Viitajärven kierroksen varrelta löytyvät mm. pirunpelto, hiidenkivi, harvinainen haapametsä, lähde ja nuotiopaikka.
Ajankohta: 23.5.2021
Lähtöpaikka: Raahen hiihtokeskus, Hiihtomajantie 142, Raahe.
Reitti: Viitajärven kierros on rengasreitti, jossa on korkeuseroja vain hieman. Polut ovat välillä juurakkoisia ja kivikkoisia. Välillä kierros etenee metsä-/maaseututeillä ja pienen matkaa pitkoksillakin. Reitti on merkitty keltaisilla maalimerkeillä, keltaisilla nuolilla ja puisilla viitoilla. Alueen luonnosta kertovia infotauluja on kolmatta kymmentä. Viitajärven luontopolkuihin kuuluvat Viitajärven kierros 7.7km ja Ahtimuksen kierros 5.5km, joka kulkee suurimmaksi osaksi samaa polkua kuin pidempikin reitti.
Kesto: Vajaa 3h
Kuvasin Viitajärven reittien kartan sateen kastelemasta opastaulusta. (Punainen olet tässä -pampula on kuvassa 88-tien lähellä, koska opastaulukin oli siellä). Numeroidut ympyrät osoittivat infotaulujen sijainnin.
Läksin liikkeelle hiihtomajalta. Ensimmäinen viitta reitille näkyi hiihtomajan edessä olevalla aukiolla. Reitti kaarsi grillikatoksen vierestä.
Kuntoradan ylityksen jälkeen alkoi metsäpolku.
Infotaulut kertoivat alueen luonnosta. Ylittämäni hakkuualue oli kasvanut ehkäpä pensaikkovaiheeseen.
Kumisaappaat olisivat olleet paras jalkineratkaisu - se selvisi viimeistään tässä kohti.
Hentoja sadekuuroja ripsi reissun puoliväliin saakka.
Polku sujahti metsätieltä metsään.
Miten moni lie mennyt tässä kohti harhaan, kun näin massiivisiin merkintöihin oli päädytty. Reitti jatkui taustalla näkyvää tietä pitkin.
Tie vaihtui taasen poluksi.
Pitkospuita pitkin ylitin muinaisrantakivikon, jollaisia on kansankielellä kutsuttu myös pirunpelloiksi ja jätinkaduiksi. Näin kertoi infotaulu.
Pirunpellolla kasvoi infotaulun mukaan ainakin viittä jäkälälajia.
Kuiva kangasmetsä oli niin kuiva kuin sadesäällä voi olla.
Pitkospuut veivät kituliaan koivikon läpi.
Kierrokselle osui joitakin hakkuuaukeita.
Ahtimuksen kierros kääntyi vasemmalle ja Viitajärven kierros oikealle.
Sähkölinjan kohdalla mötkötti siirtolohkare, jonka mannerjään liike oli siihen kuljettanut. Opastaulu kertoo aikoinaan uskotun, että jättiläiset ja hiidet viskelivät kiviä keskinäisissä välienselvittelyissä. Siksi siirtolohkareita kutsutaan myös hiidenkiviksi.
Varsinaisen polun kiertopolkukin oli veden vallassa lumen sulamisen ja kevätsateiden jäljiltä, joten aika kaukaa piti harppoa tämä kohta.
Suomaisemassa kulkua helpottivat pitkospuut.
Rentukka.
Lähteelle ja 88-tielle oli niin lyhyt matka, että piipahdin katsomassa molemmat.
Lähde ei toukokuussa eronnut valtavan selvästi muista lammikoista, mutta oli onneksi merkitty erikseen.
Lähteen ja Viitajärven liepeillä on pieni yksityinen luonnonsuojelualue.
Hirvi oli jättänyt jälkensä maastoon.
Viitajärven vastarannalla kuikuili joutsen.
Enpä hoksannut pysähtyä tässä kohti evästauolle vaan jatkoin matkaa. Järven rannan suuntaan haarautui myöhemmin polku, mutta kieltokyltti esti sinne kulkemisen. Niinpä sitten jatkoin taivalta toivoen löytäväni jonkun muun sopivan taukopaikan.
Tässä oli reissun jännittävin kohta, josta selvisin onneksi ilman nuljahtamista mutaan.
Jos olisin tiennyt tästä Pikku Viitajärvestä, olisin pitänyt evästauon sen rannalla! Sen sijaan olin kököttänyt kannon nokassa hakkuuaukean reunalla. Taukopaikan näköala ei hurmannut, mutta väsymys ja energiavaje pakottivat paussille. Pikku Viitajärven tyyneys ja rauha korjasivat vähän aiemmin läsähtäneen tunnelman alta aikayksikön.
Tämän ladon kohdalla oli 1950-luvulla peltoalue, jolla oli pituutta 2,5 kilometriä! Näin kertoi infotaulu.
Haapavaltaisia metsiä on infotaulun mukaan hyvin vähän, vain 0.1% Suomen metsäalasta. Useammin haapa kasvaa muiden puulajien seassa.
Minkä linnun lie tämä koti, mutta hienosti se oli sävyttynyt.
Nuorta metsää reitin loppuosassa lähellä hiihtomajan kuntoratoja.
Metsäpolku saapui jo uudelleen kasvuvauhtia ottaneen hakkuuaukean kautta 4km/5km kuntoreitin varteen. Viimeinen kilometri oli pohjustettua kuntopolkua.
Hiihtomajalle palatessani sateet olivat ohi ja pilvipeite alkoi repeillä. Hyvä oli reissu, vaikka sää ei ihan parastaan näyttänytkään!
