli noin 2,2km.
Kesto: Reilu tunti ja vartti.
Lähtöpaikkaa eli Suomen maanteiden korkeinta kohtaa ei ollut vaikea löytää. Jokainen etelästä Kilpisjärvelle 21-tietä ajava kulkee tämän paikan kautta.

Suomen maanteiden korkeimman kohdan (Muotkatakka) kyltti Kilpisjärven suunnalta nähtynä.

Muotkatakan pysäköintirengas oli ainakin 17.7.2025 ahkerasti käytössä. Moni kävi katsomassa P-alueelta avautuvia maisemia sekä sotamuistomerkkiä. Osa läksi kipuamaan kuvan polkuja Leutsuvaaralle.

Vuonna 1945 päättyneen sodan viimeisiin vaiheisiin liittyvä muistomerkki.

Sotamuistomerkki oli pystytetty vuonna 1967.

Polku Leutsuvaaralle ei ollut merkitty, mutta reitin etenemistä pystyi hahmottamaan avorinteessä aivan kelvokkaasti. Ainakin eniten kuljetut polkuhaarat näyttivät vievän vaaran huipulle.

Polku oli enimmäkseen kivikkoista.

Helikopterin ropina sai etsiskelemään äänen lähdettä Alisen Kilpisjärven suunnalta. Kopteri oli laskeutumassa Kilpisjärven kentälle.

Leutsuvaaraa ei tarvinnut kivuta kovinkaan pitkälle, kun maisemat Kilpisjärven suuntaan alkoivat avautua. Kauimpana häämöttivät Norjan lumiset huiput.

Peuranvirna (Astragalus Frigidus) on LuontoPortin mukaan monivuotinen ruoho, joka kiipeää Enontekiön suurtuntureilla tunturinkuvetta paljakkavyöhykkeen alaosiin saakka. Oli uusi tuttavuus minulle tämä kasvi, jonka kukinta-aika on heinä-elokuussa.

Leutsuvaaran rinteillä oli välillä tasanteita, joista yhdellä oli erikoinen kiviasetelma.

Mikä lie tämän omalaatuisen kivi-ilmestyksen historia. Taustalla oikealla Saana, jolla myös on ainutlaatuinen profiili.

Äskeisen kiven voi nyt vielä erottaa kaukaisuudessa polun näkyvän osan päässä. Taustalla Kilpisjärventie.

Leutsuvaaralta voi nähdä sekä Ruotsin että Norjan tuntureille.

Polulla oli pari hyvin lyhyttä jyrkempää kohtaa, joissa teki mieli ottaa vähän tukea käsilläkin. Vaarallisiksi en niitäkään kohtia sanoisi - sellaisessa paikassa olisin kääntynyt kyllä takaisin kesken matkan. Nämä tasanneosuudet olivat paljon pidempiä kuin jyrkimmät kohdat.

Polku nousi oikealle ylös solan reunasta.

Ennen huippua oli ylitettävänä pieni notko.

Näkymää Kilpisjärventien eteläiseen suuntaan. Kuvassa lähimpänä vesistönä Mukkajärvi, jota Suomen ja Ruotsin raja halkoo.

Leutsuvaaran huipulla huomasin kaksi metallitappia, joille en keksinyt muuta käyttöä kuin kompastumisen - se jäi onneksi kokeilematta.

Näkymiä Ruotsin puolelle.

Kilpisjärven mahtava Saana (1029mmpy). Saanan huippu sijaitsee 556 metriä korkeammalla kuin Kilpisjärven pinta, sanoo Wikipedia.

Maisemat Saanan suuntaan olivat huikeat paluumatkallakin. Päästäkseen ihastelemaan Saanaa etäältä, ei tarvitse kivuta Leutsuvaaraa aivan huipulle saakka. Huipulta toki aukeavat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin ja ihan ulkomaille asti.

Σχόλια