Metsiä, järviä, perinnemaisemia ja karhunpesä - kaikki yhdellä kierroksella.
Ajankohta: 12.6.2021
Lähtöpaikka: Rantasenjärven lintutorni, Läntisrannantie 92, Vihanti, Raahe.
Matka: Varsinainen polku on 5km pituinen rengasreitti. Lintutornin P-paikalta on polun lähtöpisteelle matkaa 400m. Korkeuserot reitillä ovat matillisia.
Kesto: Noin kaksi tuntia.
Reittimerkinnät: Valkoiset maalimerkit ja puiset viitat.
Luonnosta löytyvä erikoisuus: Karhunpesä.
Ihmisen tekemää: Läntisrannassa mm. lintutorni, kota, laituri, kuntoilulaitteet, kuivakäymälä. Myllykoskella laavu, nuotiopaikka ja puuliiteri. Polun varrelta löytyvät myös tervahaudat.
Läntisrannan virkistysalueeseen kuuluva lintutorni sijaitsee Rantasenjörven rannalla Vihannissa. Pysäköintitilaa on runsaasti.
Luonto- ja perinnepolun kartta löytyy P-alueen reunalta.
Lintutornin ympäristössä eivät tekemisen ja oleilun mahdollisuudet ihan heti lopu! Hyvin hoidetulta alueelta löytyvät mm. kota, istumapaikoin varustettu laituri sekä kuntoilulaitteita. Hulppea kuivakäymälä ansaitsee tulla erikseen mainituksi.
Lintutornin suojista on oivallista tähyillä Rantasenjärvelle.
Luonto- ja perinnepolulle päästäkseni kävelin 400m matkan Läntisrannantietä. Lintutornin risteyksessä oli opastus tälle taipaleelle.
Tien varressa kukkivat pihlajat, puolukat, suopursut, niittyleinikit ja monet muut.
Polun lähtöpaikka löytyi kuusipuiden suojista oikealta puolelta Läntisrannantietä. Reitti on merkitty valkoisin nelikulmaisin maalimerkein sekä viitoin. Läksin kulkemaan polkua kartan mallin mukaisesti myötäpäivään eli kohti Myllykoskea. Hyttyslauma ilmaantui matkaseuraksi lupaa kyselemättä.
Naavaa.
Polun pohja vaihteli tasaisesta juurakkoiseen ja kiviseen.
Reitin varrella olevat infotaulut valottivat mm. metsänhoitoa.
Luontopolku kierteli hyvin erilaisten ja eri-ikäisten metsien kautta.
Perinnemaisemaa.
Katajaakin kasvaa reitin varrella.
Myllykosken laavu on suojassa puiden siimeksessä. Vielä 1900-luvun alkuvuosina paikalla toimi mylly, joka sai vetensä Särkijärvestä ja lähialueen soilta. Näin kertoi infotaulu.
Purouomasta kuului vain hyvin vieno solina veden ollessa vähissä.
Näin koristeellista tulisijaa en ollut aiemmin maastossa nähnytkään!
Myllykoskelta palasin 200m takaisin päin ja käännyin Särkijärven suuntaan.
Metsätähti on Ruotsin Värmlannin maakuntakukka (sanoo Wikipedia). Kauniilta se näyttää vihantilaisessakin metsässä.
Haapalan tervahauta. Infotaulun mukaan Heikki Haapala toimitti 1750- ja 1760-luvuilla vuosittain yli 30 tynnyriä tervaa Raaheen. Vihannin tervaa vietiin Raahen telakoille ja Raahen kautta vientiin.
Tässä risteyksessä piti hetki aprikoida. Valitsin ylämäkeen nousevan polun. Ratkaisu osoittautui oikeaksi seuraavan valkoisen maalimerkin löytyessä mäeltä.
Polku kulki jonkun matkaa Särkijärven rantamaisemissa.
Järveltä lienee käynyt aikamoinen tuulenpuuska, kun puita oli kaatunut nipussa.
Suopursuille ei sitä vastoin ollut käynyt kuinkaan.
Polku kääntyi rannasta hakkuuaukealle. Etenin maalimerkkien opastamana jonkin matkaa, mutta sitten en hoksannut niitä enää missään. Polkuakaan en erottanut myllerretyssä maastossa. Karttaa tutkiskeltuani päätin kokeilla suunnistamista suoraan aukean yli.
Olin jo lähes toisella puolella aukeaa osuessani taas reitille. Kenties olin kulkenut vain muutamia metrejä sivussa polulta. Tiesin, etten ollut missään vaiheessa totaalisesti eksyksissä, koska järven rannasta mieleen painamani kiinnekohdat näkyivät yhä. Silti olisin voinut halata tätä maalimerkkipuuta. Ensin olisi vain pitänyt karsia enimmät oksat raapimasta.
Pienen niittyaukean kautta olin kulkenut jo menomatkalla (pieni viitta). Paluumatkalla käännyin Kukkosen viitan osoittamaan suuntaan.
Infotaulu kertoi luontopolun varrella olevan kaksi perinnemaisemaa, Haapalan ja Kukkolan. Haapalan maisemapolulla kukki mesimarja.
Mäkelän karhunpesässä oli asukas yhtenä talvena 2000-luvun alussa. Toivoin infotaulun tiedon olevan ajan tasalla mennessäni kurkistelemaan pesälle. Vaan eipä ne taida karhut majailla talviasunnoissaan enää kesäkuussa.
Kukkolan perinnemaisemaa lähellä rengasreitin alku- ja loppupäätä.
Tämä perinnemaiseman kukka ei kertonut nimeään.
Oli hienoa nähdä, miten paikallishistoriaa ja perinnemaisemia vaalitaan. Metsäkurjenpolvi piti omalta osaltaan perinteitä yllä.
