Metsä- ja peltomaisemissa kiertelevä polku Pattijoen rannalta metsäkirkon kautta Mikonkariin.
Ajankohta: 28.5.2022
Lähtöpaikka: Leiritie 51-81, Raahe (tai Mikonkarin uimarannan P-paikka, Lohenpyrstöntie, Raahe)
Reitti: Rivin reitti on janareitti, joka on kätevä kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Suurin osa reitistä on luonnontilaista metsäpolkua. Pieniä metsätiepätkiä on välillä. Maastossa on pienen pieniä korkeuseroja parissa kohtaa.
Aika: Noin tunti
Rivin reitti oli merkitty upouuteen Mikonkarin retkeilyalueen karttaan sinisellä. Reitti on osa historiaan siirtynyttä Pattijoen ulkoilureittiä. Retkeilyalueen kartta löytyy digitaalisena sivustolta raahe.fi, mistä sen voi myös tulostaa.
Kuljin reitin idästä länteen eli kartassa näkyvän punaisen rastin kohdalta A-kirjaimen kohdalle Lohenpyrstöntien varteen. B-kirjaimen kohdalla Rivin reitti risteää Parrin polun kanssa.
Pattijoen pohjoishaaran rantaan pääsin patikoimalla noin 400 metriä polkua partiolaisten leirikämpän ja metsäkirkon kohdalta. Metsäkirkolle saakka pääsee autolla.
Pattijoen pohjoishaara.
Vastarannalla kasvoi rentukoita. Joen yli on suunnitteilla silta. Suunnitelman toteutuessa Rivin reitti tulisi jatkumaan Rivin venesatamaan saakka.
Näkymä joelta polun alkuun oli tämän näköinen.
Polun alkupäässä oli kaksi ojanylitystä. Kummassakin paikassa oli astinlauta ylitystä varten. Ne löytyivät pienen matkan päästä polusta, toisessa ojassa oikealta ja toisessa vasemmalta. Siniset maalimerkit opastivat pysymään reitillä.
Pieni pitkospuureitti vei kosteikkoalueen läpi.
Sade oli kastellut keväisen pajun.
Lehtimetsä oli alkanut hienoisesti vihertää.
Polku yhtyi metsäkirkon ohi vievään metsätiehen.
Pattijoen metsäkirkko valmistui vuonna 1995 partiolaisten toimesta. Se on nimetty Elävän tulen, veden ja valon kirkoksi.
Rivin reitti jatkui Leiritietä pitkin.
Parinsadan metrin jälkeen käännyin tieltä oikealle.
Yksin ei tarvinnut metsässä olla, joskaan visertäjät eivät tulleet näkösälle.
Mietin, miten ihmeen paksuja läskipyörien renkaat voivat olla! Vai liekö tuosta sittenkin kulkenut traktori.
Reitin varrelle oli jätetty viitta edellisestä opastemallistosta. Hyvin se toimitti tehtäväänsä edelleen!
Polku ylitti metsätien. Pieni vasemmalle osoittava nuoli opasti muutaman sadan metrin päähän Matti Lepistön patsaspuistoon - sekin on tutustumisen arvoinen paikka!
Kataja oli nähnyt vehreimmät päivänsä.
Polku putkahti metsätielle, jota piti kulkea kuvan oikeassa laidassa näkyvään risteykseen asti ja kääntyä sitten vasemmalle. Opastus oli selvä.
Rantaan vievältä metsätieltä käännyin vasemmalle.
Polku kulki pientä penkkaa pitkin ja sukelsi sitten metsään.
Tuuli oli taivutellut lehtipuita.
Tällä kohtaa on keväisin aikamoisesti kierrettävää, ellei ole kumisaappaita jalassa.
Parrin polun risteyksessä näytti tältä. (Kävin ottamassa kuvan punaisella merkityn Parrin polun suunnasta, mutta jatkoin sinistä Rivin reittiä.)
Parrin polun risteyksestä uimarannalle vievä Rivin reitin osuus oli uutta polkua, joka ei vielä erottunut maastosta. Siniset maalimerkit ja sinipäiset tolpat auttoivat pysymään reitillä, joten eksymistä ei tarvinnut pelätä.
Haa! Mitäs tuolla pilkottaa?
Olin lukenut Raahen Seudusta, että Suomen aiheettomin silta oli siirretty Hakotaurista Mikonkariin. Nyt sen uusi paikka löytyi!
Reitti jatkui pellon suuntaan.
Matka jatkui pellonpientareella.
Peltopalstan päässä reitti pujahti taas metsän uumeniin.
Ojat oli helppo ylittää siltoja pitkin.
Aamu-unisia ketunleipiä.
Kuusi oli löytänyt uuden elämän pikkuötököiden ravintolana.
Tässä oli ruokaillut joku ötökkää suurempi otus.
Rivin reitti päättyi Mikonkarin uimarannan P-alueen reunaan. Taustalla näkyvän puomin liepeiltä olisin voinut siirtyä Mikonkarin kierrokselle, mutta jatkoin Lohenpystöntietä oikealle etsiytyäkseni seuraavaksi Parrin polulle. On kyllä valinnan varaa Mikonkarissa retkeillessä!
Comments