Parrinkallioilta näkyy Taskuun asti.
Ajankohta: 28.5.2022
Lähtöpaikka: SF Caravan Lohenpyrstö, Lohenpyrstöntie 53, Raahe
Reitti: Parrin polku kulkee metsäisissä maisemissa karavaanarialueen laidalta Mikonkarinlahden pohjukkaan Parrin- eli Mansikkakalliolle, mistä voi tähyillä vaikka Taskun pookille asti. Loppumatkan kipuaminen polveileville kallioille oli jo pienehkö ponnistus muuten suht tasaisessa maastossa.
Kesto: Vajaa puoli tuntia
Mikonkarin retkeilykartta löytyy sivustolta raahe.fi. Parrin polku on merkitty karttaan punaisella. Tämän kartan kuvasin Parrin polun ja Rivin reitin risteyksessä.
Parrin polun lähtöpaikka löytyi karavaanarialueen kaakkoisnurkalta. Patikoin nuolten osoittamaan suuntaan toimistorakennuksen oikealta puolelta ja sen jälkeen autoradan vasemmalta puolelta alueen perälle metsän reunaan. (Pattijoen ulkoilureitti kiersi aiemmin alueen rannan kautta, mutta se reitti ei ole enää käytössä.)
Karavaanarialueen perukalta löytyi Parrin polun opaste ja vaaleanpunainen Huokausten silta. Näin hempeää aloitusta harvalla polulla tapaa!
Polku oli merkitty punaisin maalimerkein ja punapäisin tolpin.
Rivin reitin ja Parrin polun risteyksestä matka jatkui suoraan eteenpäin.
Muutama mustikankukka väritti polunvartta.
Ympäröivä maisema vaihtui kuusimetsäksi.
Polku saapui Mikonkarintien varteen.
Tienvartta piti kävellä joitakin kymmeniä metrejä vasemmalle. Parrin kallioiden opaste näkyi tien oikeassa reunassa vähän ennen mäen huippukohtaa.
Parrinkalliot, Mikonkarintie 48. Pysäköintimahdollisuutta Parrinkallioiden kohdalla ei ole. (Lähin pysäköintipaikka on Mikonkarin uimarannan kohdalla.)
Raahen kaupunki oli järjestänyt kallioiden lähettyville jätehuollon.
Kallioille kiivetessä kannatti pitää katse askelissa. Kivet olivat sateen jäljiltä liukkaita.
Näkymää Parrinkallioilta etelään.
Lännessä erottui Mikonkarin kärki ja kauempana Taskun saari pookeineen. Merijäätä näkyi enää hyvin kaukana.
Näkymää pohjoisen suuntaan. Geokätköilijöiden sivuston (geocaching.com) mukaan Parrinkallioilla on korkeutta kymmenisen metriä merenpinnasta.
Kalliolta löytyi hyvä paikka evästauollekin. Kevätlämpöisessä säässä oli hyvä istuskella ja syventyä maisemiin linnunlaulun säestyksellä.
Kalliorinteen kuusissa kasvoi huomiota herättävän paljon käpyjä!
Huomiota kiinnitti myös runsas naavan/lupon määrä, kun auringonvalo leikitteli puiden oksistossa takaisin Mikonkarintielle palatessani.
