Rauhallinen metsätielenkki Pitkäjärven ympäri ja lopuksi pulahdus hyvin varustellulta uimarannalta syyskoleaan järviveteen.
Ajankohta: 9.9.2023
Lähtöpaikka: Pitkäjärventie 268, Typpö, Kalajoki.
Reitti: Ensimmäinen kilometri reitistä kulki soratien (Pitkäjärventie) piennarta. Suurin osa reitistä oli hiekkapohjaista metsätietä. Loppupuolella reittiä oli etappi, jolle oli ajettu kiviä. Ainoa luonnonpolkuosuus oli muinaishaudoille poikkeava pistopolku. Reitti oli merkitty vihrein maalimerkein, vihrein tolpin (muinaishautojen luona) sekä opasviitoin. Korkeuseroja oli vähän.
Kesto: Noin kaksi tuntia + tauot.
Sekä Pitkäjärven että Kivikankaan reitti kiertävät Pitkäjärven ympäri. Reittien järvinäkymät osuvat lähtöpaikaksi merkityn uimarannan kohdalle.
Pitkäjärven reitti oli merkitty vihreällä. Kiersin reitin vastapäivään. Hautapaikalla poikkesin matkalla.
WC oli maastoutettu Pitkäjärventien varteen uimarannalta katsottuna vastakkaiselle puolelle tietä.
Uimarannalle oli esteetön pääsy. Pukukopit olivat hyvin tilavat.
Esteettömyys oli varmistettu uimaveteen saakka.
Rannan tuntumassa oli nuotiopaikka.
Pysäköintitilaa oli maantien vieressä levikkeellä. Polkupyörille oli omat telineet! Tällä reissulla näinkin ainoastaan pyöräilijöitä kahden marjastajan lisäksi.
Ensimmäisen kilometrin taivalsin Pitkäjärventien vartta. Maalimerkit puissa olivat jo aika lailla haalistuneita, mutta erottuivat kyllä, kun niitä oppi katsomaan.
Puolukat olivat parhaimmillaan. Hyviltä maistuivat!
Hieman ennen järven rannalla sijaitsevan leirikeskuksen risteystä kääntyi oikealle metsätie, jota läksin seurailemaan.
En kyllä kokenut reittiä erityisen hengenvaaralliseksi. Mahdollisesti varoitus liittyikin sähkölinjaan.
Tässä peltoaukean liepeillä olevassa risteyksessä piti vähän pähkäillä ja katsella karttaa. Päätin kääntyä vasemmalle entistä pienemmälle metsätielle. Laihassa männyssä häämötti jonkun matkan päässä vihreä maalimerkki, joka varmisti päätöksen olleen oikea.
Koivukujalla oli soma astella.
Perhonen sointui syysympäristöönsä.
"Minä kasvan tässä." "Eikun minä!" "Minäpäs!"
En muista koskaan nähneeni yhtä laakeaa jäkälämattoa!
Tässä kohtaa haarautuivat oikealle jatkuvan Kivikankaan ja vasemmalle kääntyvän Pitkäjärven reitit.
Metsässä voi ladata kaikenlaiset akkunsa.
Parissa kohtaa erottuivat hirvenjäljet. Liekö nämä pikkuruiset kuuluneet sitten vasalle.
Nyt tie kääntyi sellaiselle osuudelle, jonka varrella hautapaikan risteys sijaitsi.
Hautapaikalle oli opasviitan mukaan 400 metriä matkaa. Poikkesin sinne.
Koko reissun ainoa luonnonpolkuosuus oli merkitty vihreillä tolpilla. Hautapaikat sijaitsivat pienellä nyppylällä.
En kyllä erottanut varmuudella, missä kohti hautapaikkoja oli. Ehkä tässä oli yksi.
Palasin metsätielle ja jatkoin matkaa osapuilleen koilliseen. Reitti kulki metsä-/peltoaukean kautta.
Luonto trendiväreissä.
Kaksi sientä.
Ennen laavupaikkaa alkoi kivillä vahvistettu metsätie-etappi. Osuus oli tavallista enemmän vaivannäköä vaativa kuljettava kivien kokoluokan ollessa soraa suurempaa.
Lappalaisenkankaan laavulla pidin evästauon. Tästä kohtaa Kivikankaan reitti jatkui taas yhtä matkaa Pitkäjärven reitin kanssa.
Reitti haarautui taas kerran vasemmalle, mikä ei ympyräreittiä kulkiessa ollut hirveä yllätys. Tämäkin risteys oli viitoitettu, hyvä niin.
Mutta, mutta! Tässä pitikin kääntyä oikealle, koska vasen reitti olisi vienyt jonkun pihalle.
Loppumatkasta vasemmalla puolella metsätietä oli mökkiasutusta. Kärkikolmioristeyksestä käännyin Pitkäjärventielle. Uimarannan parkkialue näkyikin jo, kun tarkasti katsoa tihrusti.
Poikkeuksellisen lämpimässä syyssäässä patikoidessa oli tullut turhankin kuuma. Siispä oli erityisen mukava päästä vilvoittelemaan järveen. Kovin pitkään en pulikoimassa viipynyt, sillä järvivesi ei ollut ilman tavoin poikkeuksellisen lämmintä. Elämys oli hieno silti!
