Monenlaisen maiseman reitti Saralammen kautta laavupaikalle ja takaisin.
Ajankohta: 30.10.2022
Lähtöpaikka: Autoilin metsätielle Kantatie 1103 kohdalta. Soratie kaartoi talon jälkeen oikealle ja sitten piti kääntyä kerran vasemmalle. Pysähtymispaikan koordinaatit näyttivät olevan 64 astetta 36.198 P, 024 astetta 38,635 I.
Reitti: Reitillä oli sekä metsätie-, metsäpolku- että pitkospuuosuuksia. Metsäpolku oli paikoin hyvinkin kivikkoista. Sähkölinjan osuudella oli loivaa nousua ja laskua sekä Jylhänkalliolla pikkuisen kivuttavaa, mutta muuten reitti kulki tasaisessa maastossa.
Kesto: Vajaa 1,5 tuntia + nuotiopaikalla vietetty aika.
Raahen Seudussa kerrottiin 23.9.2022 seuraavaa: Mattilanperän, Kopsan ja Ylipään suunnalla muinaiskohteita yhdistää 30 kilometrin reitti, joka käy Pattijoen Ylipäässä Kallioperältä Kastellinperälle, Yhteisellekankaalle, Luolakankaalle, Hautakankaalle ja ylitettyään Malmitien johtaa Jylhänharjulle, Saranevalle, Pirttimaanmäelle ja palaa Ylipäähän Mäntyselkää pitkin.
Olin jo pitkään haeskellut karttaa Raahen muinaispoluista luettuani Raahen Seudun uutisointeja aiheesta. Nyt osuin lukemaan netistä Saranevan pitkospuutalkoista, joita oli pidetty aiemmin lokakuussa. Talkoolaisille oli selostettu kulku vanhalta soramontulta lähtevälle reitille, jota itsekin läksin etsimään. Ja löytyihän se!
Soramonttuaukiolle mahtui parkkeeraamaan. Aukion laidalla oli pieni lampi tai lammikko.
Läksin tallustamaan aukion perukalta lähtevää tietä hieman epävarmoin mielin, koska reittimerkintöjä ei osunut näköpiiriin.
Tämän lappusen näkeminen jonkin matkan päässä varmisti sen, että olin oikealla reitillä - tosin muutaman viikon myöhässä talkoita ajatellen.
Tässä kohtaa piti hetki aprikoida. Valitsin vasemmalle haarautuvan reitin, vaikka se vetiseltä näyttikin.
Netistä olin onneksi lukenut, että metsätiellä saattaisi olla märkää. Kerrankin oli kumisaappaat oikeaan aikaan jaloissa ja oikeissa jaloissakin vielä.
Pahimmat lätäköt sivuutin kiertopolkua pitkin.
Metsätie vei sähkölinjalle, jonka oikeaa laitaa seuraamalla pääsi Saranevalle. Puissa oli keltaisia maalimerkkejä opasteena.
Nevalle tullessa erottuivat upouudet pitkospuut sähkölinjan vastakkaisella puolella.
Pitkospuuosuuden alkupäässä oli kierrätysmateriaalista valmistettu tulipaikka. En pysähtynyt vielä tässä kohtaa.
Matka eteni kohti auringonnousua.
Saralammen rantaan ei ollut pitkä matka poiketa.
Lammella oli kelpo paikka istahtaa ihailemaan auringonnousua ja maisemaa.
Matka jatkui varjon puolella ilman eksymisvaaraa.
Naavan löytyminen on aina ilonaihe.
Reitti eteni Saranevalta pienen metsäkaistaleen takana häämöttävälle Jylhänkalliolle.
Nousua oli joitakin metrejä. Kallioalue oli kyllä häkellyttävä ilmestys Raahen muuten kokolailla tasaisissa maisemissa. Ympäristöä piti pysähdellä tämän tästä ihailemaan.
Jylhänkallio on määritelty kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Paikalla on kaksi kivirakennetta, joita en kalliolla kulkiessani tiennyt vielä etsiä vaan luin asiasta jälkikäteen.
Kivikossa olevan kivivallin koko on 5,5 x 8 m. Vallin leveys on noin 1 m ja korkeus noin 50 cm. Sen luoteispuolella on soikeahko kivikehä, jonka ala on noin 5 x 7,5 m ja korkeus noin 25 cm. Lisäksi kivikossa on epämääräisiä kuoppia.
Kallion korkeimmalta kohdalta löytyi tuoreempi rakennelma.
Reitin laskeutuessa alas kalliolta tuli kohdalle risteys, josta vasemmalle kääntymällä olisin päässyt Mattilanperälle. Käännyin oikealle, mutta kyllä tuo toinenkin suunta pitää käydä joskus tutkimassa.
Jonnekin oli matkaa 3,87 kilometriä. Laavuille oli paljon lyhyempi matka - nehän näkyivätkin jo!
Laavupari. Vasemmalla oli makuusali ja oikealla tuvan puoli.
Pöydän ympärillä oli istumapaikkoja suuremmallekin retkikunnalle.
Styroxinpalaan oli raapustettu tervetulotoivotus. Kiitos vain!
Puuliiteristä löytyivät kirves, hakkuupölkky ja puita, joten tulentekoonhan sitä piti ryhtyä.
Laavun lähettyviltä olisi päässyt vaikka minne.
En lähtenyt enempiä seikkailemaan vaan palasin laavulta tuttuja jälkiä takaisin lähtöruutuun. Sinne suuntaan opastavassa viitassa (punertavat täplät) luki Haapola.
Jylhänkalliolla on kuulemma aikoinaan käyty laskemassa mäkeä. Nytkin piti olla tarkkana märällä kalliolla, ettei muuttunut mäenlaskuksi meno. Vesilätäkössä oli yöpakkasen jäljiltä jääpeite.
Jäkäläpampuloita.
Saranevan laidalla oleva varoitus oli aivan aiheellinen, sillä pitkokset olisivat voineet olla hyvinkin liukkaita pakkasyön jälkeen. Tällä kertaa eivät olleet.
Aurinko nousi lokakuun lopussa vielä sen verran korkealle, että se yletti valaisemaan koko Saralammen.