Varkaankurun talvipolku Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Talven sineä Varkaankurun ja Kellostapulin maisemissa.

---

Ajankohta: 10.2.2026

Lähtöpaikka: Luontokeskus Kellokas, Tunturintie 54, Äkäslompolo, Kolari.

Reitti: Varkaankurun talvipolku oli janareitti, jolla oli pituutta yhteen suuntaan opasviitoitusten mukaan 2km, käytännössä vähän vähemmän. Reitti eteni loivasti nousten kohti Varkaankurun yläpäätä. Nousumetrejä kertyi noin 80m. Reitti oli hyvin viitoitettu.

Kesto: Noin tunti.

---

Läksin liikkeelle luontokeskus Kellokkaalta Ylläksen maisematien varresta.

Kellokkaan rakennukset olivat talvisen kuuran peittämiä. Varkaankurun takana häämötti Kellostapulin laki. Kellokkaan luona on runsaasti pysäköintitilaa, jota taannoin laajennettiin entisestään. Tarvetta pysäköintipaikoille kyllä on, sillä luontokeskus on hyvin suosittu retkeilijöiden lähtöpaikka.

Luontokeskus Kellokkaassa palvelee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston retkeilyneuvontapaikka.

Kellokkaasta löytyvät myös lounaskahvilapalvelut arkisin.

Merkityn talvipolun lähtöpaikka löytyi Kellokkaan päärakennuksen oikeanreunimmaisesta päädystä.

Luontokeskus Kellokas sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajalla.

Näkymää Kellokkaan takaa Kesänkitunturin suuntaan.

Pilvien takaa kuultava aurinko oli helmikuisena iltapäivänä painumassa pikkuhiljaa mailleen. Arvioin ehtiväni kuitenkin piipahtaa Varkaankurulla ennen pimeän tuloa. Lyhyt päivänvaloaika ja lisävalaistuksen tarve (otsalamppu) kannattaa kyllä huomioida talvisissa tunturimaisemissa liikkuessa.

Kuuset olivat keränneet näyttävät lumikuorrutukset ylleen.

Reitti kääntyi vasemmalle kohti Varkaankurun kotaa.

Talvipolulla oli ollut niin paljon kulkijoita, että se oli tallautunut helposti kuljettavaksi ilman lumikenkiäkin. Ympäröivässä hangessa risteili lumikenkien ja liukulumisuksien jälkiä. Puron ylitys oli helpointa ja turvallisinta tehdä merkityllä reitillä siltaa pitkin, sillä ainakin tässä kohti puro oli sula.

Vesi virtaili edelleen vapaana kovista pakkasista huolimatta. Nyt pakkasta oli vain -12.5°C.

Hiihtoladuilla kävelevät ihmiset ovat ei-toivottu ilmiö, mutta tässä kohtaa talvipolku kulki hiihtolatujen yli.

Maahan tipahtaneessa opastaulussa kerrottiin maakotkan ja pyyn elämästä.

Kellostapulin huippu näkyi jo hieman likempänä. Kellostapuli sijaitsee 503mmpy.

Talvikuukausina Varkaankurun maastossa voi liikkua vapaasti, mutta 1.5.-30.11. välisenä aikana kurussa on lupa liikkua ainoastaan merkityillä reiteillä.

Kuusen juurelle oli muodostunut suojainen onkalo. Sen verran tarkistin kuusen alta, ettei siellä näkynyt metsän kuningasta talviunillaan. No, ehkäpä karhut etsiytyvät unille vähän syrjäisempiin paikkoihin. Ja ehkäpä en olisi mennyt noin vain kurkistelemaan, jos olisi ollut todellinen mahdollisuus karhun kohtaamiseen lähietäisyydeltä.

Touko-marraskuussa voimassa oleva rajoitusalue oli merkitty Varkaankurun reunaan matalalla köysiaidalla.

Kurun vastakkaiselta puolelta alkoi ensin kuulua puheensorinaa ja sitten näkyä ihmishahmoja.

Kuruun virtaava puro oli lähestulkoon ummessa. Jäällä näytti liikkuneen vain jokin pienehkö eläin.

Varkaankurun kodassa oli paljon porukkaa. Osa opastetulla retkellä olevista turisteista jatkoi matkaa vielä ylemmäs tunturiin.

Kodan ja puuliiterin välistä olisi jatkunut nousu Kellostapulin ja Keskisenlaen välistä kulkevaa reittiä pitkin.

Ulkona tulistelupaikalla oli tulet valmiina. En jäänyt syömään, sillä nuotiolla paistumassa olevat makkarat eivät olleet minun. Pienen juomatauon pidin ennen paluumatkalle lähtöä. Niin pientä reissua ei olekaan, etteikö jotakin juotavaa kannata olla mukana.

Vielä silmäys Varkaankurusta pohjoisen suuntaan. Kaunista oli!

Pilvitaivas yritti hieman repeillä paluumatkan aikana.

Luontokeskukselle palatessa piipahdin Ylläksen kalakaupassa, joka oli muuttanut Kellokkaaseen loppuvuodesta 2025.

Rautua ja muuta kalaa savustetaan Kellokkaan pihalla.

Valmiita kalatuotteita ja tuoretta kalaa voi ostaa kahvilan yhteydessä olevasta myymälästä.

Kahvilasta saa pikkupurtavien lisäksi myös lounasta arkisin.

Tunturimaisemia olisi tarjennut ihastella kahvilasta, vaikka ulkona olisi ollut kuinka pakkanen. Nyt olin osunut paikalle paria minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten kahvilan lämpöön ja tarjoilujen äärelle oli palattava toisella kertaa!