Vellovaa aallokkoa ja tyyntä merta samalla saarikierroksella sekä pieni hipaisu merenkulun historiaan.
Ajankohta: 17.8.2024
Lähtöpaikka: Lapaluodon kalasatama, Helmilaiturintie 69, Raahe.
Reitti: Lyhin matka mantereelta Iso-Kraaseliin on Lapaluodon kalasatamasta, joten valitsin sen tällä kertaa lähtöpaikakseni. Kiersin Iso-Kraaselin myötäpäivään.
Kesto: Vajaa 1,5 tuntia + pysähdykset.
Olin suppaillut kerran aiemmin Iso-Kraaselin ympäri. Silloin oli tyyni keli toisin kuin tällä kertaa. Tuuli ollut nyt kuitenkaan niin suunnaton, ettei merelle olisi uskaltanut lähteä. Kestävyysvoimia eteneminen joka tapauksessa kysyi.
Kävin Iso-Kraaselin länsirannalla huilaamassa ja juomatauolla rantamatalikossa jo melko alkumatkasta. Olisin käynyt toisenkin kerran, mutta sopivan helppoa rantautumisolosuhdetta ei länsipuolella saarta osunut tällä kertaa kohdalle. Toinen pysähdys oli saaren tyynellä itärannalla pookin ja luotsituvan laiturissa. Loppumatkasta kävin ihan vain fiilistelemässä saaren eteläpäässä, kun oli sanalla tai kahdella sanoen niin mukavaa.
Lapaluodon veneenlaskupaikalta on helppo lähteä melontareissuille. Tällä kertaa osasin jo olla suunnistamatta ensimmäisenä näköpiiriin tarjoutuvaan Kumpele-saareen.
Kumpele vasemmalla, Iso-Kraaseli oikealla ja taustalla käsittääkseni Ulkopauha.
Kuvista ei välity aallokon voimakkuus. Säätiedotus oli onneksi antanut osviittaa siitä, mitä olisi tulossa. Iso-Kraaselin länsiranta on matalaa ja kivikkoista, mistä syystä ei ollut mahdollista meloa aivan rannan tuntumassa. Tässä vaiheessa seisoin juomatauolla rantamatalikossa. Juomaveteni nautin kylläkin pullosta.
Liukkaassa kivikossa oli helpompi seistä, kun oli tossut jalassa.
Sen enempää kuvia ei tullutkaan saaren länsipuolella otettua. Oli ihan riittävän työlästä ponnistella eteenpäin sivuvastaisessa tuulessa. Kuvaamaan pysähtyminen olisi mitä todennäköisimmin merkinnyt kivikkoon ajautumista ja/tai mereen myllähtämistä.
Tämän kuvan ottamisen aikaan olin jo päässyt tuulensuojaan saaren itäpuolelle. Pohjoiseen tähytessä näin saaren ohi huristavan moottoriveneen ja kauempana purjeveneen.
Luotsituvan laiturin eteläpuolella oli aivan tyyntä.
Melontalaiturin kautta oli helppo nousta maihin.
Iso-Kraaseliin pystyvät rantautumaan suuremmatkin vesikulkuneuvot.
Pooki rakennettiin Iso-Kraaseliin vuonna 1852 eli 100 vuotta ennen Helsingin kesäolympialaisia. Pookista voi lukea lisää täältä.
Luotsituvassa päivysti aikoinaan luotsivanhin ja kolme luotsia. Luotsitupa on nykyään majoituskäytössä.
Iso-Kraaselissa puikkelehtii 2,3 kilometrin pituinen luontopolku, jonka uudistettu kartta löytyi ruokailukatoksen seinältä.
Kiireettömän evästauon jälkeen jatkoin melontamatkaa etelään eli mannerta kohti.
En malttanut kuitenkaan vielä palata lähtöruutuun, joten poikkesin helposti saavutettavaan rantaan saaren eteläkärjessä. Tyyni ja muutenkin leppoisa kesäsää palkitsi reissun alkupuoliskon vaivannäön. Loppumatka sujui tyytyväisyyttä hykerrellen.
コメント