Nähtävyytenä maankuoren repeämiskohtaan syntynyt kuru ja esteetön retkikohde Rykimäkero, mistä löytyy mm. suuri kota ja niliaitta.
Ajankohta: 24.9.2021
Lähtöpaikka: Rykimäkeron pysäköintialue Pyhä-Luosto-maantien varrella (noin 19 km Pyhältä ja noin 5,5km Luostolta).
Matka: 2 x 2.6km. Reitti oli merkitty punaisin nelikulmioin sekä viitoin. Polku oli Rykimäkerolle saakka esteetöntä ja sen jälkeenkin suht helppokulkuista.
Kesto: Noin 1.5h.
Rykimäkerolle ja Rykimäkurulle pääsee kätevimmin Pyhä-Luosto -maantien varressa olevalta P-paikalta, jonka tunnistaa usein autopaljoudesta. Lähtöpaikalla oli opastaulu karttoineen.
Rykimäkurun rengasreitti on 12-14km pituinen, mutta nyt oli tarkoitus kulkea vain Rykimäkerolle ja takaisin eli yhteensä reilun viiden kilometrin taival. Sateinen sää ja edellisen päivän kiipeily Kivitunturin rinteissä houkuttivat tallusteluun helpossa maastossa.
Reitti oli esteetön P-paikalta Rykimäkerolle saakka.
Tällä kelolla ei ollut edes ilmajuuria.
Rengasreitti oli merkitty punaisin nelikulmioin.
Kiviset rinteet kehystivät polkua.
Aitta Rykimäkerolla.
Niliaitta eli patsasaitta. Eipä tullut katsottua, oliko niliaittaan varastoitu mitään.
Rykimäkeron nuotiopaikka.
Rykimäkerolta löytyy myös kota, joten suuremmallekin väkimäärälle riittää sijaa.
Kodan istumapaikoissa oli valinnan varaa.
Reittiä oli sorastettu Rykimäkerolta eteen päin sitten viime näkemän. Vanhaa juurakkoista ja kivikkoista polkua oli kaistan verran jäljellä.
Kelot pötköttelivät ruskamaisemassa.
Reitin varrella kasvoi hyvin, hyvin naavaisia puita.
Mustikka tuotti hehkullaan iloa vielä satokauden jälkeenkin.
Rykimäkurun laavu. Toisin kuin kuva antaisi ymmärtää, paikka ei suinkaan ollut autio, vaan laavulla hääräsi eloisa lapsiperhe eväineen. Rykimäkurun reissu ei ole pikkuväellekään liian vaikeakulkuinen.
Sade alkoi vasta paluumatkalla, joten taivasallakin oli oikein hyvä evästellä.
Tunturikurut ovat useimmiten jääkauden sulamisvesien muovaamia, mutta Rykimäkuru on poikkeuksellisesti maankuoren repeämisen synnyttämä.
Kurun rinteet olivat jyrkät, joten reunan liepeillä oli syytä liikkua varoen.
Kelottuva puu kiinnitti huomion vasta paluumatkalla. Luultavasti se oli ollut samalla paikalla jo mennessä.
Muurahaistuutti.
Rykimäkeron pumppukaivo - hyvin toimi.
Juolukka kannatteli sadevettä.
Rykimäkurun rengasreitti kokonaisuudessaan on mielenkiintoinen kierrettävä, mutta pieni osuuskin reitistä tarjoili aivan mukavasti nähtävää ja koettavaa.
Comments