Ruskaretkellä Riisitunturin huipulla ja Ikkunalammella.
Ajankohta: 27.9.2023
Lähtöpaikka: Lähin osoite Patoniementie 180, Posio. Google Maps ja muut navigaattorit antavat usein väärän ajo-ohjeen. Noudatettava ajo-ohje Riisitunturille: pysäköintialueelle, joka sijaitsee kansallispuiston rajalla, ajetaan 3 km soratietä Patoniementien varresta. Pysäköintialueella on tilaa noin 200 autolle. (Lähde: luontoon.fi) Koordinaatit: 66°12’56.1″N 28°35’13.8″E
Reitti: Riisin rääpäsy oli myötäpäivään kuljettavaksi merkitty ja sorastettuna helppokulkuinen rengasreitti, jonka opasteina olivat vihreät viitat ja maalimerkit. Nousu tunturin huipulle tapahtui loivahkosti. Reitin varrella oli opastauluja, joista saattoi lukea paikoin tarunhohtoistakin tarinaa Riisitunturilta.
Kesto: Reilu kaksi tuntia
Riisitunturin kansallispuiston rajalla sijaitsevaa P-aluetta laajennettiin jokunen vuosi sitten. Aamutunneilla P-alueella oli vasta kahdeksan autoa. Reitit maastoon läksivät eräkahvila Tykyn takaa.
Lähtöpaikalla oli karttoja ja infotauluja sekä taivasalla että läpikuljettavassa katoksessa. Puiden takana pilkotti uudenkarhea käymälärakennus.
Lähtöpaikan karttaan oli merkitty vihreällä katkoviivalla sekä Riisin rääpäsy (4.3km) että Riisin rietas (10,7km).
Riisin rääpäsy on kierrettävissä talviaikaan lumikengillä.
Ja sitten vain töppöstä toisen eteen!
Suomeksi ja englanniksi kirjatut tarinat elävöittivät retkikokemusta.
Opastaulun tekstin mukaan Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa korkeuden sijasta leveyttä.
Syksyinen riekonmarjakehrä männyn ympärillä.
Näkymää Yli-Kitkalle.
Reitin varrella oli istumapaikkoja oivallisilla näköalapaikoilla.
Loppunousu tunturin huipulle.
Matka jatkui Riisin rääpäsy 2.5km -viitan suuntaan, mutta ensin poikkesin tunturin huipun näköalapaikoille. Riisin rietas -reitti läksi kiertämään - yllätys, yllätys - Riisisuota.
Riisitunturi -nimen alkuperästä on esitetty monia teorioita. Vanhoissa kartoissa nimi on muotoa ”Riistunturi”, minkä on arveltu liittyvän saamelaisperäisiin tykkyä, risua tai heinää tarkoittaviin sanoihin. Riisisuo eli ”heinäsuo” viittaisi siten suoniittytalouteen. Myöhempää perua lienee tulkinta, että Riisitunturin nimessä viitattaisiin alueella runsaina kasvustoina viihtyviin liekokasveihin. Niiden itiöpölyä on käytetty kansanlääkinnässä riisitaudin hoidossa. https://www.luontoon.fi/riisitunturi/luontojahistoria
Aurinko pilkotteli Ylä-Kitkan yllä.
Kaukaisuudessa Pikku Riisitunturin kupeessa erottui Riisin riettaan polku.
Tästä alkoi Riisin rääpäsyn alamäkiosuus.
Näkymät Riisitunturilta pohjoiseenkin olivat hienot.
Reitin vetisin kohta oli tässä.
Ikkunalampi tai Akkunalampi - kumpaakin nimeä löytyy kartoista.
Ikkunalampi lienee yksi kuvatuimmista lammista pohjoisessa.
Aurinko kirkasti maiseman pieniksi hetkiksi.
Jokunen pitkospuujaksokin osui matkalle.
Riisin riettaan ja Riisin rääpäsyn reitit yhdistyivät reissun puolivälin jälkeen.
Liekö kyse punalakkisesta haperosta. En tullut tarkistaneeksi lakin alapuolta.
Riisin autiotupaan voi majoittua kerralla enintään kuusi ihmistä, kertoi https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/riisitunturifineng.pdf .
Tuvan lähettyvillä oli katettu nuotiopaikka ja toinen avotaivaan alla.
Katetussa nuotiopaikassa oli kolme seinää.
Katoksessa oli sekä pöytäryhmiä että penkkejä. Kulkijoita ehti evästauon aikana lähteä ja tulla.
Taivalluksen jatkuessa ilmaantui näköpiiriin Riisitunturin huippu. Reitti kiersi tällä kertaa sen eteläpuolelta.
Esitteen mukaan Riisitunturin kansallispuisto on Suomen hienointa rinnesuoaluetta. En väitä vastaan.
Pienen puron ylitys. Onnistuin tärähdyttämään jokaisen kuvaotoksen purosta.
Kelo maata kellotti ruskan punaamassa varvikossa.
Kappas vaan! Parkkipaikka oli täyttynyt kierroksen aikana puolilleen. Vaikka hehkuvin ruska oli jo ohi, veti Riisitunturin kansallispuisto edelleen runsaasti kulkijoita reiteilleen. Eräkahvilan lämmössä oli mukava siemaista juotavaa ennen paluumatkalle lähtöä.
