Viiankiaavan luontopolku (4.2km) Sodankylässä

Suojeltu ja retkeilijöiden suosima aapasuo, joka on useiden uhanalaisten kasvi- ja lintulajien kotipaikka.

---

Ajankohta: 9.7.2022

Lähtöpaikka: Viiankiaavantie 154, Sodankylä. Kersilön kylässä valtatie 4 (E 75) varrelta on hyvät opasteet kohteeseen.

Reitti: Reitti kulki enimmäkseen suomaisemissa pitkospuita pitkin. Polut metsäosuuksilla olivat pääosin tasaisia. Juurakkoisia pätkiä oli vähän. Korkeuseroja reitillä ei ollut mainittavaksi asti. Reittimerkintöinä olivat punaiset malimerkit puissa sekä viitoitukset risteyspaikoissa.

Kesto: Noin 1,5 tuntia

---

Suosittuun Viiankiaavan luontopolkuun oli panostettu 4-tien viitoituksista ja lähtöpaikasta asti. Pysäköintitilaa oli useammallekin autolle.

Lähtöpaikalla oli myös kuivakäymälä.

Luontopolun reittiä oli taannoisen uudistuksen yhteydessä lyhennetty, mikä ei vielä näkynyt tässä opastaulun kartassa. Ajantasainen kartta löytyi rengasreittiosuuden risteyksestä, mihin saakka reitti oli sama kuin ennenkin.

Alkuosa matkasta oli hulppean leveää ja tasaista neulaspolkua. Punainen merkintä puussa varmisteli reitillä pysymistä.

Pitkospuuosuus alkoi hieman ennen suolle saapumista.

Luontotauluista löytyi tietoutta mm. aapasoista, jotka ovat monen eri suotyypin yhdistelmiä.

Pitkosten ystäville Viiankiaavan reitti on varsinainen herkkupala.

Vesiherne oli itselleni uusi tuttavuus.

Viiankiaapa on kaksinkertaisesti suojeltu suo. Suolintujen selviäminen on Suomessa näiden pohjoisten soiden varassa. Natura 2000 -alueverkostossa Viiankiaapa on erityisten suojelutoimien alue (SAC) sekä lintudirektiivien perusteella suojeltu alue (SPA). Näin kertovat Suomen luonnonsuojeluliiton sivut sll.fi.

Lakka oli helpolla poimimisetäisyydellä mutta raaka vielä.

Kokkolampi.

Paikkoja lintujen havainnointiin ja huilimiseen oli matkan varrella useita. Lintutornia ei uudistetun reitin varrella ole.

Luontopolun rengasreittisuus alkoi 800m taivalluksen jälkeen. Kiertosuunnaksi valikoitui myötäpäivään.

Risteyksessä oli ajantasainen reittikartta.

Rengasreitillä oli vähän juurakkoakin.

Ja sitten taas pitkoksille!

Tämä Viiankiaavan niittokohde oli käytössä 1950-luvulle saakka. Raivaustöitä niityllä on tehty tämän vuosituhannen puolellakin.

Reissun ainoa vastaantulija oli tässä. Tosin kulkijalla oli tauko meneillään, joten oli mahdotonta tietää varmaksi, oliko se tulossa vai menossa.

Viiankiaavan pitkoksia uusittiin kesällä 2021. Vanhoja oli kasattu keoiksi reitin varrelle.

Viiankijärvi.

Järven rannassa oli avokota, jossa oli mukava pitää evästaukoa. Sivummalla olivat puuliiteri ja käymälä.

Joku oli vuoleskellut aimo nipun makkaratikkuja käyttökuntoon - hieno juttu!

Nokipannukin oli valmiina, tyhjänä toki.

Reitti jatkui kodalta pienen matkaa suoraan ennen käännöstä lounaaseen. Edessäpäin näkyi pieniä jäänteitä vanhasta reitistä.

Viiankiaapaa ennen sadetta.

Männyn oksalla päivysti kuukkeli, joka lennähti pian kauemmaksi koivun oksalle jäämättä enempiä poseeraamaan.

Moottorikelkkareitti kulkee aapasuon halki.

Entisen reitin jälkimmäisessä risteyskohdassa alkoivat taas metsämaisemat.

Ympyräreitti sulkeutui.

Aivan loppumatkasta alkoi sadella köykäisesti. Se ei hälventänyt iloa antoisasta aapasuoretkestä.