SUP-melontaa Kilpisjärvellä

SUP-melontaretki peilityynellä Kilpisjärvellä upeiden tunturimaisemien ympäröimänä.

---

Ajankohta: 18.7.2025

Lähtöpaikka: Kilpisjärven retkeilykeskuksen ranta, Kilpisjärventie 14678, Kilpisjärvi.

Reitti: Seurailin Kilpisjärven rantaviivaa kaakkoon. Koetin pysyä mahdollisimman lähellä rantaa, mutta kaatumisen välttämiseksi riittävän kaukana kivimatalikoista. Ne ulottuivat välillä yllättävänkin pitkälle. Rantautumiset merkitsivät kivikoissa seikkailemista ja kahlaamista. Pitäväpohjaisilla tossuilla oli erityisesti siinä vaiheessa käyttöä.

Kesto: Noin tunti + tauot.

Turvallisuus: SUP-retkeilyn turvallisuutta käsittelevän blogikirjoitukseni voit lukea täältä.

---

Olin edellisenä päivänä käynyt etsiskelemässä mahdollisia paikkoja vesille lähtöön. Parhaaksi löytämistäni osoittautui ranta, josta lähtevät myös laivat M/S Malla ja M/S Maria Kolmen valtakunnan rajapyykille. Vaikka aurinko oli noussut jo toukokuussa, Saana varjosi vielä laivarantaa. Sen sijaan Pikku-Malla kylpi auringonvalossa.

Sorakivipohjainen veneluiska sopi lähtöön hyvin. Rannalla oli suuri parkkipaikka, mutta leiriytymis- ja yöpymiskielto. Minun ei tarvinnut siis pelätä herättäväni ketään. Olin nimittäin liikkeellä jo ennen kuutta aamulla, jotta tuuliolot olisivat tarpeeksi pitkään hyvät. Kääntöpuolena oli vasta noin +10 Celsiusasteessa keikkuva lämpötila lähtiessä. Kilpisjärven vesi oli kylmähköä, mutta uimareitakin näin polskivan rannassa edellisenä päivänä.

Pienet inisijät ilmoittautuivat matkaseuraksi jo lautaa täyttäessä. Harmikseni en ollut muistanut varautua hyttysiin.

M/S Maria osui järveltä otettuun kuvaan kokonaan, mutta M/S Mallasta näkyy vain osa niin kuin myös taustan täyttävästä Saanasta (1029mmpy).

Saanan varjo ulottui pitkälle. En tiennyt, mihin saakka meloisin, mutta päivänpaisteeseen saakka halusin päästä, jos vain suinkin. Matkanteko jännitti jonkin verran. Tyyni sää helpotti kulkua. Kirkasvetisen järven kivikoita oli suht helppo seurata. Ne kyllä herättivät samantapaista jännityksensekaista kunnioitusta kuin Inarijärven kivikot.

Tämä niemennokka valikoitui ehdolle taukopaikaksi. Kiersin niemenkärkeä ympäri löytääkseni helpoimman kohdan maihinnousun yrittämiseen.

Aurinko alkoi pilkotella Saanan takaa. Kilpisjärven pohjakivikko erottui selvästi.

Rantautuminen onnistui! Matalikkopaikoissa matkalla erottuivat hyvin kivet, joita oli hiottu veneenpohjilla.

Pidin pitkän tauon aamupalan merkeissä. Näistä maisemista ei ollut kiire pois. Pian auringonsäteet ulottuivat tällekin kivelle.

Aamunkajoa.

Ennen pitkää koko niemenkärki kylpi auringonvalossa.

Jo menomatkalla olin huomannut pienen hiekkarannan, johon päätin käydä paluumatkalla tutustumassa lähemmin. Maisemat olivat tälläkin rannalla mieleenpainuvat. Silti eniten huomiota vei hirveä hyttyshyökkäys, joka erottuu kuvastakin. Lentävä joukkio seurasi sitten sitkeästi mukana koko loppumatkan ajan. Aiemmin hyttysjoukko oli sentään jäänyt rantaan, kun olin lipunut järvelle.

Hiekkaranta oli kapea kaistale, jolle päästääkseen piti koluta rantakivikon läpi. Oli se sen arvoista. Hyttysistäkin huolimatta.

Tyyni sää jatkui paluumatkankin ajan - itse asiassa sitä riitti puolille päivin. Silloin oli jo lämmintäkin +24 astetta. En palellut meloessa, mutta sen verran kylmää aamuinen järvi kuitenkin oli hohkanut, että jälkikäteen piti lämmitellä. Mieltä puolestaan lämmitti kaikki se, mitä olin saanut pitkään haaveissa olleella retkellä nähdä ja kokea.

Auringonvalo ulottui jo laivarantaankin, kun palasin maihin.

Istuin pitkän tovin rannassa laudan kuivumista odotellessa. Autossa oli onneksi vaatetusta, jolla pystyin suojautumaan hyttysiltä. Järvimaisemaa olisi voinut tuijotella loputtomiin.