Närängän erämaatila on perinnekohteiden aatelia! Reitillä avautuivat myös avarat näkymät Kirkkokalliolta ja Yheksänsylenkalliolta.
Ajankohta: 25.9.2023
Lähtöpaikka: Suojärven pysäköintialue, Närängänvaarantie 28, Kuusamo.
Reitti: Vaaranpolku on rengasreitti. Reitti oli pääasiassa loivahkoa nousua erämaatilalle. Nousu jatkui Kirkkokalliolle saakka, mistä alkoi polveileva laskuosuus Yheksänsylenkalliolle ja takaisin lähtöpaikalle. Luontoon.fi oli luokitellut reitin vaativaksi maaston korkeuserojen takia.
Kilometrin matka lähtöpaikalta erämaatilalle oli soralla kestävöityä ja siten hyvin helppokulkuista. Jälkimmäiset kaksi kilometriä erämaatilalta kallioiden ja karsikkopuun kautta lähtöpaikkaan oli enimmäkseen juurakkoista ja paikoin kivikkoista luonnonpolkua. Kosteikkopaikat oli pitkostettu.
Reitti oli merkitty viitoin ja oranassein maalimerkein.
Kesto: Reilu 1,5 tuntia.
Vaaranpolun lähtöpaikka oli soratietaipaleen takana. Risteyksissä oli hyvät viitoitukset perille. Metsäaukiolla olisi ollut tilaa monellekin autolle.
Vaaranpolun rengasreitti pujahti takaisin metsäaukiolle nuotiopaikan takaa. Kuivakäymälä sijaitsi toisella puolella aukiota.
Lähtöruudusta löytyivät hyvät opastukset karttoineen.
Lähtöpaikan kartta. Vaaranpolulle olisi päässyt myös yhdyspolkua Hyöteikönsuon kautta.
Opastauluissa oli mielenkiintoista tarinaa asukkaiden elämästä Närängässä.
Kelopuu oli saanut sammalkaton.
Närängän luonnonmetsää.
Risteyksestä olisi päässyt kääntymään Hyöteikköön.
Erämaatilan pihaympäristö alkoi pilkottaa metsän takaa.
Närängän ensimmäinen asukas on ollut Risto Kyllinen (s. 1788), joka muutti vuonna 1841 Näränkävaaraan ja perusti sinne uudistilan. https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1795
Kuivakäymälä näkyi piha-alueen perukalla.
Vanhan navetan paikalla oli näyttelytila, joka ei tällä kertaa ollut auki.
Tutustuin näyttelyyn kurkistelemalla ikkunasta. Tilalla voidaan järjestää erilaisia perinteisin menetelmin toteutettavia työnäytöksiä, talkoita ja muita tapahtumia, joissa vetovastuu voi Metsähallituksen lisäksi olla yrittäjillä tai eri yhteisöillä. (luontoon.fi)
Päärakennus toimii vuokratupana, jota voi varata sulan maan aikaan. Varaukseen sisältyy myös talon takanurkalla sijaitsevan maakellarin sekä saunan käyttöoikeus. Vettä voi ottaa pihapiirin kaivosta ja juomavettä vähän kauempana sijaitsevasta lähteestä. https://www.luontoon.fi/narankavuokratupa#lisatietojaeramaatilasta
Närängän erämaatilan historia on mielenkiintoinen. Tilan viimeinen isäntä Iivari Mäntysola myi tilan vuonna 1970 Rauma Repolalle. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/naranka-historia.pdf
Koirankopissakaan ei ollut enää asukasta.
Kärrynpyörä nojasi riihen seinää vasten. Tuollaisiahan sitä aikoinaan koulussa opeteltiin tekemään.
Nuotiopaikka ja jämerätekoinen ruokailuryhmä löytyivät peltoaukean alaosasta metsän reunasta.
Oma eväshetki oli tullut vietettyä tuvan portailla istuskellen ja auringon kirkastamiin maisemiin hiljaisuudessa syventyen.
Sauna oli lukittu, mutta vuokratuvan varanneilla on sinnekin pääsy.
Pihaa kehystivät komeat ruskakoivut.
Matka jatkui saunan nurkalta kohti Kirkkokalliota.
Reitti oli nousuvoittoista Kirkkokalliolle saakka ja juurakkoista sen jälkeenkin.
Opastaulun otsikkona oli Kirkkokallio - näkymiä Lapin rajamaille.
Näkymiä Kirkkokalliolta riittikin aina ulkomaille saakka!
Polku jatkui Kirkkokalliolta etelään Yheksänsylenkalliolle tai Yhdeksänsylenkalliolle - kumpaakin kirjoitusasua löytyy kartoista.
Ennen kalliota tuli kohdalle ruskan kauniisti sävyttämä suolämpäre.
Yheksänsylenkalliolta avautuivat näkymät lännen ja etelän suuntaan.
Kalliolta pystyi erottamaan Hyöteikönsuota halkovan pitkuspuureitin.
Retken edetessä tuli kohdalle Halsinoro/Halsinnoro. Vesiuoma oli kuiva.
Luonnonmetsää.
Vaaranpolun kaakkoisreunassa on suojeltu karsikkopuu Niko. Puun kylkeen on veistetty vuosiluku 1876, jolloin näränkäläiset tekivät sopimuksen karhun kanssa. https://www.luontoon.fi/naranka/reitit
Polku laskeutui vähitellen lähtöpaikkaa kohti. Nuotiopaikka ja kuivakäymälä näkyivätkin jo.
Närängän erämaatilan ympäristö ja historia sekä Vaaranpolun kalliomaisemat jäivät kyllä mieleen elämään. Aurinkoinen syyssää viimeisteli elämyksen!
