Historiaa huokuva tupien tupa Keräskeron juurella Hetta-Pallas-reitin varrella.
Ajankohta: 1.10.2024
Lähtöpaikka: Vuontispirtintie 267 (Vuontispirtin osoite), Raattama. Vuontispirtin koordinaatit 68°09’14.4″N 24°07’10.8″E.
Reitti: Reitti Vuontisjärveltä Montellin majalle kulkee alkumetrejä lukuun ottamatta Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella. Reilu kilometri alusta on jotakuinkin tasaista maastoa, sitten alkaa kipuaminen. Alkumatka on soratietä ja koko muu reitti on patikkareitiksi sorastettua. Reitti on hyvin viitoitettu.
Kesto: Reilu 2,5 tuntia + tauot.
Tunturihotelli Vuontispirtti oli sulkenut ovensa edellisellä viikolla parhaan ruskasesongin ollessa jo takana päin. Siellä ei ollut siis mahdollisuutta tällä kertaa piipahtaa. Kansallispuiston opastaulut ja suuri pysäköintialue löytyivät ajamalla pienen matkaa Vuontispirtin ohi.
Opastaulusta löytyi reittikartta Vuontispirtiltä Montellin majalle.
Myös Kyrön Lomassa oli ruskasesonki ohi. Patikkareitti kääntyi oikealle pian Kyrön Loma -kyltin ja 30km/h nopeusrajoitusmerkin jälkeen.
Tästä risteyksestä oli 4km matkaa Montellin majalle ja 21km Pallakselle.
Kansallispuiston portti.
Retkipäivä oli hyvin tuulinen. Pallaksella tuuli puhalteli ennusteen mukaan yli 20m/s, tunturijonon juurella sentään vähemmän. Sen verran kovia tuulenpuuskat kuitenkin olivat, että tämä vanha puu rösähti nurin kohta puoliin sen ohittamisen jälkeen. Ketään ei onneksi jäänyt alle. Paikallinen henkilö, jonka kanssa ihmeteltiin näkyä, kertoi puun juurien todennäköisesti vaurioituneen tietä tehtäessä ja puun olleen siksi altis kaatumaan tuulessa. Niinhän nuo näyttivätkin lyhyiltä juurentyngät puun alla. Tapahtuneen jälkeen tuli kyllä tiedostettua puiden huojumiset ja narinat matkan varrella. Ylhäällä tuulisessa avotunturissa ei onneksi ollut mitään päälle kaatuvaa odotettavissa.
Suon ja metsän takana Saivokero.
Vuontisjärvellä on viitisen kilometriä rantaviivaa. AI:n mukaan Vuontisjärvestä voi kalastaa järvitaimenta, järvilohia, harjuksia, kirjolohia, kuhia, haukia ja ahvenia. Kyllähän noista maistuisivat vaikka kaikki!
Järvenrannan ja rantaniityn jälkeen alkoi kipuaminen. Polun sivussa olevalla kivellä näytti istuneen moni muukin juomatauolla niin kuin itsekin tein.
Koivut olivat jo luovuttaneet lehtensä, mutta pihlaja helotti yhä keltaisena. Jatkoin matkaa frisk humör -asenteella.
Vaikka koivuista olivat jo lehdet kadonneet, oli maisemaa aivan kelpo ihastella.
En tiedä, ihastelivatko porot minua vai ihmettelivätkö pöllämystyneinä, mutta kiinnostuksen onnistuin joka tapauksessa herättämään - vaikka hissukseen koitinkin kulkea. Kohtapa ne jatkoivat matkaa, minne sitten lie olleetkin menossa.
Taakse katsoessa alkoi jo erottua Vuontisjärvi metsävyöhykkeen takana. Edellisen päivän sadevedet olivat jäätyneet yön aikana raiteiksi polulle.
Tämä purovesi lie solissut läpi yön. Vesi virtaili pienen matkan päässä polun oikealla puolella. Polku Montellille kulki aiemmin puron toisella puolella, vanhoja jälkiä näkyikin vielä rinteessä.
Katajassa oli kahta eriväristä marjavuosikertaa näkyvissä. Katajanmarjan kypsyminen kestää yli kaksi vuotta ja siksi samassa pensaassa voi olla sekä vihreitä että sinisiä marjoja. Näin tiesi kertoa Suomen Luonto.
Montellin maja alkoi häämöttää Keräskeron etupuolella. Oikealle jäi Vuontiskero ja vasemmalle Saivokero. Wikipedian mukaan kero tarkoittaa paljasta, pyöreää tunturinlakea.
Montellin majan läheisyyteen oli ilmaantunut uudisrakennuksia: kota, puuvaja ja kuivakäymälä.
Montellin maja on saanut nimensä Justus Elias Montellilta, joka syntyi Ahvenanmaalla 16.8.1869 ja kuoli Turussa 6.8.1954. Montell oli suorittanut filosofian maisterin tutkinnon sekä taideopintoja. Hän toimi Enontekiöllä aluemetsänhoitaja 1907-13 ja Muoniossa 1913-30 sekä Åbo Akademin biologisen museon intendenttinä 1930-54. Hänet vihittiin filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1947. Mm. tällaisia tietoja löytyi Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelista.
Montell rakennutti majan alunperin vuonna 1906 kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkojaan varten. Majan kautta kulkeva Hetta-Pallas -reitti perustettiin vuonna 1934. Saksalaiset polttivat rakennuksen syksyllä 1944. Paikalliset poromiehet rakensivat tilalle uuden vuonna 1946. Majaa huolsi pitkään Metsähallitus, joka sulki majan yleisestä autiotupakäytöstä vuonna 2021. Lähin autiotupa löytyy nykyään Nammalakurusta. Lue lisää Montellin majasta.
Liekö majan seinään kiinnitetyillä poronkoparoilla jokin erityinen tarkoitus, en tiedä. Patikka.netin mukaan maja olisi poromiesten käytettävissä nykyisellään.
Majan oven yläpuolella komeili yhä kyltti "Hotelli Montel". Miten monta tulisijan ääressä kerrottua tarinaa tämän hotellin hirsiseinät ovatkaan nähneet ja kuulleet!
Viitta poikineen.
Nammalakurun autiotuvalle on Montellin majalta viitoituksen mukaan vain kilometri matkaa.
Montellin majan lähistöllä voi tulistella sekä sisällä kodassa että ulkona nuotiopaikalla.
Kodan ja puuvajan taustalla kohoili Vuontiskero.
En ensin aikonut tehdä lainkaan tulia, mutta kun kodalle näytti olevan tulossa muutakin porukkaa, sytyttelin tulet valmiiksi.
Kotatulen äärellä vierähtikin pitkä tovi. Seuraksi osui ensikertalaisia Montellilla kävijöitä sekä jo useasti majalla vierailleita. Edellisellä reissulla olin kohdannut poromiehen, joka oli tullut äitinsä matkassa Montellille ensimmäisen kerran pikkuvauvana. Ihan perustellusti voi siis todeta, että paikka on vetänyt puoleensa kaikenikäisiä vauvasta vaariin.
Itse olin yöpynyt Montellin pihalla teltassa yli 30 vuotta sitten Hetta-Pallas -vaelluksella. Toinen yöpyminen oli itse majassa, sekin kolmatta kymmentä vuotta sitten! Sen jälkeen on ollut päivävisiittejä, viimeksi patikkareissulla Vuontispirtiltä Pallakselle. Mikään muu kämppä maisemineen ei ole vetänyt omassa mielessäni vertoja Montellille, joten tänne on pitänyt aina vain uudestaan palata. Vaikka maja ei ollut enää auki, niin kyllä paikka oli käymisen väärti nytkin.
Laskeutuminen Vuontisjärvelle tuntui helpolta ja haikealta. Montellin ja Vuontisjärven välinen reitti on hiihtäjienkin suosiossa. Mikäpä on laskea huilotella tällaisissa maisemissa alas! Itse kuulun niihin hiihtäjiin, joille riittää tasaisessa maastossa kaatuilu.
Alamäki jatkui vielä kuusimetsässäkin.
Rantaniityn ja ladon kuvaaminen onnistui paluumatkalla helpommin kuin mennessä, jolloin aurinko paistoi todella kirkkaasti ja hankalasta suunnasta. Taivaaltahan se aurinko nytkin paistoi, mutta jo alempaa niin, että maisemassa erottui paremmin sävyjä.
Kansallispuiston portti viesti äänettömästi siitä, että kohta alkaisi taas olla reissu takana. Enpä ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan, miten monesta portista ja suunnasta Pallas-Ylläksen kansallispuistoon pääseekään retkeilemään. Eipä ihme, että Pallas-Ylläs on Suomen kansallispuistoista suosituin. Puistoon tehtiin vuonna 2022 noin 600 000 vierailua, kertoi yle.fi. Ruuhkissa ei tarvitse silti kulkea ainakaan sesonkien ulkopuolella.
留言