Matkan varrella osui myös muinaisjäännös ja laavupari sekä satoja metrejä pitkospuita.
Ajankohta: 3.6.2023
Lähtöpaikka: Mattilanperäntie 716, Raahe. Lähtöpaikalle oli helpointa saapua 88-tieltä kääntymällä Kopsassa Laivakankaan kaivoksen risteyksestä Mattilaperäntielle.
Reitti: Reitti oli janareitti, joka oli merkitty keltaisin maalimerkein sekä viitoin, joiden uusiminen oli aloitettu. Korkeuseroja oli maltillisesti. Jylhänkalliolle saakka reitti oli vanhaa, jonkin verran kivikkoista metsätietä ja kallioalueen jälkeen pitkospolkua. Laavujen liepeillä oli kivikkoista tannerta.
Kesto: Vajaat kaksi tuntia
Kopsan ja Laivakankaan suunnasta tullessa Jylhän risteys näytti tältä. Luontopolun lähtöpaikalla oli vastikään sorastettu pieni parkkialue.
Opasviitta näytti upouudelta.
Reitti Jylhänkalliolle saakka oli vanhaa metsätietä, jolle ei autoilla ole pääsyä - siitä pitivät esteeksi asetetut kivenmurikat huolen.
Mustikka kukki iloisesti.
Reitti kulki harvennushakkuualueen kautta. Matkan varrelle osui myös yksi kesämökki.
Polun varrelle oli putkahtanut muutama korvasieni.
Keltaisen tolpan liepeiltä haarautui muutaman metrin pituinen polku oikealle pienelle mäennyppylälle.
Paikka osoittautui muinaisjäännökseksi.
Jylhänkallion liepeillä on muitakin Museoviraston suojelemia muinaisjäännöksiä.
Polkujen risteyksistä ja viitoituksista päätellen Mattilanperällä on runsas reitistö. Uudet viitoitukset olivat tekeillä.
Kaksi polun varrella olevaa muurahaispesää oli kokenut kovia. Mieleen tuli, olisiko kontio käynyt kuopaisemassa muurahaisten asuinsijaa.
Maasto muuttui hyvin kivikkoiseksi vähän ennen laavuja, jotka pilkistivät puiden takaa vasemmalla.
Oikeanpuoleisessa laavussa luki Mattilanperä ja vasemmanpuoleisessa Jylhä. Puuliiteri oli tyhjähkö, mutta uudet rangat odottelivat pätkityksi tulemista. Vasemmalla taustalla pilkotti puucee.
Laavuille poikkeamisen jälkeen palasin pienen matkaa takaisin päin ja jatkoin Haapolan viitan osoittamaan suuntaan Jylhänkalliolle.
Kalliolta näkee vieläkin huikean kauas, vaikka puusto onkin pitkälti peittänyt näkymiä.
Jäkälät olivat asettuneet kallionkoloihin ja syvennyksiin.
Siirtolohkareelle en alkanut kipuamaan, vaikka portaat sinne houkuttelivatkin.
Polku laskeutui vähitellen kohti Saranevaa.
Kallion tuntumassa viihtyi naava.
Pienen metsäkaistaleen jälkeen matka jatkui pitkoksia pitkin.
Pitkokset Saranevalle rakennettiin viime syksynä Lasikankaan kyläyhdistys ry:n järjestämillä talkoilla. Pitkospuista on ollut jo monelle iloa - niin ovat reittiä kulkeneet kertoneet!
Tälle hempeänväriselle suokukalle piti etsiä nimi reissun jälkeen netistä.
Kukan nimi olikin suokukka!
Suopursu sen sijaan ei vielä kukkinut, mutta oli lupaavasti nupulla.
Saralampi ja viime vuonna rakennettu laituri.
Lammella oli hiljaista. Yksi västäräkki kävi lähettyvillä, mutta oli liian vikkelä kuvattavakseni.
Vesimittari nautti pintajännityksestä.
Saralammen rannalla kului pitkä tovi ennen paluumatkaa. Hyvä oli kulkijan olla.
